Taskussa kodin avain
Photo by Lumo
Professori Liisa Keltikangas-Järvinen toi aikanaan esille vanhempien kasvaneet vaatimukset yhä pienemmille lapsille selviytyä itsenäisesti erilaisissa tilanteissa.
Lapsen tulisi olla
yhä osaavampi entistä pienempänä,
yhä enemmän entistä aikaisemmin.
Tämän vaatimustason noustessa
vanhemmat ovat unohtaneet,
että lapsi on vielä lapsi,
ja häntä pitää kohtuudella
hemmotella ja auttaa.
---
Pese hampaasi, pyyhi suusi,
pane takki naulaan,
olethan jo iso ja osaat.
Et kai sinä juhlakengillä ulos lähde ?
Ei saa piirtää pöytään,
ei saa koskea kukkaan,
älä laula noin kovaa
äläkä koko ajan kysele,
- Ja nyt tulit saappailla olohuoneeseen !
Olehan nyt reipas,
syö ruokasi ja tee läksysi,
niin sitten voitkin jo avata television.
Aino Kemppainen: Taskussa kodin avain
pane takki naulaan,
olethan jo iso ja osaat.
Et kai sinä juhlakengillä ulos lähde ?
Ei saa piirtää pöytään,
ei saa koskea kukkaan,
älä laula noin kovaa
äläkä koko ajan kysele,
- Ja nyt tulit saappailla olohuoneeseen !
Olehan nyt reipas,
syö ruokasi ja tee läksysi,
niin sitten voitkin jo avata television.
Aino Kemppainen: Taskussa kodin avain
---
Ai ai, kun osui kipeästi omaan sydämeen.
6 kommenttia:
saanhan lohduttaa ?
kaikki äidiksi päässeet kärsivät syyllisyydentunteeata kun ei jaksanut eikä kestänyt. pettymys itseen on iso juttu
mutta silti
nyt tiedän että olin kyllin hyvä omilleni ja joka tapauksessa paras mahdollinen ! Tämän viestin sai aikuiselta pojalta äitienpäiväksi pari vuotta sitten
enempää ei voisi edes toivoa.
Niin. Olet oikeassa.
Mutta.
Sýdämeen eivät satu tehdyt teot, sanotut sanat tai läsnäolot.
Eivät lohdutetut itkut, hemmottelut, tukemiset.
Vaan ne tekemättömät, sanomattomat ja lapselta liikaa vaaditut hetket.
Tiedätkö miksi on näin?
Minä uskon ns. tunnemuistiin. Muistamme asiat jos ne ovat jotenkin kolahtaneet koskettaneet jotain meissä, syvintä ihmisyyttämme
Läsnäolo ja hyvät teot harvemmin kolahtavat, ainakaan kasvattajalle ?
Mutta kaikki mitä tekee/teki väärin kyllä jää tunnemuistiin ja on sieltä (tarvittaessa) joka hetki poimittavissa.
Oppisimmeko tallentamaan arjen hyvät hetketkin, kas siinä pulma ;)
Olen ajatellut sanomaasi.
Tuo tunnemuistin käyttö enemmän syyllisyyden ja negatiivisten asioiden säiliönä, kuin toisinpäin, pitää varmasti paikkansa.
Alankin tietoisesti vaihtamaan ja uudistamaan tunnemuistini sisältöä:)
en ole ollut syyllinen koskaan
lapsillani ei ole avaimia sill' kotona on aina joku(emme asu suomessa)
Kevyt:
Voi. Jos lapsella (varsinkin pienemmällä koululaisella) on kotona aina joku odottamassa, se vasta suuri rikkaus onkin.
Lähetä kommentti