Kohdusta hautaan
Snowflakes laati hyvin kauniin ja tyhjentävän listan kuudesta ihmeellisestä asiasta elämässä. Aiheeseen olikin etsittävä hieman erilainen näkökulma ja kaivettava satiiri, kyynisyys ja pessimismi avuksi.
---
Elämän ihmeellisyydet - kohdusta hautaan
Jos olemme onnistuneet selviytymään lapsivesitutkimuksen ja aborttivaaran ohitse, synnymme siististi ja kontrolloidusti hyvinvointivaltioon.Shokista selviydyttyämme protestoimme huutamalla yöt läpeensä ja saamme vanhempamme hulluuden partaalle. Neuvolatädit seuraavat vierestä herkeämättä, pysymmekö sallittujen raja-arvojen sisällä. Kaikki epänormaalius pyritään pyyhkimään tai korjaamaan olemattomiin, koska vammaisuus on tehoyhteiskuntamme kauhistus.
---
Seuraavaksi meidät hylätään päiväkoteihin vanhempiemme rynnätessä huojentuneina takaisin työelämään. Sosiaalistamisemme jatkuu turhautuneiden opettajien taholta ja tutustumme koulukiusaamiseen sekä erilaisuutta kammoksuvaan koulutuskulttuuriin.
Kaikesta tästä huolimatta yritämme raivata tiemme lapsuuden traumoista kohti teini-iän kriisejä. Vailla rajoja ja rakkautta musta-valkoisine maailmankuvinemme hyppäämme aikuisuuteen. Eväinämme seuraavat suuret suunnitelmat työstä, urasta, talosta järven rannalla, maastoautosta, elämänkumppanista, kenties perheestä ja lapsista.
---
Jossakin vaiheessa huomaamme kaikkien hienojen suunnitelmien käyvän toteen tai toteutumattomiin. Kummassakin tapauksessa huomaamme olevamme onnettomia migreenin, kohonneen verenpaineen, palkkakuoppamme, syrjäytymisemme, työttömyytemme, uusioperheemme tai ongelmanuoriemme kanssa.
Potkittuamme mahdollisen jälkikasvumme pesästä ulos, tajuamme, ettei meillä sittenkään ole mitään sanomista toisillemme, saati sitten itsellemme. Vaihtoehtoisesti perheettömänä masennumme yksinäisyyteemme ja todellisuuteen siitä, ettei sittenkään kannattanut olla hyvä mies.
---
Tunnemme itsemme hyödyttömäksi, arvottomaksi ja epäkelvoksi. Luovumme vanhemmistamme ja lapsistamme. Tai sitten ei ole mitään, mistä luopua.
Pääsemme kontaten joko tylsän tavalliselle, sairas tai työttömyys -eläkkeelle. Ihmetellessämme, mistä löydämme sisältöä elämäämme, kuolemme armollisen nopeasti sepelvaltimotautiin tai aivoverenvuotoon. Pahimmassa tapauksessa päätämme elämämme kasveina vanhustenhoidon laatutakuu -leima otsassamme laitoksessa. Yksin.
---
Tai toisaalta voisi ajatella, että:
Elämä oli se hauska juttu,
joka sattui kun olin matkalla hautaan.
Quentin Crisp
4 kommenttia:
elämä on asenne.
" Tai toisaalta voisi ajatella, että: Elämä oli se hauska juttu,
joka sattui kun olin matkalla hautaan."
Pyrin tuohon ajatteluun :)
aina en siihen pääse,
mutta joinakin päivinä kyllä, ja ne päivät tekevät elämästä elämisen arvoista :)
kun pelkään tai ujostelen tehdä jotain, ajattelen että mitä väliä, kaikkihan me kuitenkin kuolemme joskus. sepäs onkin oikeastaan rohkaisevaa. -joten hauta hoi! täältä tullaan kunhan on ensin puristettu kaikki mehut elämästä.
Merja:
Koin ahaa-elämyksen sanomastasi. Sitä kun tulee useinkin pelättyä ja ujosteltua tuolla ihmisten ilmoilla. Oikeassa elämässä. Ensi kerralla hoenkin itselleni, jotta tekemätöntä ja sanomatonta haudan suulla kadun, en tehtyä tai sanottua.
Olin itsekeskeisyydessäni unohtanut laittaa Taidetta[ko?] kiinnostaviin blogilinkkeihini. Kömmähdys korjattu, dementia vaivaa.
Marko:
Sama vika täällä Rahikaisella. Minun masennuksestani on jo useampi vuosi, mutta se toivottomuuden tunne ei unohdu, eikä katoa koskaan.
Lähetä kommentti