Ruohonjuuritasolta

Photot by Lumo

Uutiset, tapahtumat ja oravanpyörät näyttävät pyörivän kesälläkin.

Näin ruohonjuuritasolta totean, että

ajatusten

on välillä saatava ilmaa

lennettävä vapaasti

etsittävä omia polkujaan

käännyttävä sisimpään.

On oltava välillä hiljaa sanoakseen jotakin.

Hyvää juhannusta [kamalat varpaat].

Testamentti

Photo by Lumo

Vein tänään ruusuja isäni haudalle kuolinpäivänsä muistoksi. Jonakin vuonna muistan päivän, toisena unohdan sen. En sure, muista tai kaipaa läheisiäni tiettyinä päivinä, kivipaasin juurella. Minun kuolleeni asustavat kotonaan, tallatuilla poluilla, kulutetuilla portailla, ajatuksissani tai myöhäisen illan äänettömyydessä ja meren aaltojen juoksussa. Muistoissa.

Haudoille ja muistomerkeille kukkani jäävät istuttamatta ympäristön syvästä paheksunnasta huolimatta. Omalla viimeisellä parkkipaikallani toivoisinkin joskus kasvavan hieman voikukkaa ja kiinteistön näyttävän muutenkin villiintyneeltä. Kuvaisi hyvin asukkiaan. Olisi omani näköinen. Kotoisa.

---

Samantien vois toivua muutaki kuolemahansa liittyen.

---

Etteivät antais vierahien pestä ja pukia kuoleman jäläkehen. Vierahien käjet on niin kylymät ja tuntehia vailla tätä mun tarinaani ja ihoani kohtahan.

Päälle sais laittaa omia vaattehia, tuttuja ja mukavia. Halavin mahollinen arkku, ko sisustuksella ei oo siinä vaiheesa niin kovin väliä. Mutta kuvaannolliseks eleheks mukahan kyllä kelepais perheen valokuvia, lempikirjoja ja se vihkisormus, joka on tuola naulasa liian pienenä roikkunnu jo pitkähän.

Kukaan ei sitte kantais arkkua. Omasta kokemuksesta se painaa hirviästi. Joillaki kärryillä vois työntää ees taas siunauskappelihin. Kirkkohon ei oo tarvetta mennä. Suomenlippujen koristamasa hautajaisautosa en haluais matkustaa. Mutta ihan tavallisesa peräkärrysä vois olla tutumpaa. Semmonen kopallinen olis luksusta.

Sitte jos mahollista iliman suuria kustannuksia, niin poltettais. Maahan en haluais mullan alle. Tuhkat sais heittää lähipelloille, mehtihin ja pihalle. Ei tietenkään naapurien maalle, ettei tuu sanomista. Jos välttämättä haluaisitte, niin sen kivipaasin vois sitte johonki nurkalle pystyttää. Mieluiten luonnonkivi mehtästä haettuna.

---

Hautajaiset pijettäs sitte josaki muuhalla ko seurakuntasalisa näin kirkosta eronnehena. Pappiakaan ei tarvittais. Kotona olis hyvä juhulapaikka, mutta sitte joutuisitte tehejä ehkä suurenki siivouksen. Joku ravintola tai mökki kuulostais kans hyvältä. Tai kesällä pihalla. Talavella josaki lämpimäsä paikasa, mää en tiejä mitään kauhiampaa, ko seisua hautajaisisa ulukona kauhian kylymäsä.

Mukahan hautajaisihin sais tulla vain ne ihan oikiasti tärkeimmät ihimiset. Anteheks vain ny jo etukätehen muille. Eikä sitte mitään turhanaikasia puhehia siitä, että oli hyvä ihiminen, ko totuus on se, ettei ollu sinne päinkään. Joku vois kyllä sanua huumorilla jotaki, niin monta kertaa tuli kuitenki naurettua ihtellensä, elämälle ja muille pöhölöille.

---

Virsiä en haluais laulettavan tai soitettavan, vaan jotaki kaunista klassista [viulu ja sello kuulostais kivalta]. Albinonin Adagio olis huitsin hieno mutta vähä liian mahtipontinen kuitenki. Lisäys: Tuo kommentoijan tykkäämä piitles olis kans kiva. Se vois saaja ihimiset vaikka laittahan jalalla koriasti.

Tärkiää olis se, että kaikki vierahat söis ja jois hyvin. Istuis vaikka iltaa yhesä ja puhuis epäsopivia muisteluja. Ja että illalla sytytettäs vaikka yks kynttilä palahan. Se olis mukavaa.

Ja että naurettais paljo ja jos sikseen, niin itkettäiski vähäsen.

---

Loppujen lopuks oon samaa mieltä ko isäni, joka sano: "Kunhan hautahan paatte, muulla ei oo väliä". Että enemmän eläessä niillä asioilla on merkitystä, ko sitte kuoleman jäläkehen.

Käänny ja palaa

Hengähdystauko.

Katkos.

Aikalisä.

Kasvun aika.

---

Hypätä toiseen junaan.

Vaihtaa eri rooliin.

Etsiä uusia haasteita.

Istahtaa keskellä kaiken.

Kurkistaa muualle.

Kerätä voimia.

Löytää uusia eväitä.

Uusia tärkeysjärjestystä.

Pysähtyä.

---

Vuorotteluvapaa

jokaiselle omanlaisensa,

omannäköisensä,

itse laadittu.

---

"Mitä elämä
mitä armoton arki
ovatkaan sinulle
sinussa
sinusta tehneet:
leikki muuttunut työksi
työ raadannaksi
rakkaus velvollisuudeksi,
kätesi unohtaneet hyväilyn
ja joutenolon
jalkasi tanssin ja levon.

Uneksiva nuori tyttö -
kuinka kauaksi
lapsuuden metsästä
oletkaan eksynyt
hukkunut
hukattu.

Käänny ja palaa."

Maaria Leinonen:
Kuinka kaukaa tähän hetkeen.

---

Tervetuloa kylään vuorotteluvapaa.