Sankarit vaietkoon seurakunnassa
Toimittaja Jari Lindholm käsitteli 22.1 blogissaan Sankari ei puhu -kirjoituksessa Tarja Tallqvistin haastattelua Apu-lehdessä. Haastattelu oli otsikoitu “Lähihoitaja Tarja Tallqvist taistelee ihmisarvoisen vanhuuden puolesta - Kuka jää vierellesi?”.
Jäin miettimään sitä, kenellä Lindholmin mielestä sitten on oikeus kertoa journalistille, mitä yhteiskunnassa tapahtuu? Ketä journalistisin perustein pitäisi haastatella? Kuka ei nauttisi omista tarinoistaan liikaa? Kuka ei toisi itseään tarpeettomasti esille?
Kelpaisiko Lindholmille Bigbrother voittaja?
Sankareita ja sankaruutta on monenlaista. Suomessa on paljon Tallqvistin kaltaisia arkipäivän sankareita, jotka uskaltavat nostaa kätensä vääryyttä vastaan, laittaa itsensä likoon tai toimia pelkän puhumisen sijasta. Eikö tällainen henkilö ansaitse haastattelunsa ja yleisö sankarinsa.
Ilman pidempiä puheita lainaan suoraan lyhyesti osaa Avun jutusta:
"Lähihoitajana Tarja on avannut suunsa nähdessään hoitajan väärää vallankäyttöä, jopa seksuaalista väkivaltaa, kun moni oman työpaikkansa tai ehkä johtoasemansa ja maineensa puolesta pelännyt on vaiennut. Tehyn lehteen kirjoittamassaan kolumnissa ja monessa muussa yhteydessä hän on arvostellut jatkuvasti vaihtuvia hoitajia, vaikka omahoitajasta asiakas maksaa. Hän kertoi, että Helsingin kaupungin kotihoitokäynti sai kestää asiakasta kohden vain viisitoista minuuttia, ja sai virkamiehiltä porttikiellon Helsingin kaupungin töihin"Suosittelen lämpimästi Lindholmia lukemaan Tallqvistilta ja Elina Simoselta ilmestyneen kirjan Kuka vierelles jää, jonka julkaisuajankohtaan Avunkin haastattelu oli varmasti sovitettu. Mutta mitä siitä.
Kiitos, enemmän näitä sankaritarinoita. Tallqvistin toimista vanhusten ja lähihoitajien hyväksi voi lukea vaikka täältä , täältä, täältä tai täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti