12.3.07

Herätyskello soi, ihanaa!

Positiivisuus, kiltteys, nauru ja elämänilo ovat aliarvostettuja voimavaroja yhteiskunnassamme. Esimerkiksi työelämässä yllämainitut luonteenpiirteet ovat saamassa jopa negatiivisia sävyjä ja vivahteita. Medialle ne ovat yhä epäkiinnostavampia uutisaiheita ja sanat yhdistetäänkin usein pehmoiseen [lue: tyhmään] feminiinisyyteen tai pelkästään lapsuuteen.

Tosiasiassa kyseiset ominaisuudet ovat tänäänkin suunnaton rikkaus itsellemme, läheisillemme, työnantajallemme sekä yhteiskunnalle. Ollenkaan väheksymättä myös toisen sävyisiä luonteenpiirteitämme.

[juu, ja ymmärrän että Me kaikki emme voi olla pelkkää positiivisuutta ja iloisuutta, tai varjeltakoon ainakin siltä, että joka päivä]

Muutama ajatus ja lainaus aiheesta:

POSITIIVISUUS

[Lainasin kirjoitukseni otsikon vanhasta
Yliopistolaisen artikkelista jo vuodelta 96. Toteamus on positiivisin itsesuggestio, joka vuosien varrelta mieleeni on tarttunut]
Kyseisessä kirjoituksessa sanotaan mm. seuraavasti:

"Ei siis pidä etsiä aina piilevää depressiota, vaan piilevää iloa", Lonka siteeraa Ben Furmania. Positiivisuus ei ole pinnallisuutta eikä se tarkoita kritiikittömyyttä. Negatiivisuus ei ole sen realistisempaa kuin positiivisuuskaan.

KILTTEYS

Hm. Ei ole typerää olla fiksusti kiltti, kunhan kiltteys ilmenee hyvänä tahtona, jonka myöskin toteutamme [eikä pelkkinä ajatuksina tai arkajalkuutena]. Kiltteys hyödyttää itseämme ja yhteiskuntaamme.

Näin ainakin Stefan Einhornin mukaan, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan.

"Aina ei ole itsestään selvää myöskään se, mikä todellisuudessa on kiltteyttä, ja mikä pelkuruutta tai arkuutta. Myötäkarvaan silittely saattaa toisinaan olla osoitus siitä, että ihminen ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen", sanoo Stefan Einhorn.

NAURU

Minä pidän itselleen ja elämälle nauravista ihmisistä ja arvostan huumorintajun huitsin korkealle.

"Parhaimmillaan huumori on silloin, kun se on positiivisena elämänasenteena ja jaloimmillaan silloin, kun osaa laskea leikkiä itsestään." (naurukouluttaja Vesa Karvinen)

Karvinen kertoo, että tutkimuksen mukaan positiivisen elämänasenteen omaksuneilla elinikä lisääntyy jopa 12 vuodella.

---

Tämä yltiöpäinen ja valmistelematon hyppäys iloisuuteen ja positiivisuuteen lähti ystävyysblogini Pakkomielteen postauksesta, joka pisti fundeeraamaan. Ja sanottavaa jäi vielä toisenkin sepustelman verran, kunhan selviän tästä hyperpositiivisesta mielenalasta ja suggestoin itseni odottamaan ilolla aamulla soivaa herätyskelloa.

---

Ps. Mainitsin tuolla alussa listassani lisäksi elämänilon.

Se on jotakin syvemmältä kumpuavaa rakkautta elämään.

Tervetuloa vaatimattomaan majaani kaikki elämäniloiset, olen vankkumaton faninne.

[hei, pitäisikö tähän vetää loppuhuipennukseksi Kauko Käyköä ja "Rakastan Elämää". Hui, monikohan on tarpeeksi vanha, jotta moisen tulkinnan on kuullut]

3 kommenttia:

Nice Devil kirjoitti...

olitpa kerännyt ajattelemisen arvoista sanomaa päivän postaukseesi !

ihana kun olet laittanut positivisuus vaihteen päälle.

minua taas riepoo yks ja toinen asia tässä ympäröivässä todellisuudessa ja päästelen paineita omissa postauksissani.

muuten en saa iloa pintaan jos vain haudon päässäni noita epäkohtia

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää keskiviikkoa Lumo :)
noita minun kirjoja kannattaa kysellä kirjastosta ja kirjakaupoista. Uusi tullee hyllyihin kuukauden tai kahden sisällä, mutta vanhoja löytyy kyllä ympäri Suomen, jos ei hyllyissä ole niin pyynnöstä tilaavat kyllä.

Lumo kirjoitti...

M.i.e.l.l.e

Kyllä riepominenkin pitää sanoa ulos.

Sopivassa suhteessa iloa ja surua. Arvostelua ja arvostusta. Kritiikkiä ja positiivisuutta.

Kunhan molemmista päistä aina joskus:)

Marko:

Suunnistan ensin netin kautta lähikirjastoihin ja sen jälkeen tarvittaessa kirjakauppaan.