Myytävänä kuolemattomuus

Photo by Lumo

Nelosen 4D -dokumentti kiskaisi mukaansa kuolemattomuuteen.

Näin tehdään nykyisin:

Ihmisruumiiseen pumpataan nesteitä heti kuoleman jälkeen ja ruumis [tai pelkät aivot] säilötään lieriöön n. -200C asteeseen odottamaan tulevaisuuden lääketieteen ja nanoteknologian kehittymistä.

Odottamaan henkiin herätystä.

---

Kryoniikka tarkoittaa Wikipedian mukaan "organismien, esimerkiksi eläinten tai ihmisten (tai pelkästään heidän aivojensa) säilyttämistä alhaisissa lämpötiloissa, jolloin aineenvaihdunta ja rappeutuminen pysähtyy lähes täysin"

Suomen Transhumanistiliitto määrittelee kryoniikan kokeelliseksi lääketieteen haaraksi, joka pyrkii pelastamaan ihmishenkiä kylmäsäilömällä vastikään kuolleiden kehoja siinä toivossa, että joskus tulevaisuudessa ne voitaisiin jälleen herättää henkiin.

---

Amerikkalainen Alcor Life Extension Foundation on maailman suurin kuolemattomuutta tarjoava yritys, jonka lieriöissä pakastuu parhaillaan n. 100 kuollutta ruumista ja elävien kirjoissa säilöntää odottelee lähemmäs tuhat toiveikasta jäsentä.

Alcor esittelee itsensä voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi [ja se niin kuin hoitaa ne käytännön asiat ja pakastaa ne jäsenensä].

Käväisin katsomassa Alcorin nettisivuilla, mitä moinen maksaa.

Jäseneksi liittyessä pelkät aivot saa narikkaan 80 000 taalalla, kokohoito maksaa 150 000 taalaa. Ja me kuusessa asuvat joudumme pulittamaan valitettavasti pitkän matkan lisää 25 000 taalaa.

Elävien kirjoissa olevilta jäseniltä peritään sitten vielä vuotuista jäsenmaksua, mutta se on vain satoja taaloja vuosittain [kuulosti sillä lailla vähältä].

---

Haluaisitko sinä tehdä paluun tulevaisuuteen kuolemasi jälkeen?

Vaikkapa viidenkymmenen vuoden päähän?

---

Mitä ihmettä minä siellä tekisin?

En taatusti osaisi käyttää ensimmäistäkään sen ajan mööpeliä.

Enkä oikein usko, että se siellä odottava maailma olisi jotenkin parempi.

Tuskin löytäisin sieltä tätä talovanhusta ja näitä metsäpolkuja.

Tai rakkaitani.

---

Jätän välistä tällä kertaa.

Vaikka saisi tarjouskorista ja suuremmalla todennäköisyydellä,

vastaus on - ei kiitos.

---

....mutta sanat "säilyke" ja "pakaste"

saivat yhtä äkkiä uuden merkityksen.

---

Päivitys: Pakko laittaa linkki Yksityisetsivän blogin kryoniikkaa käsittelevään asialliseen kirjoitukseen niille, jotka innostuivat asiasta.

EkoChopper on in

Ensinnäkin minä ja parempi puoliskoni olemme hoikkia, mutta tarmokkaampi kuntoilu ei tekisi pahaa sydämelle. Toiseksi ihailen suunnattomasti, jos joku ihan niin kuin vanhan ajan kynällä piirtää hienosti.

Edellä mainittujen seikkojen innoittamana ostin itselleni Merja Metsäsen tekstittämän ja kuvittaman kirjan Menevän miehen malli, joka kertoo eräästä liikunta- ja laihdutusprojektista hauskojen piirustusten siivittämänä.

---

Ote kirjan alkusanoista:

"Joutsalainen taidelaitos Haihatus on takapirujensa Merja Metsäsen ja Raimo Auvisen elämäntapa ja taideteos. Haihatus tekee kaikenlaisia kulttuuriprojekteja rajattoman luovuuden periaatteella. Ja kulttuuriahan on kaikki, varsinkin liikunta ja erityisesti laiduttaminen.

Kun viisikymppinen Raimo Auvinen kyllästyi ähisevään olotilaansa ja sisuuntui laihduttamaan itsensä 145-kiloisesta sohvaperunasta 80-kiloiseksi kuntoilijaksi, karisi vajaassa kymmennessä kuukaudessa 63 kiloa lenkkipolun varteen. Onnistumisen takasi Haihatuksen ruumiinkulttuuriprojektin liikuttava dieetti, joka perustuu maalaisjärkevään ja luovaan liikkumiseen"

---

Aivan aluksi minä vain katselin kirjan kuvia kannesta kanteen.

Mutta maltoin minä sen tekstinkin lukea.

Ja lukemisen ja kuvien katselun jälkeen minä uskon, että olen osannut sovittaa kirjan sanoman tähän minun liikuntaintooni ja tilanteeseeni...

---

...että kun kuntoilussa tarvitaan läheisten kannustusta...


kuva Menevän miehen malli kirjasta

...ja liiallisen innostumisen toppuuttelua...

kuva Menevän miehen malli kirjasta ---

...niin ohjeistin kotiväen siten,

että siinä vaiheessa

kun äiti sanoo sohvalta, jotta pitäisiköhän lähteä ulos,

on aika kannustaa,

ja siinä vaiheessa

kun se alkaa vetämään lenkkareita jalkaansa,

on tosissaan aika toppuutella.

---

Kyllä tämä opus kannattaa lukea kuntoilua ja laihdutusta haikailevien, hauskuus tulee kaupan päälle. Kirjasta käy ilmi, etteivät ne kilot ilman työtä karise, mutta jokainen voi valita itselleen sopivan tavan hikoilla.

Täällä takapirujen Haihatus -sivut.

---

Niin se EkoChopper, se on sellainen veikeä kuntoiluväline, jolla minäkin voisin päästellä ympäri kyliä ihan naapureita naurattaakseni.

---

Päivitys: Täällä vähän arvovaltaisempi arvio kirjasta:)

Työmies on palkkansa väärti

Olen ollut kovin huolissani näiden Suomen yritysjohtajien puolesta. Että ovatko ne jäämässä palkkakuoppaan.

---

Johto näyttää suuntaa palkkamalttiin

Elintarvikealan yhtiöiden johtajat ovat onnistuneet palkkaneuvotteluissaan suhteellisen hyvin. Atrian entinen toimitusjohtaja Seppo Paatelainen sai viimeisenä täytenä toimitusjohtajavuotenaan vuonna 2005 36 prosentin palkankorotuksen. Vuoden mittaan maksetut palkat ja palkkiot nousivat edellisvuoden 264 000 eurosta 360 000 euroon.

HK Ruokatalossa linja oli vaisumpi. Viimeisenä täytenä toimitusjohtajavuotena Simo Palokankaan palkka nousi edellisvuodesta vain vajaan viidenneksen 415 000 euroon.

Vaasan&Vaasan Oy:ssä 2005 yhtiön toimitusjohtajien palkankorotusvauhti oli yli 50 prosenttia. Hallituksen jäsenten palkkiopotti ei kasvanut kuin 40 prosentin vuosivauhtia.

lähde: Elintae 3/2007.

---

[eri yritysten optioista en puhu tässä yhteydessä mitään...]

---

Mutta erityisen huolissani olen tästä Kemiran toimitusjohtajan Lasse Kurkilahden kohtalosta.

"Eniten viime vuonna palkkojaan nostivat Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo ja Kemiran pääjohtaja Lasse Kurkilahti. Kallasvuon palkka nousi viime vuonna 44 prosenttia ja Kurkilahden palkka 35 prosenttia edellisen vuoden tasolta." lähde: Taloussanomat.

---

Kun se näyttää kaiken lisäksi joutuneen tekemään pitkää päivääkin palkkansa eteen.

lähde: Iltalehti 24-25.3.2007

Kuka oikein ottaisi asiaksensa ajaa näiden kaltoin kohdeltujen puolesta kunnon palkankorotuksia ja lyhyempää työaikaa?

---

Täällä vähän lisää surkuttelua johtajien palkkakuopasta.

River runs red

Päivän tunnelma.

"River runs red, black rain falls, dust in my hand"

hienon biisin tarjoaa Midnight Oil

Lyriikka

Antakka mu olla

Tänään olen väsynyt itseeni ja muihin ihmisiin.

Juuri nyt haluaisin olla

---

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro olla luav.

Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.

Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.

Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.

Mää en tahro soitta Kelan tätil.

Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al.

Viäkkä mu väsyne nahk

kamarim permanol,

kakluni ette.

Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)

---

Kyseistä runoa voi myös lukea muille murteille käännettynä, kuten stadiksi, karjalaksi tai etelä-pohjanmaaksi.

---

Heli aloittaa tänään 19.3 jo osittain loppuunmyydyn runokiertueen.

Vahinko, ettei tule lähellekään näitä takametsiä. Olen elämäniloisuutensa fani.

Minun valintani on

Olen nyt viimeiset viikot lukenut aluelehtemme mielipideosastolta kymmenittäin paikallisten vaikuttajien (?) vaalimainospuheita, jotka kaikki loppuvat lauseeseen "Minun valintani on X,Y tai Z". Oikeastaan itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa muiden ihmisten valinnat.

Minä en aikonut äänestää, mutta sitten aloin ajatella, jotta olisihan se ihan hyvä, jos siellä eduskunnassa olisi joku, joka ajaisi asioita minunkin puolestani.

Ja niinpä otin lehden tänä aamuna esiin ja tutkailin niiden ehdokkaiden kuvia.

Ja löysinkin yhden mielenkiintoisen.

Mutta sillä ei ollut äänestysnumeroa.

---

Sedis Blogin hienolta kuulostavaa valintaa etsiskelin myös. Mutten löytänyt ketään sen nimistä meidän luettelostamme.

---

Joten valitsin sitten sellaisen, jolla kuulemma on arvot kohdallaan.

Toivon totisesti, että siltä löytyisi myös se sydän, aivot ja selkäranka.

Koiran elämää

Photo by Lumo

Oikeasti tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä koiran elämän kanssa.

PROLOGI

Meillä on ihana, kaunis, kiltti, puhdas sekarotuinen koira. Sen äiti on vehnäterrieri ja isäksi epäillään yhtä kultaista noutajaa.

Meidän koiralla on hyvät tavat. Se osaa temppuja. On Oikea leidi. Ei hauku. Toista kuin naapurien rakit. Ne tulevat kutsumatta tänne. Jättävät jätöksiä. Karkailevat omistajilta. Yrittävät tunkea kosioreissuillensa.

Meidän koira käy korkeintaan tervehtimässä kohteliaasti yhtä parempaa naapuria. Tai koululla sanomassa opettajille päivää. Jotta hakeutuu sellaiseen sivistyneempään seuraan.

---

ITSE DRAAMA

OTE OIKEASTA ELÄMÄSTÄ

Henkilöt:
- yksi Lyyli -koira, joka elää elämänsä ensimmäistä juoksuaikaa
- yksi Onni -koira, joka asuu naapurissa pellon toisella puolella
- yksi 7 -vuotias tytär
- yksi äiti

---

Tilannekuvaus:
Äiti ja tytär juoksevat kovassa pakkasessa iltahämärässä lumisten peltojen poikki karanneen Lyyli -koiransa perässä.

---

Äiti sanoo: - Tänne jäätyy. Oletko nyt ihan varma, että se saakutin Lyyli juoksi juuri tänne?

[Miksen minä ottanut sitä p#!!#¤¤n pipoa päähäni]

Tytär sanoo: - Juu, ymmärräthän äiti, että Lyyli on tyttö ja Onni on poika. Ja siksi Lyyli juoksi varmasti tänne, missä Onni asuu.

[Pitääkö tuolle vääntää rautalangasta kaikki. Eikä se saanut edes pipoa päähänsä]

Äiti huutaa: - Tuolla se on! Ala tulla senkin karkuri #!!#¤¤ Eihän meillä ole edes talutushihnaa mukana #!!#¤¤!

[hyvänen aika, sanoinko minä tuon kaiken lapseni kuullen]

Tytär kuiskaa: - Tässä on talutushihna, äiti.

[no eihän se ois tajunnu itse ottaa hihnaa mukaan tietenkään. Eikä yhtään uutta opittua kirosanaa tällä reissulla]

---

Kotiin saavuttua:

Lyyli -koira: [jos sais edes kerran reissullansa...]

---

EPILOGI

Kaikki ääneen sanottu on totta.

Äidin ajatukset olivat oikeita. Luulisin, että koirankin.

Tyttäreni ajatuksista en tiedä.

Hän on lapsi ja oikeasti lapsi ajattelee

suoraviivaisemmin ja hyvään uskoen.

Kyynisyys tulee sitten myöhemmin.

Elämän myötä. Ikävä kyllä.

Herätyskello soi, ihanaa!

Positiivisuus, kiltteys, nauru ja elämänilo ovat aliarvostettuja voimavaroja yhteiskunnassamme. Esimerkiksi työelämässä yllämainitut luonteenpiirteet ovat saamassa jopa negatiivisia sävyjä ja vivahteita. Medialle ne ovat yhä epäkiinnostavampia uutisaiheita ja sanat yhdistetäänkin usein pehmoiseen [lue: tyhmään] feminiinisyyteen tai pelkästään lapsuuteen.

Tosiasiassa kyseiset ominaisuudet ovat tänäänkin suunnaton rikkaus itsellemme, läheisillemme, työnantajallemme sekä yhteiskunnalle. Ollenkaan väheksymättä myös toisen sävyisiä luonteenpiirteitämme.

[juu, ja ymmärrän että Me kaikki emme voi olla pelkkää positiivisuutta ja iloisuutta, tai varjeltakoon ainakin siltä, että joka päivä]

Muutama ajatus ja lainaus aiheesta:

POSITIIVISUUS

[Lainasin kirjoitukseni otsikon vanhasta Yliopistolaisen artikkelista jo vuodelta 96. Toteamus on positiivisin itsesuggestio, joka vuosien varrelta mieleeni on tarttunut]
Kyseisessä kirjoituksessa sanotaan mm. seuraavasti:

"Ei siis pidä etsiä aina piilevää depressiota, vaan piilevää iloa", Lonka siteeraa Ben Furmania. Positiivisuus ei ole pinnallisuutta eikä se tarkoita kritiikittömyyttä. Negatiivisuus ei ole sen realistisempaa kuin positiivisuuskaan.

KILTTEYS

Hm. Ei ole typerää olla fiksusti kiltti, kunhan kiltteys ilmenee hyvänä tahtona, jonka myöskin toteutamme [eikä pelkkinä ajatuksina tai arkajalkuutena]. Kiltteys hyödyttää itseämme ja yhteiskuntaamme.

Näin ainakin Stefan Einhornin mukaan, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan.

"Aina ei ole itsestään selvää myöskään se, mikä todellisuudessa on kiltteyttä, ja mikä pelkuruutta tai arkuutta. Myötäkarvaan silittely saattaa toisinaan olla osoitus siitä, että ihminen ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen", sanoo Stefan Einhorn.

NAURU

Minä pidän itselleen ja elämälle nauravista ihmisistä ja arvostan huumorintajun huitsin korkealle.

"Parhaimmillaan huumori on silloin, kun se on positiivisena elämänasenteena ja jaloimmillaan silloin, kun osaa laskea leikkiä itsestään." (naurukouluttaja Vesa Karvinen)

Karvinen kertoo, että tutkimuksen mukaan positiivisen elämänasenteen omaksuneilla elinikä lisääntyy jopa 12 vuodella.

---

Tämä yltiöpäinen ja valmistelematon hyppäys iloisuuteen ja positiivisuuteen lähti ystävyysblogini Pakkomielteen postauksesta, joka pisti fundeeraamaan. Ja sanottavaa jäi vielä toisenkin sepustelman verran, kunhan selviän tästä hyperpositiivisesta mielenalasta ja suggestoin itseni odottamaan ilolla aamulla soivaa herätyskelloa.

---

Ps. Mainitsin tuolla alussa listassani lisäksi elämänilon.

Se on jotakin syvemmältä kumpuavaa rakkautta elämään.

Tervetuloa vaatimattomaan majaani kaikki elämäniloiset, olen vankkumaton faninne.

[hei, pitäisikö tähän vetää loppuhuipennukseksi Kauko Käyköä ja "Rakastan Elämää". Hui, monikohan on tarpeeksi vanha, jotta moisen tulkinnan on kuullut]

Taskussa kodin avain

Photo by Lumo

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen toi aikanaan esille vanhempien kasvaneet vaatimukset yhä pienemmille lapsille selviytyä itsenäisesti erilaisissa tilanteissa.

Lapsen tulisi olla

yhä osaavampi entistä pienempänä,

yhä enemmän entistä aikaisemmin.

Tämän vaatimustason noustessa

vanhemmat ovat unohtaneet,

että lapsi on vielä lapsi,

ja häntä pitää kohtuudella

hemmotella ja auttaa.

---

Pese hampaasi, pyyhi suusi,
pane takki naulaan,
olethan jo iso ja osaat.
Et kai sinä juhlakengillä ulos lähde ?
Ei saa piirtää pöytään,
ei saa koskea kukkaan,
älä laula noin kovaa
äläkä koko ajan kysele,
- Ja nyt tulit saappailla olohuoneeseen !

Olehan nyt reipas,
syö ruokasi ja tee läksysi,
niin sitten voitkin jo avata television.

Aino Kemppainen: Taskussa kodin avain

---

Ai ai, kun osui kipeästi omaan sydämeen.

Resepti tiimityöhön

Jo aikoja sitten ICL Datan silloinen kehitysjohtaja Markus Westerlund antoi reseptin tehokkaaseen tiimityöskentelyyn. Ajatus sinänsä ei alunperin ole suinkaan Westerlundin, vaan mukailee organisaatiotutkimuksen hedelmiä.

Reseptin mukaisesti otetaan yksi

1) keksijä, eli älykäs ja omaperäinen mietiskelijä
2) tiedustelija, eli utelias kokeilija
3) takoja, jonka vahva tahto vie läpi esteiden
4) tekijä, se vanhanaikainen puurtaja
5) viimeistelijä, joka viilaa yksityiskohtia
6) arvioija, se kriittinen kaiken jarru
7) diplomaatti, joka sovittelee
8) kokoaja, eli viileä kokonaisuuksien hahmottaja.

Tästä kokoonpanosta syntyy sitten hyviä tuloksia aikaansaava työryhmä.

---

Olen ollut parikin kertaa moisessa tiimissä mukana.

Ja siitä ei ole paljon lapsille kerrottavaa tai tuloksia esiteltäväksi.

---

Minun piti olla niinkuin se viileä kokonaisuuksien hahmottaja. Ja kyllähän sitä kokoamista tosiaan tarvittiinkin.

Kokosin loukattuja tunteita, murhaavia katseita, itkunpuuskia ja rikkinäisiä hermoja. Juu ja ihmisiä pois toistensa kimpusta.

---

Se diplomaatti kun veti herneen nenäänsä ensimmäisenä.

Molemmilla kerroilla. Eri diplomaatti.

Roolitus jotenkin ontui.

Kohdusta hautaan

Blogiystäväni Snowflakes heitti haasteen elämän ihmeellisyyksistä. Todettakoon heti alkuunsa, että olen jotenkin hirvittävän allerginen meemeille. Tämä jääköön ensimmäiseksi ja viimeiseksi moiseksi sepustelmaksi.

Snowflakes laati hyvin kauniin ja tyhjentävän listan kuudesta ihmeellisestä asiasta elämässä. Aiheeseen olikin etsittävä hieman erilainen näkökulma ja kaivettava satiiri, kyynisyys ja pessimismi avuksi.

---

Elämän ihmeellisyydet - kohdusta hautaan

Jos olemme onnistuneet selviytymään lapsivesitutkimuksen ja aborttivaaran ohitse, synnymme siististi ja kontrolloidusti hyvinvointivaltioon.

Shokista selviydyttyämme protestoimme huutamalla yöt läpeensä ja saamme vanhempamme hulluuden partaalle. Neuvolatädit seuraavat vierestä herkeämättä, pysymmekö sallittujen raja-arvojen sisällä. Kaikki epänormaalius pyritään pyyhkimään tai korjaamaan olemattomiin, koska vammaisuus on tehoyhteiskuntamme kauhistus.

---

Seuraavaksi meidät hylätään päiväkoteihin vanhempiemme rynnätessä huojentuneina takaisin työelämään. Sosiaalistamisemme jatkuu turhautuneiden opettajien taholta ja tutustumme koulukiusaamiseen sekä erilaisuutta kammoksuvaan koulutuskulttuuriin.

Kaikesta tästä huolimatta yritämme raivata tiemme lapsuuden traumoista kohti teini-iän kriisejä. Vailla rajoja ja rakkautta musta-valkoisine maailmankuvinemme hyppäämme aikuisuuteen. Eväinämme seuraavat suuret suunnitelmat työstä, urasta, talosta järven rannalla, maastoautosta, elämänkumppanista, kenties perheestä ja lapsista.

---

Jossakin vaiheessa huomaamme kaikkien hienojen suunnitelmien käyvän toteen tai toteutumattomiin. Kummassakin tapauksessa huomaamme olevamme onnettomia migreenin, kohonneen verenpaineen, palkkakuoppamme, syrjäytymisemme, työttömyytemme, uusioperheemme tai ongelmanuoriemme kanssa.

Potkittuamme mahdollisen jälkikasvumme pesästä ulos, tajuamme, ettei meillä sittenkään ole mitään sanomista toisillemme, saati sitten itsellemme. Vaihtoehtoisesti perheettömänä masennumme yksinäisyyteemme ja todellisuuteen siitä, ettei sittenkään kannattanut olla hyvä mies.

---

Tunnemme itsemme hyödyttömäksi, arvottomaksi ja epäkelvoksi. Luovumme vanhemmistamme ja lapsistamme. Tai sitten ei ole mitään, mistä luopua.

Pääsemme kontaten joko tylsän tavalliselle, sairas tai työttömyys -eläkkeelle. Ihmetellessämme, mistä löydämme sisältöä elämäämme, kuolemme armollisen nopeasti sepelvaltimotautiin tai aivoverenvuotoon. Pahimmassa tapauksessa päätämme elämämme kasveina vanhustenhoidon laatutakuu -leima otsassamme laitoksessa. Yksin.

Ihmeellistä on elämä ja sen kulku.

Päivitys: Juu. Unohtui. Tämä kaikki tehdään tuhannen kapakan kautta.

---

Tai toisaalta voisi ajatella, että:

Elämä oli se hauska juttu,
joka sattui kun olin matkalla hautaan.

Quentin Crisp

Elämän arvovalintoja

Photot by Lumo

Kukkien kelta
ja musta vesi
vaellukselta
jäi lähellesi.
Viivyit hetken
ja katselit niitä.
Eikö se retken
määräksi riitä ?

Pertti Nieminen

---

Mökiltä [lue: ulkovessasta] palattuani.

Bikinit eivät oikeastaan sovi minulle ja Karibialla voisi olla liian kuuma.

Retki lähelle itseään ja perhettä lämmittää.