Hajatelmia opetuksesta

Photo by Lumo


Genoveeva, Maalainen ja Viistolla pinnalla ovat käsitelleet perusopetukseen liittyviä asioita blogeissaan. Aihe on niin lähellä sydäntä, että on pakko sanoa sananen myös tässä blogeihin heittämieni kommenttien lisäksi. Oikeasti minulla ei ole minkään maan asiantuntemusta tähän asiaan, mutta juuri silloinhan onkin helpointa tokaista jotakin painavaa.

---

Kunnat ovat talousahdingossaan viime aikoina lakkauttaneet pieniä kouluja. Päättäjät eivät ymmärrä sitä, että varsinkin koulutiensä aloittavalle turvallinen lähikoulu on parasta, mitä ensimmäisinä kouluvuosina lapselle voi evääksi antaa. Siellä lapsi saa olla ensin pieni kerätäkseen eväät kasvaa myöhemmin isoksi.

Pienessä n. 50 oppilaan koulussa toteutetaan yleensä ns. yhdysluokkaopetusta, jossa esimerkiksi kahta vuosiluokkaa opettaa sama opettaja samassa luokkatilassa. Käytännön opetustyössä toteutuu näin yksi oppimisen tehokkaimmista tavoista. Se, että toinen lapsi neuvoo ja opettaa nuorempaansa. Tästä hyötyvät tutkimusten mukaan sekä vanhempi että nuorempi lapsi [opettajan on tietenkin osattava hyödyntää tätä opetusmetodia ja kyettävä opettamaan oravaa ja kertolaskua samanaikaisesti]. Yhdysluokkaopetusta voitaisiin käyttää isoissakin kouluissa osana opetusta sovelletusti.

Pienessä koulussa ei ole tiukkoja ikärajoja. Eri ikäiset lapset leikkivät välitunnilla keskenään ja pelaavat samassa jalkapallojoukkueessa. Näin pienemmät lapset saavat kaipaamaansa huomiota isommilta ja isommat lapset pitävät ikäänkuin luonnostaan huolta pienemmistä, hoivaavat. Aivan kuten sisarusparvi toisiaan isossa perheessä. Tämäkin on lasten etujen mukaista.

Veikkaisin, että erityisopetuksen ja kouluavustajien tarve ei kasvaisi aivan näin radikaalia vauhtia, jos lapsen ensimmäiset kouluvuodet kuluisivat pienessä lähikoulussa.

---

Olen tuijotellut omien lasteni opetussuunnitelmia sekä seurannut käytännön opetustyötä. Mielestäni niissä ei huomioida tarpeeksi lasten kokemuksellista oppimista. Sitä, että tekemällä itse jonkin asian elää sen todeksi ja omaksuu aiheeseen liittyvät tiedot ja taidot helpommin. Positiivista on se, että kiusaamisen ehkäisemisessä on otettu kokemuksellinen oppiminen välineeksi useissa kouluissa.

Kuten Maalaisen blogissa tähän liittyen todettiinkin, kokemuksellinen oppiminen vaatii myös oppilailta jonkintasoista aivotyöskentelyä ja vaivannäköä.

---

Puhuminen, selittäminen ja keskusteleminen opetustilanteessa tuntuvat edelleenkin olevan aliarvostettuja opetustapoja Suomessa. Lasten pitää saada sanoa mielipiteitänsä, opetella argumentoimaan ja uskaltaa avata suunsa, jotta terve itsetunto kehittyy. Tämä vuoropuhelumaisuus ei oikein sovi opetuskulttuuriimme. Opettajalle asiallisestikin vastaan väittävä oppilas leimataan usein häiriköksi.

---

Maalainen toteaa osuvasti netin käytöstä opetuksen apuna. Totuus on se, että netti muodostaa aivan uudenlaisen varteenotettavan tiedon hankinta- ja opetuskanavan ja vieläpä upean sellaisen. Netin keskustelufoorumit, viestintäkanavat, kuvagalleriat, tietopelit ja moninaiset muut sivustot antavat lapselle aivovaivaa, uudenlaista yhteisöllisyyttä ja äidinkielen tunteja ohi virallisten oppituntien. Kohtuudella ja kriittisesti käytettynä.

Enemmän netin käyttöä osana opetusta sekä opastusta kriittiseen tiedon tarkasteluun tarvittaisiin ja pian. Myös opetustoimelta [meidän vanhempien lisäksi].

---

Sekä Kaura Viistolla pinnalla blogissaan, että Genoveeva omakohtaisine kokemuksineen puhuvat tärkeästä asiasta koskien lasten sosiaalistamisen "pakkoa" tiettyjen raja-arvojen sisälle. Tästä aiheesta kannattaa käydä lukemassa kyseisistä blogeista.

--

Loppujen lopuksi yksittäisen opettajan ammattitaito, halu, kyky ja etiikka ovat ratkaisevassa asemassa jokaisen koulutien taapertajan kohdalla. On olemassa upeita opettajia, jotka jaksavat aliarvostetusta työstään huolimatta. Ja sitten on toisenlaisia opettajia.

---

Itsekseni olen ihmetellyt sitä, että miten ihmeessä työsuojelua ei voida toteuttaa kouluilla asianmukaisesti? Kenenkään opettajan ei tarvitsisi sietää asiatonta, törkeää tai uhkaavaa käytöstä oppilaiden taholta.

---

Kyllä me vanhemmatkin saamme katsoa itseämme tiukasti peiliin. Mekin kai jollakin tavalla voimme vaikuttaa lastemme koulutien tukemiseen sekä oppimiseen, ja jopa siihen käytökseen [että osuikin omaan nilkkaan].

Minä pakenen nyt tarkastelemaan peilistä omaa vastuutani vanhempana.

PS. Pienten koulujen eduista ja yhdysluokkaopetuksesta on aika paljon tutkimustuloksia. Pläjäyttelen niitä eetteriin jossain vaiheessa.