Unohtuiko käyttäjä?
Photo by Lumo.jpg)
Otetaanpa kaksi kansantaloudelle merkittävää keksintöä, jotka ovat myös arjen käyttöhyödykkeitä.
Auto ja tietokone.
Höyrysuihkulla toimivan auton keksi vuonna 1680 Isaac Newton. Polttomoottorin kehittäjät kuten Marcus, Diesel, Benz ja Daimler tulivat kuvaan mukaan sitten 1800-luvulla.
Modernin tietokoneen esiversion ja mallin keksi Alan Turing 1936 . Varsinaisen täysin automatisoidun tietokoneen keksi Konrad Zuse 1938.
---
Polttomoottorisen auton kehityshistoria ulottuu siis 1800-luvulta 2000-luvulle. Pyöristettynä 200 vuotta. Tietokoneen kehityshistoria ulottuu 1900-luvulta 2000-luvulle. Pyöristettynä alle 100 vuotta. Noin puolet vähemmän.
---
Unohdetaan kaikki hevosvoimat, kaasutintehot, kiihdyttimet, prosessorit, gigatavut ja muut täysin epäoleelliset asiat näin hyödykkeen jokapäiväisen käytön kannalta.
Keskitytään olennaiseen, eli siihen, millaisia nämä vempaimet ovat käytettävyydeltään, yhdenmukaisuudeltaan ja omaksuttavuudeltaan.
---
Auto on päässyt 200 vuodessa standardoinnissa siihen, että tarjolla on etu- taka- ja nelivetoa. Vaihteistolla tai automaattivaihteisena. Ratti, kaasu, jarru ja vaihteisto ovat kutakuinkin sinne päin samassa paikassa samalla lailla käytettävissä. Myös takaluukku tai kattoteline löytyvät samasta paikasta. Renkaita tarvitaan kaikissa merkeissä neljä ja ne ovat yleensä aina kumia.
Muut varaosat ovat sitten asia erikseen, ne ovat merkki- ja mallikohtaisia. Lisävarusteina on saatavilla mm. ilmastointia ja erilaisia toisarvoisia tuunausosia ja ominaisuuksia. Meistä tavallisista ajajista kukaan ei tiedä, mikä noin teknisesti tapahtuu kaasua painettaessa tai sähköllä toimivaa ikkunaa avattaessa, me vain painamme, kosketamme ja käännämme ja tahtomamme toteutuu.
Erilaisilla autoilla myös ajetaan suunnilleen samalla tavalla; vilkutetaan kääntyessä, pysähdytään liikennevaloihin ja päästellään nopeusrajoituksien mukaisesti. Auton luotettavuus on huippuluokkaa, se ei yleensä toimi ajajansa käskyjen vastaisesti tai ilmoittele kummallisia virheilmoituksia tai erroreita, jos se vain on asianmukaisesti tankattu, huollettu ja rengas ei satu puhkeamaan.
Parantamisen varaa autoissa toki riittää käyttäjän, käyttöliittymän ja yhtenäisyyden kannalta paljonkin. Toisaalta tarjolla on myös valinnanvaraa ja mieltymysten vapautta.
Hienoa viime vuosien ja varmaan tulevien kehityksessä on auton turvallisuuteen panostaminen. Muuten auton tulevaisuus näyttää olevan täynnä mitä erilaisempia add-on ja lisäarvo -vempeleitä, liittyen yhä enemmän äly- ja tietokonepohjaisiin ratkaisuihin. Se tässä kauhistuttaakin ajatellen tietokoneen kehityshistoriaa.
---
Myönnettäköön, että tietokoneen käyttömahdollisuudet ovat huomattavasti moninaisemmat kuin auton. Varsinaisesta raudasta riippumatta ja lisävarusteista taas riippuen, sen avulla kun voi mm. kirjoittaa, tulostaa, säveltää, katsoa kuvia, kuunnella musiikkia, puhua puheluita, hoitaa pankkiasioita, tuijotella elokuvia tai surffailla internetissä. Varsin monipuolinen vehje siis.
Tai siis pelkällä laitteella ei ole kummoistakaan käyttöarvoa, vaan niillä ohjelmistoilla, mitä mööpeliin on tungettu. Tietokoneen kehityksessä onkin siis keskityttävä ohjelmistoihin, joiden avulla kone saadaan tekemään sitä, mitä halutaan.
Autoa puolta lyhyempi kehityshistoria huomioidenkin, tietokoneen käytettävyydessä on hurjasti parannettavaa. Ne napit, painikkeet ja muut kosketuspinnat voisivat noin suunnilleen sijaita samassa kohtaa ruutua tai laitetta ja toimia edes sinnepäin samoin. Koneelle pitäisi pystyä sanomaan "tulosta", "mene nettiin", "haluan katsoa kuvia" tai "ota varmuuskopiot kaikesta". Sen sijaan konetta käyttävä joutuu ottamaan kantaa kaikenlaisiin toisarvoisiin teknisiin kysymyksiin ja vastaanottamaan milloin minkäkinlaista "Käyttäjä teki virheen, ohjelma on suljettava" viestiä tietämättä, mikä oikein meni vikaan.
Jos auto simahtaa joskus tuntemattomasta syystä, niin tietokone tekee sen sitäkin useammin. Tulostin ei tulosta, eikä se kerro, mistä oikein suuttui. Kiinnostava tiedosto netissä ei avaudu, eikä se informoi, mistä moinen johtuu. Kone ilmoittaa levyn täyttymisestä, mutta siivous vaatiikin jo korkeampaa osaamistasoa. Vempeleessä on jonkinlainen tuholainen ja se häipyy vain atk-hörhön toimesta. Jos haluamme tehdä jotakin uutta, on meidän ostettava, asennettava ja opeteltava uusi ohjelmisto uusine käyttöliittymineen.
Jokin meni suunnittelussa jossain vaiheessa vikaan. Pahasti. Se tekniikasta tietämätön tavallinen ihminen insinööreiltä unohtui. Ja ihan turha huudella markkinavoimien ja suunnittelun vapaudesta antaa vaihtoehtoja ja toteuttaa asioita omalla tavallaan.
Tulevaisuudessa tietokonetta tarjotaan osaksi kodin multimediakeskusta. Vaikkapa tauluteeveen kautta katsottuna. Elokuvat ja musiikki pistettäisiin sinne talteen. Tv, digiboksi, radio, Mp3-soitin, grammari ja tietokone olisivat yksi laite.
Mielenkiintoinen ajatus. Kunhan käytettävyys laitettaisiin ensin tälle yhdelle laitteelle oikealle tasolle ja asiat standardoitaisiin. --- Palataan asiaan sadan vuoden päästä, ja ihmetellään onko tietokone ohjelmistoineen siinä, missä auto nyt. Käyttäjän näkökulmasta katsottuna.
.jpg)
Otetaanpa kaksi kansantaloudelle merkittävää keksintöä, jotka ovat myös arjen käyttöhyödykkeitä.
Auto ja tietokone.
Höyrysuihkulla toimivan auton keksi vuonna 1680 Isaac Newton. Polttomoottorin kehittäjät kuten Marcus, Diesel, Benz ja Daimler tulivat kuvaan mukaan sitten 1800-luvulla.
Modernin tietokoneen esiversion ja mallin keksi Alan Turing 1936 . Varsinaisen täysin automatisoidun tietokoneen keksi Konrad Zuse 1938.
---
Polttomoottorisen auton kehityshistoria ulottuu siis 1800-luvulta 2000-luvulle. Pyöristettynä 200 vuotta. Tietokoneen kehityshistoria ulottuu 1900-luvulta 2000-luvulle. Pyöristettynä alle 100 vuotta. Noin puolet vähemmän.
---
Unohdetaan kaikki hevosvoimat, kaasutintehot, kiihdyttimet, prosessorit, gigatavut ja muut täysin epäoleelliset asiat näin hyödykkeen jokapäiväisen käytön kannalta.
Keskitytään olennaiseen, eli siihen, millaisia nämä vempaimet ovat käytettävyydeltään, yhdenmukaisuudeltaan ja omaksuttavuudeltaan.
---
Auto on päässyt 200 vuodessa standardoinnissa siihen, että tarjolla on etu- taka- ja nelivetoa. Vaihteistolla tai automaattivaihteisena. Ratti, kaasu, jarru ja vaihteisto ovat kutakuinkin sinne päin samassa paikassa samalla lailla käytettävissä. Myös takaluukku tai kattoteline löytyvät samasta paikasta. Renkaita tarvitaan kaikissa merkeissä neljä ja ne ovat yleensä aina kumia.
Muut varaosat ovat sitten asia erikseen, ne ovat merkki- ja mallikohtaisia. Lisävarusteina on saatavilla mm. ilmastointia ja erilaisia toisarvoisia tuunausosia ja ominaisuuksia. Meistä tavallisista ajajista kukaan ei tiedä, mikä noin teknisesti tapahtuu kaasua painettaessa tai sähköllä toimivaa ikkunaa avattaessa, me vain painamme, kosketamme ja käännämme ja tahtomamme toteutuu.
Erilaisilla autoilla myös ajetaan suunnilleen samalla tavalla; vilkutetaan kääntyessä, pysähdytään liikennevaloihin ja päästellään nopeusrajoituksien mukaisesti. Auton luotettavuus on huippuluokkaa, se ei yleensä toimi ajajansa käskyjen vastaisesti tai ilmoittele kummallisia virheilmoituksia tai erroreita, jos se vain on asianmukaisesti tankattu, huollettu ja rengas ei satu puhkeamaan.
Parantamisen varaa autoissa toki riittää käyttäjän, käyttöliittymän ja yhtenäisyyden kannalta paljonkin. Toisaalta tarjolla on myös valinnanvaraa ja mieltymysten vapautta.
Hienoa viime vuosien ja varmaan tulevien kehityksessä on auton turvallisuuteen panostaminen. Muuten auton tulevaisuus näyttää olevan täynnä mitä erilaisempia add-on ja lisäarvo -vempeleitä, liittyen yhä enemmän äly- ja tietokonepohjaisiin ratkaisuihin. Se tässä kauhistuttaakin ajatellen tietokoneen kehityshistoriaa.
---
Myönnettäköön, että tietokoneen käyttömahdollisuudet ovat huomattavasti moninaisemmat kuin auton. Varsinaisesta raudasta riippumatta ja lisävarusteista taas riippuen, sen avulla kun voi mm. kirjoittaa, tulostaa, säveltää, katsoa kuvia, kuunnella musiikkia, puhua puheluita, hoitaa pankkiasioita, tuijotella elokuvia tai surffailla internetissä. Varsin monipuolinen vehje siis.
Tai siis pelkällä laitteella ei ole kummoistakaan käyttöarvoa, vaan niillä ohjelmistoilla, mitä mööpeliin on tungettu. Tietokoneen kehityksessä onkin siis keskityttävä ohjelmistoihin, joiden avulla kone saadaan tekemään sitä, mitä halutaan.
Autoa puolta lyhyempi kehityshistoria huomioidenkin, tietokoneen käytettävyydessä on hurjasti parannettavaa. Ne napit, painikkeet ja muut kosketuspinnat voisivat noin suunnilleen sijaita samassa kohtaa ruutua tai laitetta ja toimia edes sinnepäin samoin. Koneelle pitäisi pystyä sanomaan "tulosta", "mene nettiin", "haluan katsoa kuvia" tai "ota varmuuskopiot kaikesta". Sen sijaan konetta käyttävä joutuu ottamaan kantaa kaikenlaisiin toisarvoisiin teknisiin kysymyksiin ja vastaanottamaan milloin minkäkinlaista "Käyttäjä teki virheen, ohjelma on suljettava" viestiä tietämättä, mikä oikein meni vikaan.
Jos auto simahtaa joskus tuntemattomasta syystä, niin tietokone tekee sen sitäkin useammin. Tulostin ei tulosta, eikä se kerro, mistä oikein suuttui. Kiinnostava tiedosto netissä ei avaudu, eikä se informoi, mistä moinen johtuu. Kone ilmoittaa levyn täyttymisestä, mutta siivous vaatiikin jo korkeampaa osaamistasoa. Vempeleessä on jonkinlainen tuholainen ja se häipyy vain atk-hörhön toimesta. Jos haluamme tehdä jotakin uutta, on meidän ostettava, asennettava ja opeteltava uusi ohjelmisto uusine käyttöliittymineen.
Jokin meni suunnittelussa jossain vaiheessa vikaan. Pahasti. Se tekniikasta tietämätön tavallinen ihminen insinööreiltä unohtui. Ja ihan turha huudella markkinavoimien ja suunnittelun vapaudesta antaa vaihtoehtoja ja toteuttaa asioita omalla tavallaan.
Tulevaisuudessa tietokonetta tarjotaan osaksi kodin multimediakeskusta. Vaikkapa tauluteeveen kautta katsottuna. Elokuvat ja musiikki pistettäisiin sinne talteen. Tv, digiboksi, radio, Mp3-soitin, grammari ja tietokone olisivat yksi laite.
Mielenkiintoinen ajatus. Kunhan käytettävyys laitettaisiin ensin tälle yhdelle laitteelle oikealle tasolle ja asiat standardoitaisiin. --- Palataan asiaan sadan vuoden päästä, ja ihmetellään onko tietokone ohjelmistoineen siinä, missä auto nyt. Käyttäjän näkökulmasta katsottuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti