22.4.07

Tärkeitä asioita

Tänään minun seitsemän vuotta ja yhdeksän kuukautta vanha tyttäreni oppi ajamaan polkypyörällä ilman apurattaita.

Kaksoisveljensä oppi samaisen taidon tasan neljän vanhana.

Samainen tyttäreni on omaksunut useita muita taitoja hyvin ja keskimääräistä paljon aiemmin. Kaksoisveljensä taas jossakin jäljessä ikäisiään.

Jokaisella lienee oma tahtinsa ja rytminsä eri taidoissa. Toisella nopeampi ja toisella hitaampi.

Oppimiskyky ja normaalius eivät liene lastemme tärkeimpiä ominaisuuksia. Niiden perusteella lapsen arvoa ei voi laskea. Ainakaan näin vanhemman näkökulmasta.

---

Äkkiä minun aikuisen kiireeni, touhuni ja tekemiseni, keskeneräiset työni ja projektini menettivät merkityksensä.

---

Menen pihalle nauttimaan polkupyöräilyn ilosta.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

apupyöristä eroon pääseminen on tosi tärkeä etappi lapsen elämässä. siitä lähtee itsenäistyminen. varo vaan (tai odota innolla),ihan kohta eivät tarvitse enää vanhempiaankaan.

onnea kumminkin!

Lumo kirjoitti...

Hei Merja,

Kiitos:) Tämä tuntuu paljon tärkeämmältä etapilta kuin moni mokoman tärkeä aikuisten "deadline".

Olen tässä vain miettinyt, pysähtyykö tuo ikinä, kun täällä vain nyt pyöräillään ja pyöräillään ja pyöräillään ja...