Mihin uskoa vai eikö uskoa mihinkään?
Olisihan se lohdullista uskoa johonkin Suurempaan ja ajatella, että Joku Jossain johdattaa meitä ennalta määrätyn elämäntarinamme mukaisesti. Tuumailtuani asiaa vaatimattomalla aivokapasiteetillani pienen ikäni, olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että ei.
Jos siellä jossain Se Joku olisi, niin kyllä Se olisi huolehtinut siitä, ettei ihmiskunta tuntisi käsitteitä sota, nälänhätä tai väkivalta. Se olisi pitänyt meistä parempaa huolta. Lisäksi Se olisi antanut selkeät poistumisohjeet täältä. Että mihin portille ja mihin aikaan pitää mennä, sitten kun aika koittaa. Ja mistä matkalipun saa, että pääsee kyytiin.
Jos siellä jossain Se Joku olisi, niin kyllä Se olisi huolehtinut siitä, ettei ihmiskunta tuntisi käsitteitä sota, nälänhätä tai väkivalta. Se olisi pitänyt meistä parempaa huolta. Lisäksi Se olisi antanut selkeät poistumisohjeet täältä. Että mihin portille ja mihin aikaan pitää mennä, sitten kun aika koittaa. Ja mistä matkalipun saa, että pääsee kyytiin.
---
Ja kyllä sieltä rajan takaa olisi joku jo tähän mennessä käynyt sanomassa, että mitä kannattaa pakata mukaan tai millainen sää siellä on tai onko enkeleillä oikeasti siivet. Mutta ei ole kukaan kertonut kuulumisia, ainakaan minulle. Niin että omaan uimataitoon tässä nyt vain uskotaan, eikä sekään ole kummoinen.
---
Viimeiset kymmenen vuotta olen notkunut kirkkoon kuuluvana mukana noin niinkuin kannatuksen vuoksi. Ne kun tekevät siellä paljon hyvää työtä vähäosaisten ja apua tarvitsevien parissa. Viime syksynä päätin sitten, että tämä sponsori lopettaa nyt tältä erää. Laskeskelin sponssanneeni työikäni aikana kirkkoa hirvittävällä summalla, joten kyllä tässä on omalta osaltaan kannatettu ihan riittävästi.
---
Eroaminen oli helppoa, sen pystyi tehdä netissä Eroa kirkosta -sivustolla suoraan. Sitä ennen täytyi fundeerata perusteellisesti näitä käytännön asioita, että mitä eroaminen sitten oikeasti oman elämän kannalta tarkoittaa.
Että mihin haudataan [ikäänkuin se minua enää siinä vaiheessa kiinnostaisi]? Voiko mennä kirkkoon kuuntelemaan joululauluja, vai onko niillä jokin musta lista, että potkivat pois? Eroanko yksin vai teenkö päätöksen lastenkin osalta? Voinko kantaa hautajaisissa arkkua? Sanooko pappi minulle enää päivää? Lakkaanko olemasta kummilasteni kummi?...
Asiat kannattaa pohdiskella tarkasti, jottas tietää, mitä on tekemässä. Tosin sponsorit otetaan ainakin toistaiseksi takaisin, jos tulee katumapäälle.
PS. Lupaan ilmoittaa täällä heti, jos kuulen kuulumisia rajan takaa.
1 kommentti:
Itsellä on ollut eron jälkeen helppoa. Eipä ole asia vaivannut millään tavalla.
Lähetä kommentti