25.1.07

Elän parasta aikaa

Toinen seitsenvuotiaistani kysyi: "Eikö äiti elämä ole tylsää sitten oikein vanhana? Ne ei laske rattikelkalla eikä katso piirrettyjä, ja eihän ne kehtaa sitten enää leikkiäkään?"
Mieleeni tuli Lasse Reijomaan runo
---
Luen lehdet tarkkaan:
"Kammottava totuus on se,
että oon kohta 24-vuotias,
siis niinku vanha.
Ei mun oo tullu mieleen pelätä vanhuutta,
mutta kyllä tää ympäristö saa pelkäämään

Rakas ystävä, nuorten palstalta.

Kerro itses kolmella
ja tule minun ympäristööni,
kylään vanhan luokse.
Toimitus tietää nimeni ja osoitteeni.
Nimimerkki ”Elän parasta aikaa”
Voin tulla noutamaan sinua autollani.

Lasse Reijomaa

---

Vasta viime vuosina olen oppinut itse elämään parasta aikaani. Kuten laskemaan rattikelkalla ja katsomaan piirrettyjä aikuisena.

5 kommenttia:

[El Gran Circo de Las SombraS] kirjoitti...

no comprendí nada del texto que había, pero muy probablemente te suceda lo mismo con mi idioma...


en fin, saludos

Lumo kirjoitti...

Hyvänen aika, minulla ei ole hajuakaan onko kyseessä kohteliaisuus, haukut vai jotakin sopimatonta?

Minkäs kielen sanakirjan minä nyt tähän kaivaisin esiin?

Anonyymi kirjoitti...

jeps. ihminen ei kun nuortuu vanhetessaan. ensin nuorena on hirveet identiteettikriisit ja ympäristön paineet, sitten painaa vastuu ja pyörii oravanpyörät, kunnes viisissäkymmenissä pääsee vastuista vapaaksi (=lapset), identiteetit on hallussa eikä enää piittaa muiden sanomisista. silloin on oma vuoro leikkiä. älköön kukaan nyt sanoko, että sitten on rahaakin! välttämättä sitä nimittäin ei ole.

Lumo kirjoitti...

Olen päätynyt samaan johtopäätökseen tuon rahan osalta, mutta voisiko lohduttautua sillä, että huhutaan onnellisuuden olevan riippumaton rahan määrästä.

Anonyymi kirjoitti...

just. senkin oppii viimeistään iän myötä. sitä paitsi rahattomuus lisää luovuutta.