Hyppy tuntemattomaan

Tuttu, entinen ja vakaa on turvallista, eikä sitä haluta muuttaa.

Muutos, epävarmuus ja uusi pelottaa.

Mitä vanhemmaksi elämme, sitä helpompaa on tukeutua vanhaan laituriin.

Samassa oravanpyörässä pyöriminen huimaa vähemmän.

Sosiaalinen ympäristö ja arkielämän realiteetit painostavat meitä: pankkilainojen lyhennykset, laskujen maksut, perheen elättäminen, naapuria nopeammat auton vaihdot; puhumattakaan siitä, "mitä ihmisetkin ajattelevat".

Joskus on sielunsa rauhan nimissä kuitenkin pysähdyttävä ja tehtävä jotakin, kuten Juicen laulun Balladi sanat asian kauniisti sanovat:

"Aamuyössä aistein avoimin

elämääni silmiin katselin

vanhan eilisen,

uuden tulevaisuuden

sen kaiken näin ja paljon oivalsin.

Aamuyössä aistein riisutuin

huomispäivään uupumatta uin

mä katsoin aurinkoon

elämässä kiinni oon

sen tajusin ja riemuun hullaannuin"

---

Jotta jos se elämä on ainutkertainen, niin en minä tahdo todeta eläkkeelle päästyäni, että soudin samassa veneessä tahkoten, vaikka minun peräsimeni näytti ihan muualle.

Sinne jonnekin, mihin aamulla lähteminen olisi taas mielekästä, touhu toisi punan poskille sekä intohimon kätteni ja pääni työhön. Tekemisen ilon.

---

Hyppyä tuntemattomaan, elämän arvovalintaa tai vaihtoa toisiin maisemiin ei voi tehdä vaarantamatta jotakin muuta. On vain luotettava omaan uimataitoonsa.

---

[No muutama päivä sitten, kun minä päätin lähteä lätkimään työpaikastani ja olin ilmoittanut siitä työnantajalleni, aviomies tuli töistä kotiin ja totesi, että on se hyvä, jotta toinen meistä on vakaissa töissä, kun hän ajatteli hyppyä tuntemattomaan...]

---

Onneksi nopeat syövät hitaat.

Nimimerkki: Riemuun hullaantunut