Kasvatuksen arkea

Photo by Lumo

Kasvatus on kovin vaikeaa.

Pitää miettiä, miten lasta tulee ohjata,

kannustaa tai rangaista,

miten lapselle tulee asettaa rajoja

tai antaa vapautta ja vastuuta.

---

Oikeastihan

mikään ei koskaan mene ihan vanhempien hienojen suunnitelmien mukaisesti.

---

Tärkeintä on ehkä ymmärtää se, että lapsi ei ole tie

kohti täydempää elämää tai suurempaa itseänsä.

---

Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä on sanonut asiasta seuraavasti:

”Tärkeintä kasvatuksessa on, että lapselle tulee positiivinen ja realistinen minäkuva. Että minä kelpaan ja minut hyväksytään sellaisena kuin minä olen”.

---

Lapsi ei ole unelma

Lapsi ei ole mikään pelastaja
ei unelma, väline tai vakuutus.
Hän ei ole pylväs, turva tai nojapuu.

Kun lapsi tulee,
hänelle pitäisi olla vedoton, painoton,
rasitteeton paikka
että hän voisi alusta asti olla
ylimääräinen ja oma,
vieressä kasvava mutta vieras,
erillinen eikä osa.

Lapsen tulisi voida leijua lapsuus
ja laskeutua sitten omalle paikalleen
kuin muuttolintu,
joka palaa pitkältä matkalta,
asettuu reviiriin
ja aloittaa elämäntehtävän.

Liisa Laukkarinen