Enemmän tai vähemmän

Photo by Lumo Enemmän hiljaisuutta kuin ääntä.

Vähemmän sanomista kuin kuuntelua.

Enemmän ymmärrystä kuin arvostelua.

Vähemmän kärkkyyttä kuin rohkeutta.

Enemmän ihmisyyttä kuin teknologiaa.

Vähemmän salattuja salasanoja kuin kerrottuja tarinoita.

Enemmän pieniä iloja kuin suuria summia.

Vähemmän tulostavoitteita kuin intohimoa.

---

Enemmän metsää, merta ja kiveä.

Vähemmän paperia, laivoja ja tornitaloja.

Enemmän taivasta, sadetta ja aurinkoa.

Vähemmän lentäviä koneita, kattoja ja aurinkolaseja.

---

Enemmän ehjää.

Vähemmän sirpaleita.

Ehdoitta

Photo by Lumo
"Tuntea ehdoitta toistensa omaksi"

Läheisistä ihmissuhteista kaikista vähiten institutionaalinen, virallisesti ei-velvoittavin ja olemattomasti byrokraattinen on ystävyys.

Ystävyys on epäformaali, ei-kirjallinen sekä sopimustekstiin, lupauksiin, sukulaissuhteisiin ja lainsäädäntöön perustumaton sanaton sopimus kahden ihmisen välillä.

Ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Yhteiseen kieleen, sanottuihin ja sanomattomiin sanoihin, sielunkumppanuuteen ja ymmärrykseen. Rehellisyyteen, suoruuteen ja totuuteen. Samaan suuntaan katsomiseen samalla silmällä.

Itsensä paljastamiseen. Saamiseen ja antamiseen. Ehdoitta.

---

Siksi että toinen on tärkeä omana itsenään.

---

Olen kadottanut monta olemassa olevaa tai potentiaalista ystävääni maailmalle. Suren sitä.

Yhden olen saanut ja löytänyt äskettäin [vai oliko siitä jo pari vuotta ja se ystävyys kypsyi hiljalleen] ja sitä yritän vaalia.

---

[Ai miten se eroaa niinkuin rakkaussuhteesta?]

---

No sen sukkia en aio pestä,

laskuja maksaa,

kuorsausta kuunnella,

äitiänsä anopitella,

jollei sillä ole sitten tosi suuri hätä.

Siinä tapauksessa toki kyllä.

Kaikille elämän raskauttamille

Työhön tai työilmapiiriin uupuneille
Elämänmuutoksia kohtaaville
Vanhasta luopuville
Uutta aloittaville
Pysähtyville

Tämä hieno biisi by Brandi Carlile-The Story

Lyriikka täällä [juu rakkaudesta kertoo, mutta ravitsee kyllä elämän raskauttaman sielua].

Klikkaa kaikki kaksi kertaa hiirellä käynnistääksesi videon.

Pönttö pihalla

Photo by Lumo
Täällä on ollut hiljaista, koska rintamamiestalon peruskorjaus on rankkaa puuhaa.

Kesän alussa lueskelin hienoa rintamamiestalo.fi sivustoa pitkään ja totesin, jotta touhuampa mitä tahansa pinkopahveista ja sahajauhoista poikkeavaa, niin raiskaan taloni.

Masentavaa.

Sitten aloitin remontin ja suljin silmäni ja korvani mm. talotohtori Panu Kailan teeseiltä [no ei nyt ihan kaikilta sentään].

---

Todellisuus on totta tosiaan tarua karmeampaa.

---

Emäntä ja ja isäntä tekevät itse remonttia:

Emäntä kantoi purettuja lautoja varastolle kasaan tietenkin kumipohjaisilla kengillä ja astui naulaan. Otti hätäaskeleen ja astui sitten senkin jalan naulaan. Tulipa hankittua jäykkäkouristusrokotus taas ajantasalle. Molempien jalkojen osalta.

Isäntä porasi poralla vessan lattiaan reikiä uusille vesijohdoille kellarin pannuhuoneeseen. Ei meinannut mennä betonilattian läpi. Kovasti painamalla meni. Niinkuin isännän nenäkin kasaan. Se kun osui vessan ainoaan terävään reunaan. [sanoi töissä saaneensa turpaan emännältä].

---



Lapset ovat heitteillä:

Tarjolla ainoastaan likaisia vaatteita sekä puuttuvia liikuntavarusteita koulussa. Epäterveellisiä aterioita ja välipaloja. Vanhemmat eivät jaksa sitä eivätkä erityisesti tätä. Epätoivotut jälkeläishäiriköt yritetään karkoittaa kotoa huitsin nevadaan jokaisen koulupäivän päätteeksi.

Hyviä sijaisperheitä etsitään lasten omasta toivomuksesta!

---

Työmiesten syndrooma:

Putkimies, sähkömies, remonttireiska ja tavarantoimittajat ovat väärässä ajassa, väärässä paikassa tai kokonaan saavuttamattomissa. Liian kalliita, hitaita tai nopeita. Aliarvoista tavaraa, sopimatonta hintaa tai kestämätöntä toimitusaikaa.

Yhtä painajaista.

Ja kuinkahan kauan ihminen sitten jaksaa reklamoida?

---

Muita totuuksia:

Pölytöntä paikkaa ei ole olemassakaan.´

Kaikki tavarat ovat hukassa.

Työt ovat joko

kokonaan aloittamatta,

lopettamatta,

muut

muuten vain tekemättä.

Itkettää.

---

Toisaalta:

Nukun aikaisin ja syvään.

Herään varhain.

Teevee jää katsomatta.

Lehdet ja posti lukematta.

Turhat tavarat löytävät tiensä pois.

Purettujen seinien takaa löytyy tarina.

Ja pienet kauniit asiat tuovat suuren ilon.

---

Ai miten se pönttö pihalla tähän liittyy?

Siellä se on aina vain,

vaikka eikös kohta eletä jo lokakuuta.

Ladata akkuja

Ladata kesällä akkuja vaikkapa

---

mökillä meren äärellä:

Photot by Lumo

---

Tai Joutsassa Elämäntapataiteilijoiden kesänäyttelyssä Taidekeskus Haihatuksessa:

Yllä: Haihatuksen upea automobiili.


Yllä: Haihatuksen kaunis "pääpuurakennus".

---

Tai remontin parissa:

---

Tai hyvien ystävien seurassa / avulla :

---

[Kuva sensuroitu yksityisyyden suojaan vedoten.]

---

Tai lasten kanssa mökki, hotelli, huvipuisto ja auto -turneella:

---

Nämä ja ne miljoona muuta hyvää tapaa kannattaa kokeilla kesällä akkuja ladatessa.

---

Pyydä latauksen jälkeen töistä toipumislomaa.

[esim. vuorotteluvapaa on oikein kiva jatkeaikapidennös].

Ruohonjuuritasolta

Photot by Lumo

Uutiset, tapahtumat ja oravanpyörät näyttävät pyörivän kesälläkin.

Näin ruohonjuuritasolta totean, että

ajatusten

on välillä saatava ilmaa

lennettävä vapaasti

etsittävä omia polkujaan

käännyttävä sisimpään.

On oltava välillä hiljaa sanoakseen jotakin.

Hyvää juhannusta [kamalat varpaat].

Testamentti

Photo by Lumo

Vein tänään ruusuja isäni haudalle kuolinpäivänsä muistoksi. Jonakin vuonna muistan päivän, toisena unohdan sen. En sure, muista tai kaipaa läheisiäni tiettyinä päivinä, kivipaasin juurella. Minun kuolleeni asustavat kotonaan, tallatuilla poluilla, kulutetuilla portailla, ajatuksissani tai myöhäisen illan äänettömyydessä ja meren aaltojen juoksussa. Muistoissa.

Haudoille ja muistomerkeille kukkani jäävät istuttamatta ympäristön syvästä paheksunnasta huolimatta. Omalla viimeisellä parkkipaikallani toivoisinkin joskus kasvavan hieman voikukkaa ja kiinteistön näyttävän muutenkin villiintyneeltä. Kuvaisi hyvin asukkiaan. Olisi omani näköinen. Kotoisa.

---

Samantien vois toivua muutaki kuolemahansa liittyen.

---

Etteivät antais vierahien pestä ja pukia kuoleman jäläkehen. Vierahien käjet on niin kylymät ja tuntehia vailla tätä mun tarinaani ja ihoani kohtahan.

Päälle sais laittaa omia vaattehia, tuttuja ja mukavia. Halavin mahollinen arkku, ko sisustuksella ei oo siinä vaiheesa niin kovin väliä. Mutta kuvaannolliseks eleheks mukahan kyllä kelepais perheen valokuvia, lempikirjoja ja se vihkisormus, joka on tuola naulasa liian pienenä roikkunnu jo pitkähän.

Kukaan ei sitte kantais arkkua. Omasta kokemuksesta se painaa hirviästi. Joillaki kärryillä vois työntää ees taas siunauskappelihin. Kirkkohon ei oo tarvetta mennä. Suomenlippujen koristamasa hautajaisautosa en haluais matkustaa. Mutta ihan tavallisesa peräkärrysä vois olla tutumpaa. Semmonen kopallinen olis luksusta.

Sitte jos mahollista iliman suuria kustannuksia, niin poltettais. Maahan en haluais mullan alle. Tuhkat sais heittää lähipelloille, mehtihin ja pihalle. Ei tietenkään naapurien maalle, ettei tuu sanomista. Jos välttämättä haluaisitte, niin sen kivipaasin vois sitte johonki nurkalle pystyttää. Mieluiten luonnonkivi mehtästä haettuna.

---

Hautajaiset pijettäs sitte josaki muuhalla ko seurakuntasalisa näin kirkosta eronnehena. Pappiakaan ei tarvittais. Kotona olis hyvä juhulapaikka, mutta sitte joutuisitte tehejä ehkä suurenki siivouksen. Joku ravintola tai mökki kuulostais kans hyvältä. Tai kesällä pihalla. Talavella josaki lämpimäsä paikasa, mää en tiejä mitään kauhiampaa, ko seisua hautajaisisa ulukona kauhian kylymäsä.

Mukahan hautajaisihin sais tulla vain ne ihan oikiasti tärkeimmät ihimiset. Anteheks vain ny jo etukätehen muille. Eikä sitte mitään turhanaikasia puhehia siitä, että oli hyvä ihiminen, ko totuus on se, ettei ollu sinne päinkään. Joku vois kyllä sanua huumorilla jotaki, niin monta kertaa tuli kuitenki naurettua ihtellensä, elämälle ja muille pöhölöille.

---

Virsiä en haluais laulettavan tai soitettavan, vaan jotaki kaunista klassista [viulu ja sello kuulostais kivalta]. Albinonin Adagio olis huitsin hieno mutta vähä liian mahtipontinen kuitenki. Lisäys: Tuo kommentoijan tykkäämä piitles olis kans kiva. Se vois saaja ihimiset vaikka laittahan jalalla koriasti.

Tärkiää olis se, että kaikki vierahat söis ja jois hyvin. Istuis vaikka iltaa yhesä ja puhuis epäsopivia muisteluja. Ja että illalla sytytettäs vaikka yks kynttilä palahan. Se olis mukavaa.

Ja että naurettais paljo ja jos sikseen, niin itkettäiski vähäsen.

---

Loppujen lopuks oon samaa mieltä ko isäni, joka sano: "Kunhan hautahan paatte, muulla ei oo väliä". Että enemmän eläessä niillä asioilla on merkitystä, ko sitte kuoleman jäläkehen.

Käänny ja palaa

Hengähdystauko.

Katkos.

Aikalisä.

Kasvun aika.

---

Hypätä toiseen junaan.

Vaihtaa eri rooliin.

Etsiä uusia haasteita.

Istahtaa keskellä kaiken.

Kurkistaa muualle.

Kerätä voimia.

Löytää uusia eväitä.

Uusia tärkeysjärjestystä.

Pysähtyä.

---

Vuorotteluvapaa

jokaiselle omanlaisensa,

omannäköisensä,

itse laadittu.

---

"Mitä elämä
mitä armoton arki
ovatkaan sinulle
sinussa
sinusta tehneet:
leikki muuttunut työksi
työ raadannaksi
rakkaus velvollisuudeksi,
kätesi unohtaneet hyväilyn
ja joutenolon
jalkasi tanssin ja levon.

Uneksiva nuori tyttö -
kuinka kauaksi
lapsuuden metsästä
oletkaan eksynyt
hukkunut
hukattu.

Käänny ja palaa."

Maaria Leinonen:
Kuinka kaukaa tähän hetkeen.

---

Tervetuloa kylään vuorotteluvapaa.

Henkilöstö voimavarana

Palaan taas lempiaiheeseeni koskien yrityksen henkilöstön johtamista siten, että sekä yritys, että henkilöstö voivat hyvin. Henkilöstöjohtaminen on osa yrityksen strategista johtamista, ja tämä tuntuu usein unohtuvan yritysjohtajilta. Henkilöstöjohtamisen hyvät tulokset voidaan mitata erilaisilla mittareilla ja ne näkyvät yrityksen tuloksessa.

Investointeina tai kuluerinä panostus henkilöstöön ei edellytä hirvittäviä summia. Vaivannäkö ja johtamisprosessien sekä esimiestyön järkeistys ovat suurimpia panostuksia. Jokaisen esimiehen on osattava olla hyvä esimies, ei sen enempää tai vähempää. Lopputuloksena on saavutettavissa mittavia hyötyjä.

---

Talouselämä kirjoittaa asiasta otsikolla "Rakasta henkilöstöäsi kuin itseäsi", jossa kerrotaan General Electricin entisen pääjohtajan ja johtamisoppaiden kirjoittajan Jack Welchin vierailusta Suomessa.

Welchin ajatukset kannattaa lukea huolella.

Arvojohtamiseen liittyen Welch jakaa henkilöstön neljään eri ryhmään:

Welchin mukaan arvot on otettava mukaan johtamisen käytännöissä muun muassa arvioimalla henkilöstön suorituksia suhteessa arvoihin. Jos yhtiö arvostaa suoruutta ja organisaatiorajat ylittävää toimintaan, työntekijöiden suoritusta pitää arvioida suhteessa tähän.

"Kaikissa organisaatioissa on oikeastaan neljä ryhmää", Welch listaa.

1. Tekevät tulosta, jakavat arvot. "Heistä pitää pitää kiinni."
2. Eivät tee tulosta, eivät jaa arvoja. "He joutuvat lähtemään."
3. Eivät pärjää tuloksenteossa, jakavat arvot. "Heille on annettava vielä yksi tilaisuus."
4. Tekevät tulosta, eivät välitä arvoista. "Heistäkin pitää päästä eroon."

---

Edellä mainittu edellyttää tietenkin sitä, että yritys omaa jonkinlaiset selkeät, konkreettiset, yhteisesti hyväksytyt sekä toiminnallisesti mitattavissa olevat arvot liiketoimintansa pohjana....

---

Varsinaiseen henkilöstöjohtamiseen liittyvien kannanottojen lisäksi Welch paljastaa myös neljä keskeisintä ominaisuutta, joihin hän kiinnittäisi huomiota palkatessaan työntekijöitä:

Welch listaa neljä e:tä.
1. Energy: onko ihminen energinen?
2. Energize: pystyykö hän energisoimaan muut?
3. Edge: osaako hän sanoa päättää kyllä tai ei, eikä vain ehkä.
4. Execute: saako hän hommat aikaiseksi?

"Lisäksi ihmisellä pitää olla intohimoinen suhde tekemiseensä", Welch lisää vielä viidennenkin asian. "Ja silti, voi pojat, sitä yllättyy aina nähdessään uuden ihmisen työssään."

---

Juuri niin. Tunnen useitakin henkilöitä, joiden usko itseensä, asenne ja intohimo ovat kohdallaan. Heidän kaltaistensa ihmisten muodostaman ryhmän voimalla moni yritys kiipeäisi huipulle [juu, tämä oli väite ja olettamus, joka ei pohjaudu tieteelliseen tutkimukseen].

---

Tässä linkki alkuperäiseen Talouselämän kirjoitukseen.

Elämänkumppanille

Sille, joka kestää sateen ja ikävät päivät.

Pahat sanat ja ne sanomattomat.

Jaksaa toisen antaessa periksi.

Kantaa jalatonta.

Ei luovu eikä luovuta.

Minusta.

---

Näissä laulun sanoissa oma tarinansa.

Nickelback - This is how you remind me. Lyriikka.

Jossain vaiheessa on aika jäädä

Miten oppia luopumaan vähitellen tärkeimmistään?

---

Sinä päivänä
Kun lapsesi on lähdössä,
Kun pesän risukasan reuna vähän huojahtelee
sen siinä tepastellessa ja oikoessa lentimiään,
katso ettet sano:
jää kotiin, et sinä vielä osaa mitään.
Sinä päivänä muista –
lähdön ja rohkaisun hetki,
hetki joka ei toistu.

Veikko Polameri

---

On aika omaksua
kuoren tehtävät:
suojella, kantaa,
antaa periksi ja valmistautua
aukeamaan.

Ja sitten vähitellen
jäädä.

Liisa Laukkarinen

Riskinä ihminen

Yritysmaailmassa tietoturva tarkoittaa mm. sitä, että kaikki yrityksen liiketoimintaan liittyvät tiedot ovat turvallisesti tallessa ja niihin on pääsy vain oikeilla henkilöillä.

Lisäksi olisi ihan kiva, etteivät virukset tai laiterikot estäisi yrityksen operatiivista toimintaa kovin moneksi päiväksi.

---

Arkaluonteiset kaapit pitäisi olla lukittuna ja luottamuksellisten tietojen tulisi päätyä mieluummin silppureihin kuin kaatopaikalle. Erilaisten esineiden ja paperien, kuten avainten, kulkunappien, raporttien ja tilastojen pitäisi majailla asianmukaisilla paikoilla ja henkilöillä. Kameroiden tulisi valvoa oikeita asioita, oikeissa paikoissa, oikeaan aikaan.

---

Ja sitäkin voisi toivoa, ettei pääsisi tapahtumaan yritysvakoilua tai tietovuotoa. Muistitikkujen, puhelinten ja kannettavien tietokoneiden olisi tarkoitus matkustaa maailmalla turvallisesti. Henkilöstön ei sopisi hirveästi toitottaa yrityssalaisuuksia kännykkäänsä yleisillä paikoilla. Salassapitosopimustenkin olisi hyvä olla ajantasalla.

---

Siinä sivussa pitäisi muistaa toimia muutamien lakienkin mukaisesti. Mm. laki yksityisyyden suojasta työelämässä sekä henkilötietolaki kun sanovat painavan sanansa aiheeseen liittyen.

---

Teknisesti tämä kaikki on helppoa.

Suurin ongelma ovat arvaamattomasti ja irrationaalisesti toimivat ihmiset.

Ne kun sulkisi sinne kassakaappiin, niin tietoturvakin olisi taattu.

Työn sankareille - seuraa johtajaa:)

GRAVY - Back With The Nerds
Uploaded by PonyRec

Huomioita lähiympäristöstä

Nämä huomiot ja havainnot ovat faktaa, eivät fiktiota.

---

Ikkunat tuntuvat olevan aika likaiset. Ne on pesty ulkoa käsin viimeksi vuonna 2001 [paitsi keittiön ikkuna, jonka käyn tikkaiden kanssa pyyhkäisemässä aina ennen heinäkuisia kaksosten synttäreitä].

Vuosi sitten avattu lattia vesivahingon jäljiltä näyttää olevan vieläkin auki.

Ne pihapuut, jotka suunniteltiin kaadettavaksi neljä vuotta sitten, ovat pystyssä ja voivat hyvin.

Talon peruskorjaussuunnitelma ja lain vaatima jätevesien käsittely -sepustelma eivät ole ottaneet tulta alleen, löysin ne äsken "erittäin tärkeiden tehtävien paperien" hyllystä.

En voi ottaa enää vaatekaappien henkareissa roikkuvia pyhävaatteita käyttöön, koska ne ovat peittyneet harmaaseen pölypilveen.

Keittiön ikkunassa on todellakin vielä jouluverhot.

---

Kaikenmoiset pikkuasiat sitä silmiin sattuvatkin joskus.

Täytyy muistaa pysyä valikoivan havainnoinnin puolella.

---

Onneksi eräs ystäväni ehdotti äsken paljon tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa projektia työn alle.

---

[PS. Viime kirjoitukseeni viitaten, tytär pyöräilee aina vain, väsymättä, koko ajan, loputtomasti... kyllä äitiänsä naurauttaa ja on hyvä mieli]

Tärkeitä asioita

Tänään minun seitsemän vuotta ja yhdeksän kuukautta vanha tyttäreni oppi ajamaan polkypyörällä ilman apurattaita.

Kaksoisveljensä oppi samaisen taidon tasan neljän vanhana.

Samainen tyttäreni on omaksunut useita muita taitoja hyvin ja keskimääräistä paljon aiemmin. Kaksoisveljensä taas jossakin jäljessä ikäisiään.

Jokaisella lienee oma tahtinsa ja rytminsä eri taidoissa. Toisella nopeampi ja toisella hitaampi.

Oppimiskyky ja normaalius eivät liene lastemme tärkeimpiä ominaisuuksia. Niiden perusteella lapsen arvoa ei voi laskea. Ainakaan näin vanhemman näkökulmasta.

---

Äkkiä minun aikuisen kiireeni, touhuni ja tekemiseni, keskeneräiset työni ja projektini menettivät merkityksensä.

---

Menen pihalle nauttimaan polkupyöräilyn ilosta.

Alkuja ja loppuja

Jos jokin ovi sulkeutuu elämässämme, avautuu usein tilalle toinen.

Joskus on aika astua junasta pois ja nousta toiseen.

Luopua jostakin ja saada tilalle jotakin muuta.

Tuhota tahriintunut ja aukaista puhdas sivu.

Surra mennyttä ja iloita tulevasta.

Lopettaa vanha ja aloittaa uusi.

Jättää ystävät ja jatkaa yksin.

Sokeutua ja nähdä.

Luoda nahkansa.

Tehdä toisin.

---

Maaria Leinonen sanoo runossaan:

"Mutta surun sisar on lohdutus
ja ilo itää kivun kämmenellä."

---

Kauniisti ja tyhjentävästi sanottu.

Telefuunista kännykkään

Puhelimen määritelmä vuonna 1877

"Se on, näet, kone,

joka sähkön avulla antaa toisessa paikassa samat äänet,

jotka siihen toisessa,

edellisen kanssa sähkölangalla yhteydessä olevassa paikassa sattuvat.

Sen avulla voi siis puhua toisesta maan paikasta toiseen,

vieläpä sanotaan voivan tuntea puhujan äänen.

Tietysti soitto ja laulu kuuluu yhtähyvästi."

Virallinen Lehti, 1877

(lähde: http://connecting.biigle.fi/oppaat/voip.php)

---

Nykyisin sen puhelimen kannettavan mobiiliversion avulla voidaan

oleilla netissä,

ottaa valokuvia,

vaihtaa ajatuksia tietokoneen kanssa,

ladata ja kuunnella musiikkia

sekä tunkea itsensä mukaan milloin mihinkin

GPRS, 3G Edge, Bluetooth ynnä ne muut kirjain-numero-yhdistelmät-seuroihin.

---

Ajatelkaa, että ne tiesi jo 1800-luvulla, että soitto ja laulu kuuluu yhtähyvästi.

Unohtuiko käyttäjä?

Photo by Lumo
Otetaanpa kaksi kansantaloudelle merkittävää keksintöä, jotka ovat myös arjen käyttöhyödykkeitä.

Auto ja tietokone.

Höyrysuihkulla toimivan auton keksi vuonna 1680 Isaac Newton. Polttomoottorin kehittäjät kuten Marcus, Diesel, Benz ja Daimler tulivat kuvaan mukaan sitten 1800-luvulla.

Modernin tietokoneen esiversion ja mallin keksi Alan Turing 1936 . Varsinaisen täysin automatisoidun tietokoneen keksi Konrad Zuse 1938.

---

Polttomoottorisen auton kehityshistoria ulottuu siis 1800-luvulta 2000-luvulle. Pyöristettynä 200 vuotta. Tietokoneen kehityshistoria ulottuu 1900-luvulta 2000-luvulle. Pyöristettynä alle 100 vuotta. Noin puolet vähemmän.

---

Unohdetaan kaikki hevosvoimat, kaasutintehot, kiihdyttimet, prosessorit, gigatavut ja muut täysin epäoleelliset asiat näin hyödykkeen jokapäiväisen käytön kannalta.

Keskitytään olennaiseen, eli siihen, millaisia nämä vempaimet ovat käytettävyydeltään, yhdenmukaisuudeltaan ja omaksuttavuudeltaan.

---

Auto on päässyt 200 vuodessa standardoinnissa siihen, että tarjolla on etu- taka- ja nelivetoa. Vaihteistolla tai automaattivaihteisena. Ratti, kaasu, jarru ja vaihteisto ovat kutakuinkin sinne päin samassa paikassa samalla lailla käytettävissä. Myös takaluukku tai kattoteline löytyvät samasta paikasta. Renkaita tarvitaan kaikissa merkeissä neljä ja ne ovat yleensä aina kumia.

Muut varaosat ovat sitten asia erikseen, ne ovat merkki- ja mallikohtaisia. Lisävarusteina on saatavilla mm. ilmastointia ja erilaisia toisarvoisia tuunausosia ja ominaisuuksia. Meistä tavallisista ajajista kukaan ei tiedä, mikä noin teknisesti tapahtuu kaasua painettaessa tai sähköllä toimivaa ikkunaa avattaessa, me vain painamme, kosketamme ja käännämme ja tahtomamme toteutuu.

Erilaisilla autoilla myös ajetaan suunnilleen samalla tavalla; vilkutetaan kääntyessä, pysähdytään liikennevaloihin ja päästellään nopeusrajoituksien mukaisesti. Auton luotettavuus on huippuluokkaa, se ei yleensä toimi ajajansa käskyjen vastaisesti tai ilmoittele kummallisia virheilmoituksia tai erroreita, jos se vain on asianmukaisesti tankattu, huollettu ja rengas ei satu puhkeamaan.

Parantamisen varaa autoissa toki riittää käyttäjän, käyttöliittymän ja yhtenäisyyden kannalta paljonkin. Toisaalta tarjolla on myös valinnanvaraa ja mieltymysten vapautta.

Hienoa viime vuosien ja varmaan tulevien kehityksessä on auton turvallisuuteen panostaminen. Muuten auton tulevaisuus näyttää olevan täynnä mitä erilaisempia add-on ja lisäarvo -vempeleitä, liittyen yhä enemmän äly- ja tietokonepohjaisiin ratkaisuihin. Se tässä kauhistuttaakin ajatellen tietokoneen kehityshistoriaa.

---

Myönnettäköön, että tietokoneen käyttömahdollisuudet ovat huomattavasti moninaisemmat kuin auton. Varsinaisesta raudasta riippumatta ja lisävarusteista taas riippuen, sen avulla kun voi mm. kirjoittaa, tulostaa, säveltää, katsoa kuvia, kuunnella musiikkia, puhua puheluita, hoitaa pankkiasioita, tuijotella elokuvia tai surffailla internetissä. Varsin monipuolinen vehje siis.

Tai siis pelkällä laitteella ei ole kummoistakaan käyttöarvoa, vaan niillä ohjelmistoilla, mitä mööpeliin on tungettu. Tietokoneen kehityksessä onkin siis keskityttävä ohjelmistoihin, joiden avulla kone saadaan tekemään sitä, mitä halutaan.

Autoa puolta lyhyempi kehityshistoria huomioidenkin, tietokoneen käytettävyydessä on hurjasti parannettavaa. Ne napit, painikkeet ja muut kosketuspinnat voisivat noin suunnilleen sijaita samassa kohtaa ruutua tai laitetta ja toimia edes sinnepäin samoin. Koneelle pitäisi pystyä sanomaan "tulosta", "mene nettiin", "haluan katsoa kuvia" tai "ota varmuuskopiot kaikesta". Sen sijaan konetta käyttävä joutuu ottamaan kantaa kaikenlaisiin toisarvoisiin teknisiin kysymyksiin ja vastaanottamaan milloin minkäkinlaista "Käyttäjä teki virheen, ohjelma on suljettava" viestiä tietämättä, mikä oikein meni vikaan.

Jos auto simahtaa joskus tuntemattomasta syystä, niin tietokone tekee sen sitäkin useammin. Tulostin ei tulosta, eikä se kerro, mistä oikein suuttui. Kiinnostava tiedosto netissä ei avaudu, eikä se informoi, mistä moinen johtuu. Kone ilmoittaa levyn täyttymisestä, mutta siivous vaatiikin jo korkeampaa osaamistasoa. Vempeleessä on jonkinlainen tuholainen ja se häipyy vain atk-hörhön toimesta. Jos haluamme tehdä jotakin uutta, on meidän ostettava, asennettava ja opeteltava uusi ohjelmisto uusine käyttöliittymineen.

Jokin meni suunnittelussa jossain vaiheessa vikaan. Pahasti. Se tekniikasta tietämätön tavallinen ihminen insinööreiltä unohtui. Ja ihan turha huudella markkinavoimien ja suunnittelun vapaudesta antaa vaihtoehtoja ja toteuttaa asioita omalla tavallaan.

Tulevaisuudessa tietokonetta tarjotaan osaksi kodin multimediakeskusta. Vaikkapa tauluteeveen kautta katsottuna. Elokuvat ja musiikki pistettäisiin sinne talteen. Tv, digiboksi, radio, Mp3-soitin, grammari ja tietokone olisivat yksi laite.

Mielenkiintoinen ajatus. Kunhan käytettävyys laitettaisiin ensin tälle yhdelle laitteelle oikealle tasolle ja asiat standardoitaisiin.

---

Palataan asiaan sadan vuoden päästä, ja ihmetellään onko tietokone ohjelmistoineen siinä, missä auto nyt. Käyttäjän näkökulmasta katsottuna.

Epätyypillinen edelläkävijä

Janis Joplin on yksi naispuolisten rock-tähtien edelläkävijöistä, vaikkakin folk ja blues olivat lähempänä Joplinin musiikkityyliä kuin varsinainen rock-musiikki. Hän ei ollut tyypillinen naistähti omassa ajassaan tai nykyajan mitalla.

Joplin oli rumahko, biseksuaalinen, hiomaton, homssuinen, tyylittömästi pukeutuva, epänaismainen, sanavalmis ja älykäs. Hän etsi levottomana onnea elämässään kuolemaansa saakka. Tähden hänestä teki tinkimätön rakkaus musiikin tekemiseen sekä epätyypillinen ja karismaattinen ääni. Useiden tähtien tapaan hänen ongelmanaan olivat huumeet ja alkoholi.

Janis Joplin kuoli suosionsa nosteessa 27-vuotiaana. Yksin, hotellissa, piikitettyään todennäköisesti itseään.

Joplinista on kirjoitettu useampiakin elämänkertoja. Viimeksi lukemani on ehkä realistisin ja epäsensaatiohakuisin. Se on Alice Echolsin "Janis Joplin - Paratiisin arvet". Kirjan esipuheessa Echols lainaa Bob Dylanin sanoja "Jos et usko että tähän paratiisiin pääsymaksu peritään, muistuta niin näytän arvet".

---

Kaikista kuulemistani Joplinin kappaleista [mm. hieno biisi Summertime] itseäni koskettaa jostakin kumman syystä eniten "Mercedes Benz".

Hauskaa on se [laulun sanat tunteville tiedoksi], että Joplinin noustessa suosioon, hän muuten osti itsellensä sittenkin Porschen.

---

Valitettavasti netistä ei löydy elävänä esitettynä kyseistä kappaletta. Joudutte tyytymään itse musiikkiin ja karismaattiseen ääneen. Olkaa hyvä.

Pidä sydämestäsi huolta

Kuva: www.sydanliitto.fi

Sydänliitolla on meneillään NaisenSydän -ohjelmaan kuuluva "Punainen" toimintakampanja 30-45 vuotiaille naisille.

"Punainen-kampanja kannustaa naista pysähtymään, syventymään sydämeensä ja tekemään omasta terveydestään tärkeän asian. Kampanja pyrkii parantamaan naisten elämänlaatua ja edistämään naisten sydänterveyttä."

"Punainen kannustaa naisia elämään terveesti tätä päivää ja luopumaan ”sitten kun” -ajattelusta. Kampanjassa kiinnitetään huomiota mm. stressiin ja elämänhallintaan. Ruuhkavuosiaan elävä kolme-nelikymppinen nainen pyrkii usein lisäämään voimavarojaan, jotta pystyisi hoitamaan entistä paremmin työn, kodin, perheen, ystävyyssuhteensa ja harrastuksensa. Punainen kannustaa pysähtymään hetkeksi ja tarkastelemaan elämää terveen tulevaisuuden kannalta jo nyt. Punainen on kokonaisvaltainen hyvinvointimalli, jossa liikkeelle lähdetään asenteista ja arvoista. Oman itsensä hyväksyminen ja kunnioittaminen ovat kaiken perusta."

Kampanjaa varten on avattu myös naisensydan.fi sivusto.

---

Minun sydäntäni on riepoteltu ja kohdeltu kaltoin omistajansa taholta kautta aikain. Ei olisi pahitteeksi parantaa elintapojaan.

Huonosta kohtelusta huolimatta toivoisin,

että sen sykkeestä kuuluisi

paremmin ja kovemmin,

loppuun saakka

ihmisen ääni.

---

"Yksi sinussa minua miellytti:

ihmisen sydämen syke

omin korvin kuultu

suoraan sinun rinnastasi"

(Runon kirjoittaja lainaajalle tuntematon)

---

Päivitys: Niin ja herkkiä sydämiä ihailen suunnattomasti:

"Mutta sydämesi,
sydämesi olkoon herkkä
kuulemaan
kaikki äänet
kaikista maista
kaikista roduista
kaikilta rannoilta."

Olavi Paavolainen

Kannattiko olla hyvä mies?

Photo by Lumo

Työtä tekevä voi paiskia töitä aina ja loputtomiin. Halutessaan, rahan takia tai pakotettuna, moraalin käskemänä tai kiltteyttään. Pelosta tai pelotta.

Joillakin ei oikeastaan ole valinnanvaraa.

Mutta joku toinen tekee hullun lailla töitä vapaaehtoisesti, tietoisesti. Siksi, että työ on mielekästä ja asiat haluaa tehdä viimeisen päälle oikein ja hyvin. Kunnianhimosta, ahkeruudesta tai täydellisyyden tavoittelusta.

---

Työhön käytetty aika on aina pois jostakin muualta. Perheeltä, ystäviltä, harrastuksista, levosta tai lataamosta, itseltä. Kunhan siis ymmärtäisimme ajankäyttömme vapaaehtoiseen valintaan liittyvät seuraukset.

---

Eve Mantu sanoi Ylen blogissa seuraavasti:

"Jos työntekijä - johtaja tai rivityöläinen - on halukas antamaan kaikkensa päivin, öin ja jouluna, hänet tulisi ottaa lempeään puhutteluun. "Rakas ystävä, me haluamme sinusta vain kohtuullisen osan."

Olen samaa mieltä, ajatellen sekä työnantajan että työntekijän parasta.

---

Edesmennyt musiikkiyhtye Säppi laului aikanaan kappaleessa Tosihyvä Mies:

"Hyvä mies, miksi otit niin kauheen tosissaan?

Ruumis sulta ruostui ennen aikojaan,

sitten sinut vietiin lujaa sairaalaan,

koneiden keskelle kuolemaa odottamaan.

Pomo sanoi olet paras mies koko laitoksessa,

kun yksit vetasit kolmea vuoroa kerrallaan.

Ei sinunlaiselle miehelle löydy vertaa,

sait palkaksi jopa työn sankarin tittelin.

..ja ne sanoi:

tosihyvä mies, tosihyvä mies,

tosihyvä mies, tosihyvä mies,

tosihyvämies, tosihyvä mies.

Oli vaimo ja lapset aina kotona yksin,

he eivät saaneet koskaan nauttia seurastasi.

Kului aika ja lapset lensivät maailmalle,

jäi muistoksi heille vain sun nimesi.

..ja sinä mietit:

kannattiko kannattiko olla hyvä mies,

kannattiko kannattiko olla hyvä mies.

kannattiko kannattiko olla hyvä mies.

Kun hautajaises koittaa, niin silloin sua kehutaan.

Siellä virkkausohjeet vaihtaa omistajaa.

Syödään lihasoppaa ja vain sua kehutaan.

Oli hyvä mies, oli hyvä mies, oli hyvä mies.

No saapuihan sinne laitoksen johtajakin,

hetkeksi kesken tärkeän Backgammonin.

Hän sinua rakastaa maasta taivaaseen,

ja toivottaa tervetuloa laitokseen.

..ja sinä mietit: kannattiko kannattiko kannattiko olla hyvä mies..."

---

Niin kannattiko?

---

No minua ei kukaan pakottanut menneinä lukuisina vuosina. Se taisi olla tuo elämän tärkeysjärjestys, joka oli jotenkin hukassa.

Primusmotorina jokin luovuudesta, työn ja tekemisen ilosta kumpuava voima ja halu.

Kyllä minä ymmärrän muitakin sortuneita. Mutta mietittäisiinkö asia ajoissa. Ennen kuin maataan siellä sairaalassa. Lapset maailmalla. Eikä vaimolle ole enää mitään sanottavana.

Harmaata

Tänään täällä puhaltaa huono tuuli. Tunnen oloni harmaaksi.

---

Välillä elämä musertaa, liistaa allensa, tappaa ilon ja masentaa.

Myytävänä kuolemattomuus

Photo by Lumo

Nelosen 4D -dokumentti kiskaisi mukaansa kuolemattomuuteen.

Näin tehdään nykyisin:

Ihmisruumiiseen pumpataan nesteitä heti kuoleman jälkeen ja ruumis [tai pelkät aivot] säilötään lieriöön n. -200C asteeseen odottamaan tulevaisuuden lääketieteen ja nanoteknologian kehittymistä.

Odottamaan henkiin herätystä.

---

Kryoniikka tarkoittaa Wikipedian mukaan "organismien, esimerkiksi eläinten tai ihmisten (tai pelkästään heidän aivojensa) säilyttämistä alhaisissa lämpötiloissa, jolloin aineenvaihdunta ja rappeutuminen pysähtyy lähes täysin"

Suomen Transhumanistiliitto määrittelee kryoniikan kokeelliseksi lääketieteen haaraksi, joka pyrkii pelastamaan ihmishenkiä kylmäsäilömällä vastikään kuolleiden kehoja siinä toivossa, että joskus tulevaisuudessa ne voitaisiin jälleen herättää henkiin.

---

Amerikkalainen Alcor Life Extension Foundation on maailman suurin kuolemattomuutta tarjoava yritys, jonka lieriöissä pakastuu parhaillaan n. 100 kuollutta ruumista ja elävien kirjoissa säilöntää odottelee lähemmäs tuhat toiveikasta jäsentä.

Alcor esittelee itsensä voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi [ja se niin kuin hoitaa ne käytännön asiat ja pakastaa ne jäsenensä].

Käväisin katsomassa Alcorin nettisivuilla, mitä moinen maksaa.

Jäseneksi liittyessä pelkät aivot saa narikkaan 80 000 taalalla, kokohoito maksaa 150 000 taalaa. Ja me kuusessa asuvat joudumme pulittamaan valitettavasti pitkän matkan lisää 25 000 taalaa.

Elävien kirjoissa olevilta jäseniltä peritään sitten vielä vuotuista jäsenmaksua, mutta se on vain satoja taaloja vuosittain [kuulosti sillä lailla vähältä].

---

Haluaisitko sinä tehdä paluun tulevaisuuteen kuolemasi jälkeen?

Vaikkapa viidenkymmenen vuoden päähän?

---

Mitä ihmettä minä siellä tekisin?

En taatusti osaisi käyttää ensimmäistäkään sen ajan mööpeliä.

Enkä oikein usko, että se siellä odottava maailma olisi jotenkin parempi.

Tuskin löytäisin sieltä tätä talovanhusta ja näitä metsäpolkuja.

Tai rakkaitani.

---

Jätän välistä tällä kertaa.

Vaikka saisi tarjouskorista ja suuremmalla todennäköisyydellä,

vastaus on - ei kiitos.

---

....mutta sanat "säilyke" ja "pakaste"

saivat yhtä äkkiä uuden merkityksen.

---

Päivitys: Pakko laittaa linkki Yksityisetsivän blogin kryoniikkaa käsittelevään asialliseen kirjoitukseen niille, jotka innostuivat asiasta.

EkoChopper on in

Ensinnäkin minä ja parempi puoliskoni olemme hoikkia, mutta tarmokkaampi kuntoilu ei tekisi pahaa sydämelle. Toiseksi ihailen suunnattomasti, jos joku ihan niin kuin vanhan ajan kynällä piirtää hienosti.

Edellä mainittujen seikkojen innoittamana ostin itselleni Merja Metsäsen tekstittämän ja kuvittaman kirjan Menevän miehen malli, joka kertoo eräästä liikunta- ja laihdutusprojektista hauskojen piirustusten siivittämänä.

---

Ote kirjan alkusanoista:

"Joutsalainen taidelaitos Haihatus on takapirujensa Merja Metsäsen ja Raimo Auvisen elämäntapa ja taideteos. Haihatus tekee kaikenlaisia kulttuuriprojekteja rajattoman luovuuden periaatteella. Ja kulttuuriahan on kaikki, varsinkin liikunta ja erityisesti laiduttaminen.

Kun viisikymppinen Raimo Auvinen kyllästyi ähisevään olotilaansa ja sisuuntui laihduttamaan itsensä 145-kiloisesta sohvaperunasta 80-kiloiseksi kuntoilijaksi, karisi vajaassa kymmennessä kuukaudessa 63 kiloa lenkkipolun varteen. Onnistumisen takasi Haihatuksen ruumiinkulttuuriprojektin liikuttava dieetti, joka perustuu maalaisjärkevään ja luovaan liikkumiseen"

---

Aivan aluksi minä vain katselin kirjan kuvia kannesta kanteen.

Mutta maltoin minä sen tekstinkin lukea.

Ja lukemisen ja kuvien katselun jälkeen minä uskon, että olen osannut sovittaa kirjan sanoman tähän minun liikuntaintooni ja tilanteeseeni...

---

...että kun kuntoilussa tarvitaan läheisten kannustusta...


kuva Menevän miehen malli kirjasta

...ja liiallisen innostumisen toppuuttelua...

kuva Menevän miehen malli kirjasta ---

...niin ohjeistin kotiväen siten,

että siinä vaiheessa

kun äiti sanoo sohvalta, jotta pitäisiköhän lähteä ulos,

on aika kannustaa,

ja siinä vaiheessa

kun se alkaa vetämään lenkkareita jalkaansa,

on tosissaan aika toppuutella.

---

Kyllä tämä opus kannattaa lukea kuntoilua ja laihdutusta haikailevien, hauskuus tulee kaupan päälle. Kirjasta käy ilmi, etteivät ne kilot ilman työtä karise, mutta jokainen voi valita itselleen sopivan tavan hikoilla.

Täällä takapirujen Haihatus -sivut.

---

Niin se EkoChopper, se on sellainen veikeä kuntoiluväline, jolla minäkin voisin päästellä ympäri kyliä ihan naapureita naurattaakseni.

---

Päivitys: Täällä vähän arvovaltaisempi arvio kirjasta:)

Työmies on palkkansa väärti

Olen ollut kovin huolissani näiden Suomen yritysjohtajien puolesta. Että ovatko ne jäämässä palkkakuoppaan.

---

Johto näyttää suuntaa palkkamalttiin

Elintarvikealan yhtiöiden johtajat ovat onnistuneet palkkaneuvotteluissaan suhteellisen hyvin. Atrian entinen toimitusjohtaja Seppo Paatelainen sai viimeisenä täytenä toimitusjohtajavuotenaan vuonna 2005 36 prosentin palkankorotuksen. Vuoden mittaan maksetut palkat ja palkkiot nousivat edellisvuoden 264 000 eurosta 360 000 euroon.

HK Ruokatalossa linja oli vaisumpi. Viimeisenä täytenä toimitusjohtajavuotena Simo Palokankaan palkka nousi edellisvuodesta vain vajaan viidenneksen 415 000 euroon.

Vaasan&Vaasan Oy:ssä 2005 yhtiön toimitusjohtajien palkankorotusvauhti oli yli 50 prosenttia. Hallituksen jäsenten palkkiopotti ei kasvanut kuin 40 prosentin vuosivauhtia.

lähde: Elintae 3/2007.

---

[eri yritysten optioista en puhu tässä yhteydessä mitään...]

---

Mutta erityisen huolissani olen tästä Kemiran toimitusjohtajan Lasse Kurkilahden kohtalosta.

"Eniten viime vuonna palkkojaan nostivat Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo ja Kemiran pääjohtaja Lasse Kurkilahti. Kallasvuon palkka nousi viime vuonna 44 prosenttia ja Kurkilahden palkka 35 prosenttia edellisen vuoden tasolta." lähde: Taloussanomat.

---

Kun se näyttää kaiken lisäksi joutuneen tekemään pitkää päivääkin palkkansa eteen.

lähde: Iltalehti 24-25.3.2007

Kuka oikein ottaisi asiaksensa ajaa näiden kaltoin kohdeltujen puolesta kunnon palkankorotuksia ja lyhyempää työaikaa?

---

Täällä vähän lisää surkuttelua johtajien palkkakuopasta.

River runs red

Päivän tunnelma.

"River runs red, black rain falls, dust in my hand"

hienon biisin tarjoaa Midnight Oil

Lyriikka

Antakka mu olla

Tänään olen väsynyt itseeni ja muihin ihmisiin.

Juuri nyt haluaisin olla

---

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro olla luav.

Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.

Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.

Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.

Mää en tahro soitta Kelan tätil.

Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al.

Viäkkä mu väsyne nahk

kamarim permanol,

kakluni ette.

Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)

---

Kyseistä runoa voi myös lukea muille murteille käännettynä, kuten stadiksi, karjalaksi tai etelä-pohjanmaaksi.

---

Heli aloittaa tänään 19.3 jo osittain loppuunmyydyn runokiertueen.

Vahinko, ettei tule lähellekään näitä takametsiä. Olen elämäniloisuutensa fani.

Minun valintani on

Olen nyt viimeiset viikot lukenut aluelehtemme mielipideosastolta kymmenittäin paikallisten vaikuttajien (?) vaalimainospuheita, jotka kaikki loppuvat lauseeseen "Minun valintani on X,Y tai Z". Oikeastaan itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa muiden ihmisten valinnat.

Minä en aikonut äänestää, mutta sitten aloin ajatella, jotta olisihan se ihan hyvä, jos siellä eduskunnassa olisi joku, joka ajaisi asioita minunkin puolestani.

Ja niinpä otin lehden tänä aamuna esiin ja tutkailin niiden ehdokkaiden kuvia.

Ja löysinkin yhden mielenkiintoisen.

Mutta sillä ei ollut äänestysnumeroa.

---

Sedis Blogin hienolta kuulostavaa valintaa etsiskelin myös. Mutten löytänyt ketään sen nimistä meidän luettelostamme.

---

Joten valitsin sitten sellaisen, jolla kuulemma on arvot kohdallaan.

Toivon totisesti, että siltä löytyisi myös se sydän, aivot ja selkäranka.

Koiran elämää

Photo by Lumo

Oikeasti tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä koiran elämän kanssa.

PROLOGI

Meillä on ihana, kaunis, kiltti, puhdas sekarotuinen koira. Sen äiti on vehnäterrieri ja isäksi epäillään yhtä kultaista noutajaa.

Meidän koiralla on hyvät tavat. Se osaa temppuja. On Oikea leidi. Ei hauku. Toista kuin naapurien rakit. Ne tulevat kutsumatta tänne. Jättävät jätöksiä. Karkailevat omistajilta. Yrittävät tunkea kosioreissuillensa.

Meidän koira käy korkeintaan tervehtimässä kohteliaasti yhtä parempaa naapuria. Tai koululla sanomassa opettajille päivää. Jotta hakeutuu sellaiseen sivistyneempään seuraan.

---

ITSE DRAAMA

OTE OIKEASTA ELÄMÄSTÄ

Henkilöt:
- yksi Lyyli -koira, joka elää elämänsä ensimmäistä juoksuaikaa
- yksi Onni -koira, joka asuu naapurissa pellon toisella puolella
- yksi 7 -vuotias tytär
- yksi äiti

---

Tilannekuvaus:
Äiti ja tytär juoksevat kovassa pakkasessa iltahämärässä lumisten peltojen poikki karanneen Lyyli -koiransa perässä.

---

Äiti sanoo: - Tänne jäätyy. Oletko nyt ihan varma, että se saakutin Lyyli juoksi juuri tänne?

[Miksen minä ottanut sitä p#!!#¤¤n pipoa päähäni]

Tytär sanoo: - Juu, ymmärräthän äiti, että Lyyli on tyttö ja Onni on poika. Ja siksi Lyyli juoksi varmasti tänne, missä Onni asuu.

[Pitääkö tuolle vääntää rautalangasta kaikki. Eikä se saanut edes pipoa päähänsä]

Äiti huutaa: - Tuolla se on! Ala tulla senkin karkuri #!!#¤¤ Eihän meillä ole edes talutushihnaa mukana #!!#¤¤!

[hyvänen aika, sanoinko minä tuon kaiken lapseni kuullen]

Tytär kuiskaa: - Tässä on talutushihna, äiti.

[no eihän se ois tajunnu itse ottaa hihnaa mukaan tietenkään. Eikä yhtään uutta opittua kirosanaa tällä reissulla]

---

Kotiin saavuttua:

Lyyli -koira: [jos sais edes kerran reissullansa...]

---

EPILOGI

Kaikki ääneen sanottu on totta.

Äidin ajatukset olivat oikeita. Luulisin, että koirankin.

Tyttäreni ajatuksista en tiedä.

Hän on lapsi ja oikeasti lapsi ajattelee

suoraviivaisemmin ja hyvään uskoen.

Kyynisyys tulee sitten myöhemmin.

Elämän myötä. Ikävä kyllä.

Herätyskello soi, ihanaa!

Positiivisuus, kiltteys, nauru ja elämänilo ovat aliarvostettuja voimavaroja yhteiskunnassamme. Esimerkiksi työelämässä yllämainitut luonteenpiirteet ovat saamassa jopa negatiivisia sävyjä ja vivahteita. Medialle ne ovat yhä epäkiinnostavampia uutisaiheita ja sanat yhdistetäänkin usein pehmoiseen [lue: tyhmään] feminiinisyyteen tai pelkästään lapsuuteen.

Tosiasiassa kyseiset ominaisuudet ovat tänäänkin suunnaton rikkaus itsellemme, läheisillemme, työnantajallemme sekä yhteiskunnalle. Ollenkaan väheksymättä myös toisen sävyisiä luonteenpiirteitämme.

[juu, ja ymmärrän että Me kaikki emme voi olla pelkkää positiivisuutta ja iloisuutta, tai varjeltakoon ainakin siltä, että joka päivä]

Muutama ajatus ja lainaus aiheesta:

POSITIIVISUUS

[Lainasin kirjoitukseni otsikon vanhasta Yliopistolaisen artikkelista jo vuodelta 96. Toteamus on positiivisin itsesuggestio, joka vuosien varrelta mieleeni on tarttunut]
Kyseisessä kirjoituksessa sanotaan mm. seuraavasti:

"Ei siis pidä etsiä aina piilevää depressiota, vaan piilevää iloa", Lonka siteeraa Ben Furmania. Positiivisuus ei ole pinnallisuutta eikä se tarkoita kritiikittömyyttä. Negatiivisuus ei ole sen realistisempaa kuin positiivisuuskaan.

KILTTEYS

Hm. Ei ole typerää olla fiksusti kiltti, kunhan kiltteys ilmenee hyvänä tahtona, jonka myöskin toteutamme [eikä pelkkinä ajatuksina tai arkajalkuutena]. Kiltteys hyödyttää itseämme ja yhteiskuntaamme.

Näin ainakin Stefan Einhornin mukaan, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan.

"Aina ei ole itsestään selvää myöskään se, mikä todellisuudessa on kiltteyttä, ja mikä pelkuruutta tai arkuutta. Myötäkarvaan silittely saattaa toisinaan olla osoitus siitä, että ihminen ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen", sanoo Stefan Einhorn.

NAURU

Minä pidän itselleen ja elämälle nauravista ihmisistä ja arvostan huumorintajun huitsin korkealle.

"Parhaimmillaan huumori on silloin, kun se on positiivisena elämänasenteena ja jaloimmillaan silloin, kun osaa laskea leikkiä itsestään." (naurukouluttaja Vesa Karvinen)

Karvinen kertoo, että tutkimuksen mukaan positiivisen elämänasenteen omaksuneilla elinikä lisääntyy jopa 12 vuodella.

---

Tämä yltiöpäinen ja valmistelematon hyppäys iloisuuteen ja positiivisuuteen lähti ystävyysblogini Pakkomielteen postauksesta, joka pisti fundeeraamaan. Ja sanottavaa jäi vielä toisenkin sepustelman verran, kunhan selviän tästä hyperpositiivisesta mielenalasta ja suggestoin itseni odottamaan ilolla aamulla soivaa herätyskelloa.

---

Ps. Mainitsin tuolla alussa listassani lisäksi elämänilon.

Se on jotakin syvemmältä kumpuavaa rakkautta elämään.

Tervetuloa vaatimattomaan majaani kaikki elämäniloiset, olen vankkumaton faninne.

[hei, pitäisikö tähän vetää loppuhuipennukseksi Kauko Käyköä ja "Rakastan Elämää". Hui, monikohan on tarpeeksi vanha, jotta moisen tulkinnan on kuullut]

Taskussa kodin avain

Photo by Lumo

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen toi aikanaan esille vanhempien kasvaneet vaatimukset yhä pienemmille lapsille selviytyä itsenäisesti erilaisissa tilanteissa.

Lapsen tulisi olla

yhä osaavampi entistä pienempänä,

yhä enemmän entistä aikaisemmin.

Tämän vaatimustason noustessa

vanhemmat ovat unohtaneet,

että lapsi on vielä lapsi,

ja häntä pitää kohtuudella

hemmotella ja auttaa.

---

Pese hampaasi, pyyhi suusi,
pane takki naulaan,
olethan jo iso ja osaat.
Et kai sinä juhlakengillä ulos lähde ?
Ei saa piirtää pöytään,
ei saa koskea kukkaan,
älä laula noin kovaa
äläkä koko ajan kysele,
- Ja nyt tulit saappailla olohuoneeseen !

Olehan nyt reipas,
syö ruokasi ja tee läksysi,
niin sitten voitkin jo avata television.

Aino Kemppainen: Taskussa kodin avain

---

Ai ai, kun osui kipeästi omaan sydämeen.

Resepti tiimityöhön

Jo aikoja sitten ICL Datan silloinen kehitysjohtaja Markus Westerlund antoi reseptin tehokkaaseen tiimityöskentelyyn. Ajatus sinänsä ei alunperin ole suinkaan Westerlundin, vaan mukailee organisaatiotutkimuksen hedelmiä.

Reseptin mukaisesti otetaan yksi

1) keksijä, eli älykäs ja omaperäinen mietiskelijä
2) tiedustelija, eli utelias kokeilija
3) takoja, jonka vahva tahto vie läpi esteiden
4) tekijä, se vanhanaikainen puurtaja
5) viimeistelijä, joka viilaa yksityiskohtia
6) arvioija, se kriittinen kaiken jarru
7) diplomaatti, joka sovittelee
8) kokoaja, eli viileä kokonaisuuksien hahmottaja.

Tästä kokoonpanosta syntyy sitten hyviä tuloksia aikaansaava työryhmä.

---

Olen ollut parikin kertaa moisessa tiimissä mukana.

Ja siitä ei ole paljon lapsille kerrottavaa tai tuloksia esiteltäväksi.

---

Minun piti olla niinkuin se viileä kokonaisuuksien hahmottaja. Ja kyllähän sitä kokoamista tosiaan tarvittiinkin.

Kokosin loukattuja tunteita, murhaavia katseita, itkunpuuskia ja rikkinäisiä hermoja. Juu ja ihmisiä pois toistensa kimpusta.

---

Se diplomaatti kun veti herneen nenäänsä ensimmäisenä.

Molemmilla kerroilla. Eri diplomaatti.

Roolitus jotenkin ontui.

Kohdusta hautaan

Blogiystäväni Snowflakes heitti haasteen elämän ihmeellisyyksistä. Todettakoon heti alkuunsa, että olen jotenkin hirvittävän allerginen meemeille. Tämä jääköön ensimmäiseksi ja viimeiseksi moiseksi sepustelmaksi.

Snowflakes laati hyvin kauniin ja tyhjentävän listan kuudesta ihmeellisestä asiasta elämässä. Aiheeseen olikin etsittävä hieman erilainen näkökulma ja kaivettava satiiri, kyynisyys ja pessimismi avuksi.

---

Elämän ihmeellisyydet - kohdusta hautaan

Jos olemme onnistuneet selviytymään lapsivesitutkimuksen ja aborttivaaran ohitse, synnymme siististi ja kontrolloidusti hyvinvointivaltioon.

Shokista selviydyttyämme protestoimme huutamalla yöt läpeensä ja saamme vanhempamme hulluuden partaalle. Neuvolatädit seuraavat vierestä herkeämättä, pysymmekö sallittujen raja-arvojen sisällä. Kaikki epänormaalius pyritään pyyhkimään tai korjaamaan olemattomiin, koska vammaisuus on tehoyhteiskuntamme kauhistus.

---

Seuraavaksi meidät hylätään päiväkoteihin vanhempiemme rynnätessä huojentuneina takaisin työelämään. Sosiaalistamisemme jatkuu turhautuneiden opettajien taholta ja tutustumme koulukiusaamiseen sekä erilaisuutta kammoksuvaan koulutuskulttuuriin.

Kaikesta tästä huolimatta yritämme raivata tiemme lapsuuden traumoista kohti teini-iän kriisejä. Vailla rajoja ja rakkautta musta-valkoisine maailmankuvinemme hyppäämme aikuisuuteen. Eväinämme seuraavat suuret suunnitelmat työstä, urasta, talosta järven rannalla, maastoautosta, elämänkumppanista, kenties perheestä ja lapsista.

---

Jossakin vaiheessa huomaamme kaikkien hienojen suunnitelmien käyvän toteen tai toteutumattomiin. Kummassakin tapauksessa huomaamme olevamme onnettomia migreenin, kohonneen verenpaineen, palkkakuoppamme, syrjäytymisemme, työttömyytemme, uusioperheemme tai ongelmanuoriemme kanssa.

Potkittuamme mahdollisen jälkikasvumme pesästä ulos, tajuamme, ettei meillä sittenkään ole mitään sanomista toisillemme, saati sitten itsellemme. Vaihtoehtoisesti perheettömänä masennumme yksinäisyyteemme ja todellisuuteen siitä, ettei sittenkään kannattanut olla hyvä mies.

---

Tunnemme itsemme hyödyttömäksi, arvottomaksi ja epäkelvoksi. Luovumme vanhemmistamme ja lapsistamme. Tai sitten ei ole mitään, mistä luopua.

Pääsemme kontaten joko tylsän tavalliselle, sairas tai työttömyys -eläkkeelle. Ihmetellessämme, mistä löydämme sisältöä elämäämme, kuolemme armollisen nopeasti sepelvaltimotautiin tai aivoverenvuotoon. Pahimmassa tapauksessa päätämme elämämme kasveina vanhustenhoidon laatutakuu -leima otsassamme laitoksessa. Yksin.

Ihmeellistä on elämä ja sen kulku.

Päivitys: Juu. Unohtui. Tämä kaikki tehdään tuhannen kapakan kautta.

---

Tai toisaalta voisi ajatella, että:

Elämä oli se hauska juttu,
joka sattui kun olin matkalla hautaan.

Quentin Crisp

Elämän arvovalintoja

Photot by Lumo

Kukkien kelta
ja musta vesi
vaellukselta
jäi lähellesi.
Viivyit hetken
ja katselit niitä.
Eikö se retken
määräksi riitä ?

Pertti Nieminen

---

Mökiltä [lue: ulkovessasta] palattuani.

Bikinit eivät oikeastaan sovi minulle ja Karibialla voisi olla liian kuuma.

Retki lähelle itseään ja perhettä lämmittää.