LUMON AIKA

Hullu maailma

2009-06-11T20:09:00.006+03:00

Photo by Lumo

Tänään tuntuu tältä.

Gary Jules - Mad world - Laulun kuulet täältä:

http://www.youtube.com/watch?v=ji1cqsO5ytI

Lyriikka täällä.

Funeral Blues

2009-05-13T19:52:00.001+03:00

Wystan Hugh Auden oli brittiläinen runoilija ja näytelmäkirjailija
(s. 1907 k. 1973). Hänen jäljiltään on seuraava runo.

Viimeaikaisten tapahtumien johdosta läheisteni rakkaiden poismenon johdosta. Teksti satuttaa ja koskettaa.

Funeral Blues

Stop all the clocks, cut off the telephone,
Prevent the dog from barking with a juicy bone,
Silence the pianos and with muffled drum
Bring out the coffin, let the mourners come.

Let aeroplanes circle moaning overhead
Scribbling on the sky the message He Is Dead,
Put crepe bows round the white necks of the public doves,
Let the traffic policemen wear black cotton gloves.

He was my North, my South, my East and West,
My working week and my Sunday rest,
My noon, my midnight, my talk, my song;
I thought that love would last for ever; I was wrong.

The stars are not wanted now: put out every one;
Pack up the moon and dismantle the sun;
Pour away the ocean and sweep up the wood,
For nothing now can ever come to any good.

Yksi tie ei mihinkään

2008-11-28T22:00:00.002+02:00

Photo by Lumo

Joskus elämä

repii kahtia

vaatii kolmen edestä

antaa nelinkertaisesti syyllisyyttä

osoittaa viidesti peräkkäin voittamatonta arpaa

avaa yhden kulkemattoman polun eteenpäin.

Satuttaa.

>>>

Silloin System Of A Down: Chop Suey

Kasvatuksen arkea

2008-11-07T18:40:00.004+02:00

Photo by Lumo

Kasvatus on kovin vaikeaa.

Pitää miettiä, miten lasta tulee ohjata,

kannustaa tai rangaista,

miten lapselle tulee asettaa rajoja

tai antaa vapautta ja vastuuta.

---

Oikeastihan

mikään ei koskaan mene ihan vanhempien hienojen suunnitelmien mukaisesti.

---

Tärkeintä on ehkä ymmärtää se, että lapsi ei ole tie
kohti täydempää elämää tai suurempaa itseänsä.
---

Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä on sanonut asiasta seuraavasti:
”Tärkeintä kasvatuksessa on, että lapselle tulee positiivinen ja realistinen minäkuva. Että minä kelpaan ja minut hyväksytään sellaisena kuin minä olen”.

---

Lapsi ei ole unelma

Lapsi ei ole mikään pelastaja
ei unelma, väline tai vakuutus.
Hän ei ole pylväs, turva tai nojapuu.

Kun lapsi tulee,
hänelle pitäisi olla vedoton, painoton,
rasitteeton paikka
että hän voisi alusta asti olla
ylimääräinen ja oma,
vieressä kasvava mutta vieras,
erillinen eikä osa.

Lapsen tulisi voida leijua lapsuus
ja laskeutua sitten omalle paikalleen
kuin muuttolintu,
joka palaa pitkältä matkalta,
asettuu reviiriin
ja aloittaa elämäntehtävän.

Liisa Laukkarinen

Lavastuksen takaa

2008-09-17T20:34:00.018+02:00

Photo by Lumo

Totuus ei ole useinkaan sitä, miltä se ensisilmäyksellä vaikuttaa.

---

Epätoivottu voi osoittautua kiinnostavaksi,
mielenkiintoinen onkin merkityksetöntä.

Erilainen muuntuu omannäköiseksi,
tuttu ja turvallinen tuntemattomaksi.

Arvostellusta tulee hyväksytty,
arvostetusta kaihdettu.
Vihollisesta toveri,

luotetusta petturi.

---

Harhalaukaus saattoikin osua,
tarkasti tähdätty meni sivuun.

Selkeä uinahti unenomaiseksi,
hämärästä nousikin kirkas aamu.

Pyöreä kulminoitui kantikkaaksi,
terävä hioutui.

---

Jos katsoo lavastuksen taakse,

voi nähdä tarkemmin.

Sielun elvytystä

2008-09-05T18:06:00.004+02:00

Muse - Unintended

Lyriikka täällä.

Fiksua ja inhimillistä

2008-09-04T18:15:00.018+02:00

Photo by Lumo

Luin tänään lehtimainoksista sen,

että minulla on mahdollisuus saada
fiksua rahaa Citybankista
ja
inhimillisiä huonekaluja Stemmasta.

Olen yllättynyt.

Minun rahani eivät osaa edes puhua ja huonekalujeni inhimillisen kehityksen indeksi on nolla mitä tulee niiden lukutaitoon ja koulutukseen.

Toki mööpeleideni odotettavissa oleva elinikä on pitkä,

mikä inhimillistää kalusteita kovasti sen lisäksi,

että niistä löytyvät menneiden sukupolvien sormenjäljet.

Ymmärrän myös sen,

että rahojeni puhumattomuus ei osoita

kahden kukkarossani majailevan setelin

olevan tyhmiä.
Joskus hiljaisuus on merkki syvemmästä viisaudesta.

---

Saisinko myös vuorovaikutukselliset taidot omaavan
silitysraudan ja pyykinkuivaustelineen,
[annan vaihdossa mykän hiustenkuivaajan ja aviomiehen].

---

Sähköasiat minulla ovat sen sijaan hyvällä tolalla.

Sähköyhtiöni on jo pitkään kertonut nettisivuillaan toimittavansa minulle

ystävällistä sähköä.

Olen tästä hyvin kiitollinen.

Ajatus keskellä kesän

2008-07-08T18:35:00.000+03:00

Photo by Lumo

Mitä tahansa teetkin, tee se kirkkaasti;

nöyrästi mutta pää pystyssä,

järjellä mutta antaumuksella,

rehellisesti mutta toista kunnioittaen.

Siten,

että voit olla ylpeä jättämästäsi jäljestä,

avata saman oven uudelleen.

Arvokasta aikaa

2008-06-03T22:15:00.005+03:00

Arvokkainta

kallisarvoisinta

elämässä

on aika.

---

Kullanarvoista
oikein käytettynä
ympärillensä jaettuna.
---
Korvaamatonta
osoitettuna kenelle tahansa.

---

Rahassa mittaamaton uhraus
vastikkeeton luovutus
siihen
mitä pitää tärkeänä
mistä haluaisi itsensä muistettavan
---
Sen eteen, miksi on olemassa.

Ystävyyden ytimessä

2008-05-13T23:00:00.008+03:00

Photo by Lumo
Ystävävyyden rautalankaydin.

---

Olla toiselle läsnä.

Jakamassa.

Turvana.

Saatavilla.

Sanomassa suoraan.

Väittämässä vastaan.

Antamassa näkökulmaa.

---

Ja vastavuoroisesti.

---

Omiin huoliin hukkuneena.

Apua tarvitsevana.

Eksyneenä.

Kuuntelijaa vailla.

Nojauskulmaa kaipaavana.

Odottaen opponenttia.

Ilman kulkuyhteyksiä olevana.

---

Korvauksia ei lasketa.

Ei ole saatavia.

Ei maksettavia velkoja.

---

Voi vain olla onnellinen, että omistaa.

Kulkee yhdessä määräämättömän hetken.

Paljon, muttei ylimääräistä

2008-05-11T18:27:00.006+03:00

Photo by Lumo
Eteisessä on paljon kenkiä, lippiksiä, hanskoja ja muuta tilpehööriä.

---

Tarpeellisia.

Käytössä.

Sekaisin.

Löydettävissä.

Esillä.

Kuuluvat sisustukseen.

---

Paljon.

Ei yhtäkään ylimääräistä.

---

Äidin onni ja kiitos.

Ovat siellä.

Tallessa.

Valinnanvapaus

2008-04-24T21:05:00.003+02:00

Photo by Lumo

Sananvapaus on hieno asia.

Sen ansiosta voi asettaa sanansa

valitsemaansa järjestykseen.

---

Elin elämäni niin,

että en joutunut katumaan

mitään tekemätöntä,

vain tehtyä.

Tai:

Että en tehnyt,

elänyt mitään.

Vain niin tekemätöntä elämääni

joudun katumaan.

Pysäytyskuva elämästä

2008-03-26T19:50:00.000+02:00

Photo by Lumo

Jospa elämäntaipaleelta saisi valita yhden hetken,

taitekohdan,

silmänräpäyksen,

pysäytyskuvan.

Väliajan, jolloin kellotus nollataan. Jaetaan ennen ja jälkeen ajanlaskun.

Hyvän ja pahan välissä.

Yhden ison ilon ja suuren surun keskivaiheilta.

Ala- ja ylämäen kulmauksesta.

Tai muuten vain

vaikkapa onnen sirpaleesta.

---

Kuitenkin selkeästi tietystä pisteestä,

ei pilkusta tai puolipisteestä.

---

Omalta osaltani osaisin kertoa sellaisen kuvana.

Mutta sanat puuttuvat vielä.

En tiedä, onko kyseessä nousu- vai laskusuhdanne,

tasanne vaiko jokin muu.

Tiedän, että kyseessä on muutto lähemmäs itseäni.

Pysäytyskuva muistettavaksi pitkään.

Se riittää.

Oikea ilo

2008-02-29T21:00:00.002+02:00

Photo by Lumo
Oikea ilo työssä

syntyy

oivaltamisesta,

onnistumisesta,

olennaiseen osumisesta,

oikean ratkaisun löytämisestä,

omasta tai toisten kätten tuloksesta.

---

Oikea ilo kotona

syntyy

hellimisestä,

hoivaamisesta,

huolehtimisesta,

hyvänä olemisesta,

huolenpidosta ja rajoista.

---

Oikea ilo ihmisessä

syntyy

spontaaniudesta,

suvaitsevuudesta,

suoraselkäisyydestä,

sydämen sivistyksestä,

sujut olemisesta itsensä ja maailman kanssa.

---

Oikea ilo minussa

syntyy

läheisistä,

taivaan sinestä,

kesän lämmöstä,

kirkkaista talvipäivistä,

takkatulesta ja kylmistä hetkistä,

yhden elämän elämisestä,

ainutkertaisuuden ymmärtämisestä.

---

[Ai kuka sanoi, että myöskin viimeisessä säkeistössä pitäisi peräkkäisten rivien alkaa samalla kirjaimella tai värssytavuja kuuluisi löytyä yhtä monta kuin edellisissäkin?]

So close, no matter how far

2008-02-16T17:21:00.002+02:00

Musiikkia. Lyriikka täällä.

Ystävyys ei mahdu tekstiviestiin

2008-02-13T19:59:00.006+02:00

Photo by Lumo

Ystävyyttä ei voi ostaa

ei myydä.

Ystävyydelle ei ole alennusmyyntiä

ei sesonkia.

Yhtä ystävänpäivää ei ole

ei yhtä tekstaria vuodessa.

---

Anja Porio sanoo sen kauniisti:

"Anna minulle
minun jokapäiväinen ystäväni
pari sanaa
pieni hipaisu
katsekin riittäisi
kantamaan sudenhetken yli."

Anja Porio: Suven valkeat yöt

CV

2008-02-11T17:40:00.000+02:00

Hyvä työnantajaehdokas

Tässä on minun CV. Kokonaisia sanoja lyhenteestä en muista, kurriin ja vitamiineihin niiden artikulointi kuitenkin viittasi.

Minua ei huvittaisi kirjoitella tämmöistä turhanpäiväistä paperia ollenkaan, mutta joku sanoi, että kaikilla fiksuilla ihmisillä semmoinen on nykyisin aina.

Aivan aluksi haluan sanoa, mitä mahdolliselta työnantajaltani edellytän sitten kun kyllästyn kotona oloon.

Työaika saa alkaa aikaisintaan yhdeksältä, koska sitä ennen haluan laittaa lapset koulutielle. Viimeistään kolmelta minun on oltava joutuin takaisin kotona.

Jollakin työkaverilla on parempi olla auto ja bensakanisteri aina valmiina, koska minulla on tapana jäädä aamuisin tien päälle kun bensan varoitusvalo on palannut liian kauan.

Aamukahvi pitäisi olla valmiina, kun saavun töihin. Muussa tapauksessa terävä kieleni ohittaa luontaisen leppoisuuteni.

Työkavereiden on oltava älykkäitä, persoonallisia, ihania, anteliaita, sympaattisia, fiksuja, lojaaleja ja muutenkin mukavia. Lisäksi niillä on oltava hyvä huumorintaju.

Organisaation miesten tulee olla 60 prosenttisesti komeita, jotta silmät saavat työpäivän aikana iloa.

Pomoni toivon pysyvän mahdollisimman paljon poissa jaloista. Jouluna sopii toki muistaa esimerkiksi viskipullolla.

Minä en pidä eristyssellimäisistä yksityishuoneista. Tilan on oltava avoin ja kaikille yhteinen. Seinille pitää voida kiinnittää aforismeja ja viherkasveille on oltava tilaa pöydillä. Ikkunoissa pitää olla verhot. Ikkunoista pitää näkyä maailma.

PS. Pidän perjantait vapaata, koska silloin on siivouspäivä. Ja tiistaisin olen auttamassa lasteni koulun liikuntatunnilla.

PSS. Kesäkuukaudet olen mökillä lomalla.

PSSS. Työnantajan eduksi katsotaan sellaiset miespuoliset työkaverit, jotka silloin tällöin luovat kaihoisan katseen vaatimattomaan rintavarustukseeni. Kotona sitä ei ole vilkuillut kukaan moneen vuoteen, vaikka ostin viime kesän alennusmyynnistä oikein pushapit.

---

Ai jaa, pitikö minun sanoa jotakin myös itsestäni [pitkä mietintätauko].

No ensin olin koulussa, sitten opiskelin ja sen jälkeen olenkin ollut töissä. Olen aikuinen. Minulla on perhe [vielä pidempi mietintätauko].

Osaan englantia. Ruotsia en puhu vaikka osaankin [kahvitauko].

Minulla on erinomaiset tiedot, taidot ja osaaminen kaikessa missä tarvitaan.

---

[Hirvee homma vaivaisen paperinpalan takia]

Käyntikortissa lukee Home Manager

2008-02-08T12:20:00.000+02:00

Hyvät ihmiset.

Olen vaihtanut työpaikkaa.

Äkkiseltään ajateltuna uudessa työpaikassani hyvää on
- aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala ovat luontaisetuja

- tiimityöskentelytaidoilla ja palveluhenkisyydellä ei ole niin väliä
- työmatka on lyhyt, eikä sen aikana tarvitse kuunnella Radio Novaa

- ei tarvitse nukkua palavereissa kiinnostunut ilme kasvoillaan
- voi itsenäisesti päättää työpäivien, ylityövapaiden, lomien ja rokulin ajankohdan

- kahvitunti on juuri silloin kun huvittaa

- työvaatetus voi olla melko vapaa, jopa puutteellinen
- seksuaalisen häirinnän mahdollisuus on olematon

- potkujen todennäköisyys on vielä olemattomampi
- ei ole pomoa

Kehittämisen varaa sen sijaan olisi seuraavissa työskentelyolosuhteissa
- firmassa ei ole työsuojeluvaltuutettua eikä edes luottamusmiestä
- ei ole yhtään HelpDeskiä, jonne voisi soittaa ongelmatilanteissa
- kotitöiden tekemättömyyttä ei voi enää perustella raskaalla työpäivällä

- rasittavaa perhe-elämää ei voi enää paeta työpaikalle

- kehityskeskustelu tarkoittaa sitä, että joku mies tulee taloon ja huomauttelee työsi jäljestä

- työkavereita on alle yksi

- alaisia on alle yksi

- pienestä työyhteisöstä johtuen ei ole ketään, kenestä puhua pahaa selän takana

- on vain vähän niitä, joita syyttää epäonnistumisista
- palkka ei kuulu luontaisetuihin

Uralla etenemismahdollisuudet ovat kyllä ihan kivat. Jos hoidan hommani hyvin, niin joku päivä minusta voi tulla Senior Home Manager. Se tarkoittaa sitä, että äiti on onnistunut ylipuhumaan lapsensa auttamaan kotitöissä. Pelkäksi Manageriksi en edes halua yletä, silloin joutuisin ottamaan myös auton huollon ja ulkotyöt vastuulleni.

Elämä uusiksi

2008-01-18T22:55:00.000+02:00

Millainen olet oikeasti?

Hm...Tosiasiassa, ihan oikeasti:
Minua ei ole luotu äidiksi. Olen erakko. Itseriittoinen. Kylmä. Rakkaudeton. Sisäänpäinlämpenevä. Itseni kanssa hyvin toimeentuleva.

Mitä sitten tekisit toisin, jos saisit tilaisuuden valita?

Olisin lapseton omasta tahdostani
[mutta saisinko pitää nämä neljä jo tullutta, joita rakastan yli kaiken]
---

En kaipaisi sukulaisia, ystäviä, kylänmiehiä, -naisia tai läheisiäni
[voisinko ajatella ansainneeni kuitenkin jo nämä nykyiset siskoni, harvat ystäväni ja sielunkumppanini, kun niiden kanssa on taivallettu sittenkin jollainlailla yhteinen ja rikas taival].
---

Tulisin todellakin hyvin toimeen ilman miestä
[mutta tämä kehityskelpoinen on jotenkin asettunut sydämeeni pysyvästi 23 yhteisen vuoden jälkeen].
---

Voisin ilomielin ja huoletta kadottaa siivous-, pyykinpesemis-, autonajamis-, työntekemis- ja silittämistaitoni

[se pitää paikkansa. Toivoisin kuitenkin pitäväni sanat, lauseet ja kirjoittamisen hallussani]

---

Ja autiolle saarelle ottaisin tänään mukaani vain tietokoneeni ja korttipakan
[tai no... ehkä sittenkin ison pinon hyviä kirjoja ja paluulipun kotiin].

---

Onneksi kesti taivaltaa tähän asti elämää ja tehdä kaikki nämä väärät valinnat, ennen kuin tunnistin itseni ja erotin tärkeät asiat epäoleellisista.

Hyppy tuntemattomaan

2008-01-11T19:50:00.000+02:00

Tuttu, entinen ja vakaa on turvallista, eikä sitä haluta muuttaa.

Muutos, epävarmuus ja uusi pelottaa.

Mitä vanhemmaksi elämme, sitä helpompaa on tukeutua vanhaan laituriin.

Samassa oravanpyörässä pyöriminen huimaa vähemmän.

Sosiaalinen ympäristö ja arkielämän realiteetit painostavat meitä: pankkilainojen lyhennykset, laskujen maksut, perheen elättäminen, naapuria nopeammat auton vaihdot; puhumattakaan siitä, "mitä ihmisetkin ajattelevat".

Joskus on sielunsa rauhan nimissä kuitenkin pysähdyttävä ja tehtävä jotakin, kuten Juicen laulun Balladi sanat asian kauniisti sanovat:

"Aamuyössä aistein avoimin

elämääni silmiin katselin

vanhan eilisen,

uuden tulevaisuuden

sen kaiken näin ja paljon oivalsin.

Aamuyössä aistein riisutuin

huomispäivään uupumatta uin

mä katsoin aurinkoon

elämässä kiinni oon

sen tajusin ja riemuun hullaannuin"

---

Jotta jos se elämä on ainutkertainen, niin en minä tahdo todeta eläkkeelle päästyäni, että soudin samassa veneessä tahkoten, vaikka minun peräsimeni näytti ihan muualle.

Sinne jonnekin, mihin aamulla lähteminen olisi taas mielekästä, touhu toisi punan poskille sekä intohimon kätteni ja pääni työhön. Tekemisen ilon.

---

Hyppyä tuntemattomaan, elämän arvovalintaa tai vaihtoa toisiin maisemiin ei voi tehdä vaarantamatta jotakin muuta. On vain luotettava omaan uimataitoonsa.

---

[No muutama päivä sitten, kun minä päätin lähteä lätkimään työpaikastani ja olin ilmoittanut siitä työnantajalleni, aviomies tuli töistä kotiin ja totesi, että on se hyvä, jotta toinen meistä on vakaissa töissä, kun hän ajatteli hyppyä tuntemattomaan...]

---

Onneksi nopeat syövät hitaat.
Nimimerkki: Riemuun hullaantunut

Enemmän tai vähemmän

2007-12-31T17:30:00.000+02:00

Photo by Lumo Enemmän hiljaisuutta kuin ääntä.

Vähemmän sanomista kuin kuuntelua.

Enemmän ymmärrystä kuin arvostelua.

Vähemmän kärkkyyttä kuin rohkeutta.

Enemmän ihmisyyttä kuin teknologiaa.

Vähemmän salattuja salasanoja kuin kerrottuja tarinoita.

Enemmän pieniä iloja kuin suuria summia.

Vähemmän tulostavoitteita kuin intohimoa.

---

Enemmän metsää, merta ja kiveä.

Vähemmän paperia, laivoja ja tornitaloja.

Enemmän taivasta, sadetta ja aurinkoa.

Vähemmän lentäviä koneita, kattoja ja aurinkolaseja.

---

Enemmän ehjää.

Vähemmän sirpaleita.

Ehdoitta

2007-11-13T22:55:00.000+02:00

Photo by Lumo
"Tuntea ehdoitta toistensa omaksi"

Läheisistä ihmissuhteista kaikista vähiten institutionaalinen, virallisesti ei-velvoittavin ja olemattomasti byrokraattinen on ystävyys.

Ystävyys on epäformaali, ei-kirjallinen sekä sopimustekstiin, lupauksiin, sukulaissuhteisiin ja lainsäädäntöön perustumaton sanaton sopimus kahden ihmisen välillä.

Ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Yhteiseen kieleen, sanottuihin ja sanomattomiin sanoihin, sielunkumppanuuteen ja ymmärrykseen. Rehellisyyteen, suoruuteen ja totuuteen. Samaan suuntaan katsomiseen samalla silmällä.

Itsensä paljastamiseen. Saamiseen ja antamiseen. Ehdoitta.

---

Siksi että toinen on tärkeä omana itsenään.

---

Olen kadottanut monta olemassa olevaa tai potentiaalista ystävääni maailmalle. Suren sitä.

Yhden olen saanut ja löytänyt äskettäin [vai oliko siitä jo pari vuotta ja se ystävyys kypsyi hiljalleen] ja sitä yritän vaalia.

---

[Ai miten se eroaa niinkuin rakkaussuhteesta?]

---

No sen sukkia en aio pestä,

laskuja maksaa,

kuorsausta kuunnella,

äitiänsä anopitella,

jollei sillä ole sitten tosi suuri hätä.

Siinä tapauksessa toki kyllä.

Kaikille elämän raskauttamille

2007-10-30T18:40:00.000+02:00

Työhön tai työilmapiiriin uupuneille
Elämänmuutoksia kohtaaville
Vanhasta luopuville
Uutta aloittaville
Pysähtyville

Tämä hieno biisi by Brandi Carlile-The Story

Lyriikka täällä [juu rakkaudesta kertoo, mutta ravitsee kyllä elämän raskauttaman sielua].

Klikkaa kaikki kaksi kertaa hiirellä käynnistääksesi videon.

Pönttö pihalla

2007-09-15T19:05:00.000+02:00

Photo by Lumo
Täällä on ollut hiljaista, koska rintamamiestalon peruskorjaus on rankkaa puuhaa.

Kesän alussa lueskelin hienoa rintamamiestalo.fi sivustoa pitkään ja totesin, jotta touhuampa mitä tahansa pinkopahveista ja sahajauhoista poikkeavaa, niin raiskaan taloni.

Masentavaa.

Sitten aloitin remontin ja suljin silmäni ja korvani mm. talotohtori Panu Kailan teeseiltä [no ei nyt ihan kaikilta sentään].

---

Todellisuus on totta tosiaan tarua karmeampaa.

---

Emäntä ja ja isäntä tekevät itse remonttia:

Emäntä kantoi purettuja lautoja varastolle kasaan tietenkin kumipohjaisilla kengillä ja astui naulaan. Otti hätäaskeleen ja astui sitten senkin jalan naulaan. Tulipa hankittua jäykkäkouristusrokotus taas ajantasalle. Molempien jalkojen osalta.

Isäntä porasi poralla vessan lattiaan reikiä uusille vesijohdoille kellarin pannuhuoneeseen. Ei meinannut mennä betonilattian läpi. Kovasti painamalla meni. Niinkuin isännän nenäkin kasaan. Se kun osui vessan ainoaan terävään reunaan. [sanoi töissä saaneensa turpaan emännältä].

---

Lapset ovat heitteillä:

Tarjolla ainoastaan likaisia vaatteita sekä puuttuvia liikuntavarusteita koulussa. Epäterveellisiä aterioita ja välipaloja. Vanhemmat eivät jaksa sitä eivätkä erityisesti tätä. Epätoivotut jälkeläishäiriköt yritetään karkoittaa kotoa huitsin nevadaan jokaisen koulupäivän päätteeksi.

Hyviä sijaisperheitä etsitään lasten omasta toivomuksesta!

---

Työmiesten syndrooma:

Putkimies, sähkömies, remonttireiska ja tavarantoimittajat ovat väärässä ajassa, väärässä paikassa tai kokonaan saavuttamattomissa. Liian kalliita, hitaita tai nopeita. Aliarvoista tavaraa, sopimatonta hintaa tai kestämätöntä toimitusaikaa.

Yhtä painajaista.

Ja kuinkahan kauan ihminen sitten jaksaa reklamoida?

---

Muita totuuksia:

Pölytöntä paikkaa ei ole olemassakaan.´

Kaikki tavarat ovat hukassa.

Työt ovat joko

kokonaan aloittamatta,

lopettamatta,

muut

muuten vain tekemättä.

Itkettää.

---

Toisaalta:

Nukun aikaisin ja syvään.

Herään varhain.

Teevee jää katsomatta.

Lehdet ja posti lukematta.

Turhat tavarat löytävät tiensä pois.

Purettujen seinien takaa löytyy tarina.

Ja pienet kauniit asiat tuovat suuren ilon.

---

Ai miten se pönttö pihalla tähän liittyy?

Siellä se on aina vain,

vaikka eikös kohta eletä jo lokakuuta.

Ladata akkuja

2007-07-24T22:30:00.000+03:00

Ladata kesällä akkuja vaikkapa

---

mökillä meren äärellä:

Photot by Lumo

---

Tai Joutsassa Elämäntapataiteilijoiden kesänäyttelyssä Taidekeskus Haihatuksessa:

Yllä: Haihatuksen upea automobiili.

Yllä: Haihatuksen kaunis "pääpuurakennus".

---

Tai remontin parissa:

---

Tai hyvien ystävien seurassa / avulla :

---

[Kuva sensuroitu yksityisyyden suojaan vedoten.]

---

Tai lasten kanssa mökki, hotelli, huvipuisto ja auto -turneella:

---

Nämä ja ne miljoona muuta hyvää tapaa kannattaa kokeilla kesällä akkuja ladatessa.

---

Pyydä latauksen jälkeen töistä toipumislomaa.

[esim. vuorotteluvapaa on oikein kiva jatkeaikapidennös].

Ruohonjuuritasolta

2007-06-21T20:50:00.000+03:00

Photot by Lumo

Uutiset, tapahtumat ja oravanpyörät näyttävät pyörivän kesälläkin.

Näin ruohonjuuritasolta totean, että

ajatusten

on välillä saatava ilmaa

lennettävä vapaasti

etsittävä omia polkujaan

käännyttävä sisimpään.

On oltava välillä hiljaa sanoakseen jotakin.

Hyvää juhannusta [kamalat varpaat].

Testamentti

2007-06-09T20:55:00.000+03:00

Photo by Lumo

Vein tänään ruusuja isäni haudalle kuolinpäivänsä muistoksi. Jonakin vuonna muistan päivän, toisena unohdan sen. En sure, muista tai kaipaa läheisiäni tiettyinä päivinä, kivipaasin juurella. Minun kuolleeni asustavat kotonaan, tallatuilla poluilla, kulutetuilla portailla, ajatuksissani tai myöhäisen illan äänettömyydessä ja meren aaltojen juoksussa. Muistoissa.

Haudoille ja muistomerkeille kukkani jäävät istuttamatta ympäristön syvästä paheksunnasta huolimatta. Omalla viimeisellä parkkipaikallani toivoisinkin joskus kasvavan hieman voikukkaa ja kiinteistön näyttävän muutenkin villiintyneeltä. Kuvaisi hyvin asukkiaan. Olisi omani näköinen. Kotoisa.

---

Samantien vois toivua muutaki kuolemahansa liittyen.

---

Etteivät antais vierahien pestä ja pukia kuoleman jäläkehen. Vierahien käjet on niin kylymät ja tuntehia vailla tätä mun tarinaani ja ihoani kohtahan.

Päälle sais laittaa omia vaattehia, tuttuja ja mukavia. Halavin mahollinen arkku, ko sisustuksella ei oo siinä vaiheesa niin kovin väliä. Mutta kuvaannolliseks eleheks mukahan kyllä kelepais perheen valokuvia, lempikirjoja ja se vihkisormus, joka on tuola naulasa liian pienenä roikkunnu jo pitkähän.

Kukaan ei sitte kantais arkkua. Omasta kokemuksesta se painaa hirviästi. Joillaki kärryillä vois työntää ees taas siunauskappelihin. Kirkkohon ei oo tarvetta mennä. Suomenlippujen koristamasa hautajaisautosa en haluais matkustaa. Mutta ihan tavallisesa peräkärrysä vois olla tutumpaa. Semmonen kopallinen olis luksusta.

Sitte jos mahollista iliman suuria kustannuksia, niin poltettais. Maahan en haluais mullan alle. Tuhkat sais heittää lähipelloille, mehtihin ja pihalle. Ei tietenkään naapurien maalle, ettei tuu sanomista. Jos välttämättä haluaisitte, niin sen kivipaasin vois sitte johonki nurkalle pystyttää. Mieluiten luonnonkivi mehtästä haettuna.

---

Hautajaiset pijettäs sitte josaki muuhalla ko seurakuntasalisa näin kirkosta eronnehena. Pappiakaan ei tarvittais. Kotona olis hyvä juhulapaikka, mutta sitte joutuisitte tehejä ehkä suurenki siivouksen. Joku ravintola tai mökki kuulostais kans hyvältä. Tai kesällä pihalla. Talavella josaki lämpimäsä paikasa, mää en tiejä mitään kauhiampaa, ko seisua hautajaisisa ulukona kauhian kylymäsä.

Mukahan hautajaisihin sais tulla vain ne ihan oikiasti tärkeimmät ihimiset. Anteheks vain ny jo etukätehen muille. Eikä sitte mitään turhanaikasia puhehia siitä, että oli hyvä ihiminen, ko totuus on se, ettei ollu sinne päinkään. Joku vois kyllä sanua huumorilla jotaki, niin monta kertaa tuli kuitenki naurettua ihtellensä, elämälle ja muille pöhölöille.

---

Virsiä en haluais laulettavan tai soitettavan, vaan jotaki kaunista klassista [viulu ja sello kuulostais kivalta]. Albinonin Adagio olis huitsin hieno mutta vähä liian mahtipontinen kuitenki. Lisäys: Tuo kommentoijan tykkäämä piitles olis kans kiva. Se vois saaja ihimiset vaikka laittahan jalalla koriasti.

Tärkiää olis se, että kaikki vierahat söis ja jois hyvin. Istuis vaikka iltaa yhesä ja puhuis epäsopivia muisteluja. Ja että illalla sytytettäs vaikka yks kynttilä palahan. Se olis mukavaa.

Ja että naurettais paljo ja jos sikseen, niin itkettäiski vähäsen.

---

Loppujen lopuks oon samaa mieltä ko isäni, joka sano: "Kunhan hautahan paatte, muulla ei oo väliä". Että enemmän eläessä niillä asioilla on merkitystä, ko sitte kuoleman jäläkehen.

Käänny ja palaa

2007-06-04T23:30:00.000+03:00

Hengähdystauko.

Katkos.

Aikalisä.

Kasvun aika.

---

Hypätä toiseen junaan.
Vaihtaa eri rooliin.

Etsiä uusia haasteita.

Istahtaa keskellä kaiken.

Kurkistaa muualle.

Kerätä voimia.

Löytää uusia eväitä.

Uusia tärkeysjärjestystä.

Pysähtyä.

---

Vuorotteluvapaa
jokaiselle omanlaisensa,
omannäköisensä,
itse laadittu.
---
"Mitä elämä
mitä armoton arki
ovatkaan sinulle
sinussa
sinusta tehneet:
leikki muuttunut työksi
työ raadannaksi
rakkaus velvollisuudeksi,
kätesi unohtaneet hyväilyn
ja joutenolon
jalkasi tanssin ja levon.

Uneksiva nuori tyttö -
kuinka kauaksi
lapsuuden metsästä
oletkaan eksynyt
hukkunut
hukattu.

Käänny ja palaa."

Maaria Leinonen:
Kuinka kaukaa tähän hetkeen.

---
Tervetuloa kylään vuorotteluvapaa.

Henkilöstö voimavarana

2007-05-23T19:10:00.000+03:00

Palaan taas lempiaiheeseeni koskien yrityksen henkilöstön johtamista siten, että sekä yritys, että henkilöstö voivat hyvin. Henkilöstöjohtaminen on osa yrityksen strategista johtamista, ja tämä tuntuu usein unohtuvan yritysjohtajilta. Henkilöstöjohtamisen hyvät tulokset voidaan mitata erilaisilla mittareilla ja ne näkyvät yrityksen tuloksessa.

Investointeina tai kuluerinä panostus henkilöstöön ei edellytä hirvittäviä summia. Vaivannäkö ja johtamisprosessien sekä esimiestyön järkeistys ovat suurimpia panostuksia. Jokaisen esimiehen on osattava olla hyvä esimies, ei sen enempää tai vähempää. Lopputuloksena on saavutettavissa mittavia hyötyjä.

---

Talouselämä kirjoittaa asiasta otsikolla "Rakasta henkilöstöäsi kuin itseäsi", jossa kerrotaan General Electricin entisen pääjohtajan ja johtamisoppaiden kirjoittajan Jack Welchin vierailusta Suomessa.

Welchin ajatukset kannattaa lukea huolella.

Arvojohtamiseen liittyen Welch jakaa henkilöstön neljään eri ryhmään:

Welchin mukaan arvot on otettava mukaan johtamisen käytännöissä muun muassa arvioimalla henkilöstön suorituksia suhteessa arvoihin. Jos yhtiö arvostaa suoruutta ja organisaatiorajat ylittävää toimintaan, työntekijöiden suoritusta pitää arvioida suhteessa tähän.

"Kaikissa organisaatioissa on oikeastaan neljä ryhmää", Welch listaa.

1. Tekevät tulosta, jakavat arvot. "Heistä pitää pitää kiinni."
2. Eivät tee tulosta, eivät jaa arvoja. "He joutuvat lähtemään."
3. Eivät pärjää tuloksenteossa, jakavat arvot. "Heille on annettava vielä yksi tilaisuus."
4. Tekevät tulosta, eivät välitä arvoista. "Heistäkin pitää päästä eroon."

---

Edellä mainittu edellyttää tietenkin sitä, että yritys omaa jonkinlaiset selkeät, konkreettiset, yhteisesti hyväksytyt sekä toiminnallisesti mitattavissa olevat arvot liiketoimintansa pohjana....

---

Varsinaiseen henkilöstöjohtamiseen liittyvien kannanottojen lisäksi Welch paljastaa myös neljä keskeisintä ominaisuutta, joihin hän kiinnittäisi huomiota palkatessaan työntekijöitä:

Welch listaa neljä e:tä.
1. Energy: onko ihminen energinen?
2. Energize: pystyykö hän energisoimaan muut?
3. Edge: osaako hän sanoa päättää kyllä tai ei, eikä vain ehkä.
4. Execute: saako hän hommat aikaiseksi?

"Lisäksi ihmisellä pitää olla intohimoinen suhde tekemiseensä", Welch lisää vielä viidennenkin asian. "Ja silti, voi pojat, sitä yllättyy aina nähdessään uuden ihmisen työssään."

---

Juuri niin. Tunnen useitakin henkilöitä, joiden usko itseensä, asenne ja intohimo ovat kohdallaan. Heidän kaltaistensa ihmisten muodostaman ryhmän voimalla moni yritys kiipeäisi huipulle [juu, tämä oli väite ja olettamus, joka ei pohjaudu tieteelliseen tutkimukseen].

---

Tässä linkki alkuperäiseen Talouselämän kirjoitukseen.

Elämänkumppanille

2007-05-18T20:55:00.000+03:00

Sille, joka kestää sateen ja ikävät päivät.

Pahat sanat ja ne sanomattomat.

Jaksaa toisen antaessa periksi.

Kantaa jalatonta.

Ei luovu eikä luovuta.

Minusta.

---

Näissä laulun sanoissa oma tarinansa.

Nickelback - This is how you remind me. Lyriikka.

Jossain vaiheessa on aika jäädä

2007-05-07T18:42:00.000+03:00

Miten oppia luopumaan vähitellen tärkeimmistään?

---

Sinä päivänä
Kun lapsesi on lähdössä,
Kun pesän risukasan reuna vähän huojahtelee
sen siinä tepastellessa ja oikoessa lentimiään,
katso ettet sano:
jää kotiin, et sinä vielä osaa mitään.
Sinä päivänä muista –
lähdön ja rohkaisun hetki,
hetki joka ei toistu.

Veikko Polameri

---

On aika omaksua
kuoren tehtävät:
suojella, kantaa,
antaa periksi ja valmistautua
aukeamaan.

Ja sitten vähitellen
jäädä.

Liisa Laukkarinen

Riskinä ihminen

2007-05-03T15:50:00.000+03:00

Yritysmaailmassa tietoturva tarkoittaa mm. sitä, että kaikki yrityksen liiketoimintaan liittyvät tiedot ovat turvallisesti tallessa ja niihin on pääsy vain oikeilla henkilöillä.

Lisäksi olisi ihan kiva, etteivät virukset tai laiterikot estäisi yrityksen operatiivista toimintaa kovin moneksi päiväksi.
---
Arkaluonteiset kaapit pitäisi olla lukittuna ja luottamuksellisten tietojen tulisi päätyä mieluummin silppureihin kuin kaatopaikalle. Erilaisten esineiden ja paperien, kuten avainten, kulkunappien, raporttien ja tilastojen pitäisi majailla asianmukaisilla paikoilla ja henkilöillä. Kameroiden tulisi valvoa oikeita asioita, oikeissa paikoissa, oikeaan aikaan.
---
Ja sitäkin voisi toivoa, ettei pääsisi tapahtumaan yritysvakoilua tai tietovuotoa. Muistitikkujen, puhelinten ja kannettavien tietokoneiden olisi tarkoitus matkustaa maailmalla turvallisesti. Henkilöstön ei sopisi hirveästi toitottaa yrityssalaisuuksia kännykkäänsä yleisillä paikoilla. Salassapitosopimustenkin olisi hyvä olla ajantasalla.
---

Siinä sivussa pitäisi muistaa toimia muutamien lakienkin mukaisesti. Mm. laki yksityisyyden suojasta työelämässä sekä henkilötietolaki kun sanovat painavan sanansa aiheeseen liittyen.
---
Teknisesti tämä kaikki on helppoa.

Suurin ongelma ovat arvaamattomasti ja irrationaalisesti toimivat ihmiset.

Ne kun sulkisi sinne kassakaappiin, niin tietoturvakin olisi taattu.

Työn sankareille - seuraa johtajaa:)

2007-04-30T18:59:00.000+03:00

GRAVY - Back With The Nerds
Uploaded by PonyRec

Huomioita lähiympäristöstä

2007-04-24T21:05:00.000+02:00

Nämä huomiot ja havainnot ovat faktaa, eivät fiktiota.

---

Ikkunat tuntuvat olevan aika likaiset. Ne on pesty ulkoa käsin viimeksi vuonna 2001 [paitsi keittiön ikkuna, jonka käyn tikkaiden kanssa pyyhkäisemässä aina ennen heinäkuisia kaksosten synttäreitä].

Vuosi sitten avattu lattia vesivahingon jäljiltä näyttää olevan vieläkin auki.

Ne pihapuut, jotka suunniteltiin kaadettavaksi neljä vuotta sitten, ovat pystyssä ja voivat hyvin.

Talon peruskorjaussuunnitelma ja lain vaatima jätevesien käsittely -sepustelma eivät ole ottaneet tulta alleen, löysin ne äsken "erittäin tärkeiden tehtävien paperien" hyllystä.

En voi ottaa enää vaatekaappien henkareissa roikkuvia pyhävaatteita käyttöön, koska ne ovat peittyneet harmaaseen pölypilveen.
Keittiön ikkunassa on todellakin vielä jouluverhot.

---

Kaikenmoiset pikkuasiat sitä silmiin sattuvatkin joskus.

Täytyy muistaa pysyä valikoivan havainnoinnin puolella.
---
Onneksi eräs ystäväni ehdotti äsken paljon tärkeämpää ja mielenkiintoisempaa projektia työn alle.
---
[PS. Viime kirjoitukseeni viitaten, tytär pyöräilee aina vain, väsymättä, koko ajan, loputtomasti... kyllä äitiänsä naurauttaa ja on hyvä mieli]

Tärkeitä asioita

2007-04-22T19:50:00.000+02:00

Tänään minun seitsemän vuotta ja yhdeksän kuukautta vanha tyttäreni oppi ajamaan polkypyörällä ilman apurattaita.

Kaksoisveljensä oppi samaisen taidon tasan neljän vanhana.

Samainen tyttäreni on omaksunut useita muita taitoja hyvin ja keskimääräistä paljon aiemmin. Kaksoisveljensä taas jossakin jäljessä ikäisiään.

Jokaisella lienee oma tahtinsa ja rytminsä eri taidoissa. Toisella nopeampi ja toisella hitaampi.

Oppimiskyky ja normaalius eivät liene lastemme tärkeimpiä ominaisuuksia. Niiden perusteella lapsen arvoa ei voi laskea. Ainakaan näin vanhemman näkökulmasta.

---

Äkkiä minun aikuisen kiireeni, touhuni ja tekemiseni, keskeneräiset työni ja projektini menettivät merkityksensä.

---

Menen pihalle nauttimaan polkupyöräilyn ilosta.

Alkuja ja loppuja

2007-04-20T20:07:00.000+02:00

Jos jokin ovi sulkeutuu elämässämme, avautuu usein tilalle toinen.

Joskus on aika astua junasta pois ja nousta toiseen.

Luopua jostakin ja saada tilalle jotakin muuta.

Tuhota tahriintunut ja aukaista puhdas sivu.

Surra mennyttä ja iloita tulevasta.

Lopettaa vanha ja aloittaa uusi.

Jättää ystävät ja jatkaa yksin.

Sokeutua ja nähdä.

Luoda nahkansa.

Tehdä toisin.

---

Maaria Leinonen sanoo runossaan:

"Mutta surun sisar on lohdutus
ja ilo itää kivun kämmenellä."

---

Kauniisti ja tyhjentävästi sanottu.

Telefuunista kännykkään

2007-04-18T21:20:00.000+02:00

Puhelimen määritelmä vuonna 1877

"Se on, näet, kone,

joka sähkön avulla antaa toisessa paikassa samat äänet,

jotka siihen toisessa,

edellisen kanssa sähkölangalla yhteydessä olevassa paikassa sattuvat.

Sen avulla voi siis puhua toisesta maan paikasta toiseen,

vieläpä sanotaan voivan tuntea puhujan äänen.

Tietysti soitto ja laulu kuuluu yhtähyvästi."

Virallinen Lehti, 1877

(lähde: http://connecting.biigle.fi/oppaat/voip.php)

---

Nykyisin sen puhelimen kannettavan mobiiliversion avulla voidaan

oleilla netissä,

ottaa valokuvia,

vaihtaa ajatuksia tietokoneen kanssa,

ladata ja kuunnella musiikkia

sekä tunkea itsensä mukaan milloin mihinkin

GPRS, 3G Edge, Bluetooth ynnä ne muut kirjain-numero-yhdistelmät-seuroihin.

---

Ajatelkaa, että ne tiesi jo 1800-luvulla, että soitto ja laulu kuuluu yhtähyvästi.

Unohtuiko käyttäjä?

2007-04-15T18:34:00.000+02:00

Photo by Lumo
Otetaanpa kaksi kansantaloudelle merkittävää keksintöä, jotka ovat myös arjen käyttöhyödykkeitä.

Auto ja tietokone.

Höyrysuihkulla toimivan auton keksi vuonna 1680 Isaac Newton. Polttomoottorin kehittäjät kuten Marcus, Diesel, Benz ja Daimler tulivat kuvaan mukaan sitten 1800-luvulla.

Modernin tietokoneen esiversion ja mallin keksi Alan Turing 1936 . Varsinaisen täysin automatisoidun tietokoneen keksi Konrad Zuse 1938.

---

Polttomoottorisen auton kehityshistoria ulottuu siis 1800-luvulta 2000-luvulle. Pyöristettynä 200 vuotta. Tietokoneen kehityshistoria ulottuu 1900-luvulta 2000-luvulle. Pyöristettynä alle 100 vuotta. Noin puolet vähemmän.

---

Unohdetaan kaikki hevosvoimat, kaasutintehot, kiihdyttimet, prosessorit, gigatavut ja muut täysin epäoleelliset asiat näin hyödykkeen jokapäiväisen käytön kannalta.

Keskitytään olennaiseen, eli siihen, millaisia nämä vempaimet ovat käytettävyydeltään, yhdenmukaisuudeltaan ja omaksuttavuudeltaan.

---

Auto on päässyt 200 vuodessa standardoinnissa siihen, että tarjolla on etu- taka- ja nelivetoa. Vaihteistolla tai automaattivaihteisena. Ratti, kaasu, jarru ja vaihteisto ovat kutakuinkin sinne päin samassa paikassa samalla lailla käytettävissä. Myös takaluukku tai kattoteline löytyvät samasta paikasta. Renkaita tarvitaan kaikissa merkeissä neljä ja ne ovat yleensä aina kumia.

Muut varaosat ovat sitten asia erikseen, ne ovat merkki- ja mallikohtaisia. Lisävarusteina on saatavilla mm. ilmastointia ja erilaisia toisarvoisia tuunausosia ja ominaisuuksia. Meistä tavallisista ajajista kukaan ei tiedä, mikä noin teknisesti tapahtuu kaasua painettaessa tai sähköllä toimivaa ikkunaa avattaessa, me vain painamme, kosketamme ja käännämme ja tahtomamme toteutuu.

Erilaisilla autoilla myös ajetaan suunnilleen samalla tavalla; vilkutetaan kääntyessä, pysähdytään liikennevaloihin ja päästellään nopeusrajoituksien mukaisesti. Auton luotettavuus on huippuluokkaa, se ei yleensä toimi ajajansa käskyjen vastaisesti tai ilmoittele kummallisia virheilmoituksia tai erroreita, jos se vain on asianmukaisesti tankattu, huollettu ja rengas ei satu puhkeamaan.

Parantamisen varaa autoissa toki riittää käyttäjän, käyttöliittymän ja yhtenäisyyden kannalta paljonkin. Toisaalta tarjolla on myös valinnanvaraa ja mieltymysten vapautta.

Hienoa viime vuosien ja varmaan tulevien kehityksessä on auton turvallisuuteen panostaminen. Muuten auton tulevaisuus näyttää olevan täynnä mitä erilaisempia add-on ja lisäarvo -vempeleitä, liittyen yhä enemmän äly- ja tietokonepohjaisiin ratkaisuihin. Se tässä kauhistuttaakin ajatellen tietokoneen kehityshistoriaa.

---

Myönnettäköön, että tietokoneen käyttömahdollisuudet ovat huomattavasti moninaisemmat kuin auton. Varsinaisesta raudasta riippumatta ja lisävarusteista taas riippuen, sen avulla kun voi mm. kirjoittaa, tulostaa, säveltää, katsoa kuvia, kuunnella musiikkia, puhua puheluita, hoitaa pankkiasioita, tuijotella elokuvia tai surffailla internetissä. Varsin monipuolinen vehje siis.

Tai siis pelkällä laitteella ei ole kummoistakaan käyttöarvoa, vaan niillä ohjelmistoilla, mitä mööpeliin on tungettu. Tietokoneen kehityksessä onkin siis keskityttävä ohjelmistoihin, joiden avulla kone saadaan tekemään sitä, mitä halutaan.

Autoa puolta lyhyempi kehityshistoria huomioidenkin, tietokoneen käytettävyydessä on hurjasti parannettavaa. Ne napit, painikkeet ja muut kosketuspinnat voisivat noin suunnilleen sijaita samassa kohtaa ruutua tai laitetta ja toimia edes sinnepäin samoin. Koneelle pitäisi pystyä sanomaan "tulosta", "mene nettiin", "haluan katsoa kuvia" tai "ota varmuuskopiot kaikesta". Sen sijaan konetta käyttävä joutuu ottamaan kantaa kaikenlaisiin toisarvoisiin teknisiin kysymyksiin ja vastaanottamaan milloin minkäkinlaista "Käyttäjä teki virheen, ohjelma on suljettava" viestiä tietämättä, mikä oikein meni vikaan.

Jos auto simahtaa joskus tuntemattomasta syystä, niin tietokone tekee sen sitäkin useammin. Tulostin ei tulosta, eikä se kerro, mistä oikein suuttui. Kiinnostava tiedosto netissä ei avaudu, eikä se informoi, mistä moinen johtuu. Kone ilmoittaa levyn täyttymisestä, mutta siivous vaatiikin jo korkeampaa osaamistasoa. Vempeleessä on jonkinlainen tuholainen ja se häipyy vain atk-hörhön toimesta. Jos haluamme tehdä jotakin uutta, on meidän ostettava, asennettava ja opeteltava uusi ohjelmisto uusine käyttöliittymineen.

Jokin meni suunnittelussa jossain vaiheessa vikaan. Pahasti. Se tekniikasta tietämätön tavallinen ihminen insinööreiltä unohtui. Ja ihan turha huudella markkinavoimien ja suunnittelun vapaudesta antaa vaihtoehtoja ja toteuttaa asioita omalla tavallaan.

Tulevaisuudessa tietokonetta tarjotaan osaksi kodin multimediakeskusta. Vaikkapa tauluteeveen kautta katsottuna. Elokuvat ja musiikki pistettäisiin sinne talteen. Tv, digiboksi, radio, Mp3-soitin, grammari ja tietokone olisivat yksi laite.

Mielenkiintoinen ajatus. Kunhan käytettävyys laitettaisiin ensin tälle yhdelle laitteelle oikealle tasolle ja asiat standardoitaisiin.

---

Palataan asiaan sadan vuoden päästä, ja ihmetellään onko tietokone ohjelmistoineen siinä, missä auto nyt. Käyttäjän näkökulmasta katsottuna.

Epätyypillinen edelläkävijä

2007-04-13T19:40:00.000+02:00

Janis Joplin on yksi naispuolisten rock-tähtien edelläkävijöistä, vaikkakin folk ja blues olivat lähempänä Joplinin musiikkityyliä kuin varsinainen rock-musiikki. Hän ei ollut tyypillinen naistähti omassa ajassaan tai nykyajan mitalla.

Joplin oli rumahko, biseksuaalinen, hiomaton, homssuinen, tyylittömästi pukeutuva, epänaismainen, sanavalmis ja älykäs. Hän etsi levottomana onnea elämässään kuolemaansa saakka. Tähden hänestä teki tinkimätön rakkaus musiikin tekemiseen sekä epätyypillinen ja karismaattinen ääni. Useiden tähtien tapaan hänen ongelmanaan olivat huumeet ja alkoholi.

Janis Joplin kuoli suosionsa nosteessa 27-vuotiaana. Yksin, hotellissa, piikitettyään todennäköisesti itseään.

Joplinista on kirjoitettu useampiakin elämänkertoja. Viimeksi lukemani on ehkä realistisin ja epäsensaatiohakuisin. Se on Alice Echolsin "Janis Joplin - Paratiisin arvet". Kirjan esipuheessa Echols lainaa Bob Dylanin sanoja "Jos et usko että tähän paratiisiin pääsymaksu peritään, muistuta niin näytän arvet".

---

Kaikista kuulemistani Joplinin kappaleista [mm. hieno biisi Summertime] itseäni koskettaa jostakin kumman syystä eniten "Mercedes Benz".

Hauskaa on se [laulun sanat tunteville tiedoksi], että Joplinin noustessa suosioon, hän muuten osti itsellensä sittenkin Porschen.

---

Valitettavasti netistä ei löydy elävänä esitettynä kyseistä kappaletta. Joudutte tyytymään itse musiikkiin ja karismaattiseen ääneen. Olkaa hyvä.

Pidä sydämestäsi huolta

2007-04-08T14:35:00.000+02:00

Kuva: www.sydanliitto.fi

Sydänliitolla on meneillään NaisenSydän -ohjelmaan kuuluva "Punainen" toimintakampanja 30-45 vuotiaille naisille.

"Punainen-kampanja kannustaa naista pysähtymään, syventymään sydämeensä ja tekemään omasta terveydestään tärkeän asian. Kampanja pyrkii parantamaan naisten elämänlaatua ja edistämään naisten sydänterveyttä."

"Punainen kannustaa naisia elämään terveesti tätä päivää ja luopumaan ”sitten kun” -ajattelusta. Kampanjassa kiinnitetään huomiota mm. stressiin ja elämänhallintaan. Ruuhkavuosiaan elävä kolme-nelikymppinen nainen pyrkii usein lisäämään voimavarojaan, jotta pystyisi hoitamaan entistä paremmin työn, kodin, perheen, ystävyyssuhteensa ja harrastuksensa. Punainen kannustaa pysähtymään hetkeksi ja tarkastelemaan elämää terveen tulevaisuuden kannalta jo nyt. Punainen on kokonaisvaltainen hyvinvointimalli, jossa liikkeelle lähdetään asenteista ja arvoista. Oman itsensä hyväksyminen ja kunnioittaminen ovat kaiken perusta."
Kampanjaa varten on avattu myös naisensydan.fi sivusto.
---
Minun sydäntäni on riepoteltu ja kohdeltu kaltoin omistajansa taholta kautta aikain. Ei olisi pahitteeksi parantaa elintapojaan.
Huonosta kohtelusta huolimatta toivoisin,
että sen sykkeestä kuuluisi
paremmin ja kovemmin,
loppuun saakka
ihmisen ääni.
---
"Yksi sinussa minua miellytti:
ihmisen sydämen syke
omin korvin kuultu
suoraan sinun rinnastasi"
(Runon kirjoittaja lainaajalle tuntematon)
---
Päivitys: Niin ja herkkiä sydämiä ihailen suunnattomasti:
"Mutta sydämesi,
sydämesi olkoon herkkä
kuulemaan
kaikki äänet
kaikista maista
kaikista roduista
kaikilta rannoilta."

Olavi Paavolainen

Kannattiko olla hyvä mies?

2007-04-05T18:00:00.000+02:00

Photo by Lumo

Työtä tekevä voi paiskia töitä aina ja loputtomiin. Halutessaan, rahan takia tai pakotettuna, moraalin käskemänä tai kiltteyttään. Pelosta tai pelotta.

Joillakin ei oikeastaan ole valinnanvaraa.

Mutta joku toinen tekee hullun lailla töitä vapaaehtoisesti, tietoisesti. Siksi, että työ on mielekästä ja asiat haluaa tehdä viimeisen päälle oikein ja hyvin. Kunnianhimosta, ahkeruudesta tai täydellisyyden tavoittelusta.
---

Työhön käytetty aika on aina pois jostakin muualta. Perheeltä, ystäviltä, harrastuksista, levosta tai lataamosta, itseltä. Kunhan siis ymmärtäisimme ajankäyttömme vapaaehtoiseen valintaan liittyvät seuraukset.
---

Eve Mantu sanoi Ylen blogissa seuraavasti:

"Jos työntekijä - johtaja tai rivityöläinen - on halukas antamaan kaikkensa päivin, öin ja jouluna, hänet tulisi ottaa lempeään puhutteluun. "Rakas ystävä, me haluamme sinusta vain kohtuullisen osan."

Olen samaa mieltä, ajatellen sekä työnantajan että työntekijän parasta.
---

Edesmennyt musiikkiyhtye Säppi laului aikanaan kappaleessa Tosihyvä Mies:

"Hyvä mies, miksi otit niin kauheen tosissaan?
Ruumis sulta ruostui ennen aikojaan,

sitten sinut vietiin lujaa sairaalaan,

koneiden keskelle kuolemaa odottamaan.

Pomo sanoi olet paras mies koko laitoksessa,

kun yksit vetasit kolmea vuoroa kerrallaan.

Ei sinunlaiselle miehelle löydy vertaa,

sait palkaksi jopa työn sankarin tittelin.

..ja ne sanoi:

tosihyvä mies, tosihyvä mies,

tosihyvämies, tosihyvä mies.

Oli vaimo ja lapset aina kotona yksin,

he eivät saaneet koskaan nauttia seurastasi.

Kului aika ja lapset lensivät maailmalle,

jäi muistoksi heille vain sun nimesi.

..ja sinä mietit:

kannattiko kannattiko olla hyvä mies,

kannattiko kannattiko olla hyvä mies.

Kun hautajaises koittaa, niin silloin sua kehutaan.

Siellä virkkausohjeet vaihtaa omistajaa.

Syödään lihasoppaa ja vain sua kehutaan.

Oli hyvä mies, oli hyvä mies, oli hyvä mies.

No saapuihan sinne laitoksen johtajakin,

hetkeksi kesken tärkeän Backgammonin.

Hän sinua rakastaa maasta taivaaseen,

ja toivottaa tervetuloa laitokseen.

..ja sinä mietit: kannattiko kannattiko kannattiko olla hyvä mies..."

---

Niin kannattiko?

---

No minua ei kukaan pakottanut menneinä lukuisina vuosina. Se taisi olla tuo elämän tärkeysjärjestys, joka oli jotenkin hukassa.

Primusmotorina jokin luovuudesta, työn ja tekemisen ilosta kumpuava voima ja halu.

Kyllä minä ymmärrän muitakin sortuneita. Mutta mietittäisiinkö asia ajoissa. Ennen kuin maataan siellä sairaalassa. Lapset maailmalla. Eikä vaimolle ole enää mitään sanottavana.

Harmaata

2007-04-03T16:05:00.000+02:00

Tänään täällä puhaltaa huono tuuli. Tunnen oloni harmaaksi.

---

Välillä elämä musertaa, liistaa allensa, tappaa ilon ja masentaa.

Myytävänä kuolemattomuus

2007-03-30T19:55:00.000+02:00

Photo by Lumo

Nelosen 4D -dokumentti kiskaisi mukaansa kuolemattomuuteen.

Näin tehdään nykyisin:

Ihmisruumiiseen pumpataan nesteitä heti kuoleman jälkeen ja ruumis [tai pelkät aivot] säilötään lieriöön n. -200C asteeseen odottamaan tulevaisuuden lääketieteen ja nanoteknologian kehittymistä.

Odottamaan henkiin herätystä.

---

Kryoniikka tarkoittaa Wikipedian mukaan "organismien, esimerkiksi eläinten tai ihmisten (tai pelkästään heidän aivojensa) säilyttämistä alhaisissa lämpötiloissa, jolloin aineenvaihdunta ja rappeutuminen pysähtyy lähes täysin"

Suomen Transhumanistiliitto määrittelee kryoniikan kokeelliseksi lääketieteen haaraksi, joka pyrkii pelastamaan ihmishenkiä kylmäsäilömällä vastikään kuolleiden kehoja siinä toivossa, että joskus tulevaisuudessa ne voitaisiin jälleen herättää henkiin.

---

Amerikkalainen Alcor Life Extension Foundation on maailman suurin kuolemattomuutta tarjoava yritys, jonka lieriöissä pakastuu parhaillaan n. 100 kuollutta ruumista ja elävien kirjoissa säilöntää odottelee lähemmäs tuhat toiveikasta jäsentä.

Alcor esittelee itsensä voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi [ja se niin kuin hoitaa ne käytännön asiat ja pakastaa ne jäsenensä].
Käväisin katsomassa Alcorin nettisivuilla, mitä moinen maksaa.
Jäseneksi liittyessä pelkät aivot saa narikkaan 80 000 taalalla, kokohoito maksaa 150 000 taalaa. Ja me kuusessa asuvat joudumme pulittamaan valitettavasti pitkän matkan lisää 25 000 taalaa.
Elävien kirjoissa olevilta jäseniltä peritään sitten vielä vuotuista jäsenmaksua, mutta se on vain satoja taaloja vuosittain [kuulosti sillä lailla vähältä].
---

Haluaisitko sinä tehdä paluun tulevaisuuteen kuolemasi jälkeen?
Vaikkapa viidenkymmenen vuoden päähän?

---

Mitä ihmettä minä siellä tekisin?
En taatusti osaisi käyttää ensimmäistäkään sen ajan mööpeliä.
Enkä oikein usko, että se siellä odottava maailma olisi jotenkin parempi.
Tuskin löytäisin sieltä tätä talovanhusta ja näitä metsäpolkuja.
Tai rakkaitani.
---
Jätän välistä tällä kertaa.
Vaikka saisi tarjouskorista ja suuremmalla todennäköisyydellä,
vastaus on - ei kiitos.
---
....mutta sanat "säilyke" ja "pakaste"
saivat yhtä äkkiä uuden merkityksen.
---
Päivitys: Pakko laittaa linkki Yksityisetsivän blogin kryoniikkaa käsittelevään asialliseen kirjoitukseen niille, jotka innostuivat asiasta.

EkoChopper on in

2007-03-27T17:31:00.000+02:00

Ensinnäkin minä ja parempi puoliskoni olemme hoikkia, mutta tarmokkaampi kuntoilu ei tekisi pahaa sydämelle. Toiseksi ihailen suunnattomasti, jos joku ihan niin kuin vanhan ajan kynällä piirtää hienosti.

Edellä mainittujen seikkojen innoittamana ostin itselleni Merja Metsäsen tekstittämän ja kuvittaman kirjan Menevän miehen malli, joka kertoo eräästä liikunta- ja laihdutusprojektista hauskojen piirustusten siivittämänä.

---

Ote kirjan alkusanoista:

"Joutsalainen taidelaitos Haihatus on takapirujensa Merja Metsäsen ja Raimo Auvisen elämäntapa ja taideteos. Haihatus tekee kaikenlaisia kulttuuriprojekteja rajattoman luovuuden periaatteella. Ja kulttuuriahan on kaikki, varsinkin liikunta ja erityisesti laiduttaminen.

Kun viisikymppinen Raimo Auvinen kyllästyi ähisevään olotilaansa ja sisuuntui laihduttamaan itsensä 145-kiloisesta sohvaperunasta 80-kiloiseksi kuntoilijaksi, karisi vajaassa kymmennessä kuukaudessa 63 kiloa lenkkipolun varteen. Onnistumisen takasi Haihatuksen ruumiinkulttuuriprojektin liikuttava dieetti, joka perustuu maalaisjärkevään ja luovaan liikkumiseen"

---

Aivan aluksi minä vain katselin kirjan kuvia kannesta kanteen.

Mutta maltoin minä sen tekstinkin lukea.

Ja lukemisen ja kuvien katselun jälkeen minä uskon, että olen osannut sovittaa kirjan sanoman tähän minun liikuntaintooni ja tilanteeseeni...

---

...että kun kuntoilussa tarvitaan läheisten kannustusta...

kuva Menevän miehen malli kirjasta

...ja liiallisen innostumisen toppuuttelua...

kuva Menevän miehen malli kirjasta ---
...niin ohjeistin kotiväen siten,
että siinä vaiheessa

kun äiti sanoo sohvalta, jotta pitäisiköhän lähteä ulos,

on aika kannustaa,

ja siinä vaiheessa

kun se alkaa vetämään lenkkareita jalkaansa,

on tosissaan aika toppuutella.

---

Kyllä tämä opus kannattaa lukea kuntoilua ja laihdutusta haikailevien, hauskuus tulee kaupan päälle. Kirjasta käy ilmi, etteivät ne kilot ilman työtä karise, mutta jokainen voi valita itselleen sopivan tavan hikoilla.

Täällä takapirujen Haihatus -sivut.

---

Niin se EkoChopper, se on sellainen veikeä kuntoiluväline, jolla minäkin voisin päästellä ympäri kyliä ihan naapureita naurattaakseni.

---

Päivitys: Täällä vähän arvovaltaisempi arvio kirjasta:)

Työmies on palkkansa väärti

2007-03-25T15:25:00.000+02:00

Olen ollut kovin huolissani näiden Suomen yritysjohtajien puolesta. Että ovatko ne jäämässä palkkakuoppaan.

---

Johto näyttää suuntaa palkkamalttiin

Elintarvikealan yhtiöiden johtajat ovat onnistuneet palkkaneuvotteluissaan suhteellisen hyvin. Atrian entinen toimitusjohtaja Seppo Paatelainen sai viimeisenä täytenä toimitusjohtajavuotenaan vuonna 2005 36 prosentin palkankorotuksen. Vuoden mittaan maksetut palkat ja palkkiot nousivat edellisvuoden 264 000 eurosta 360 000 euroon.

HK Ruokatalossa linja oli vaisumpi. Viimeisenä täytenä toimitusjohtajavuotena Simo Palokankaan palkka nousi edellisvuodesta vain vajaan viidenneksen 415 000 euroon.

Vaasan&Vaasan Oy:ssä 2005 yhtiön toimitusjohtajien palkankorotusvauhti oli yli 50 prosenttia. Hallituksen jäsenten palkkiopotti ei kasvanut kuin 40 prosentin vuosivauhtia.

lähde: Elintae 3/2007.

---

[eri yritysten optioista en puhu tässä yhteydessä mitään...]

---
Mutta erityisen huolissani olen tästä Kemiran toimitusjohtajan Lasse Kurkilahden kohtalosta.

"Eniten viime vuonna palkkojaan nostivat Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo ja Kemiran pääjohtaja Lasse Kurkilahti. Kallasvuon palkka nousi viime vuonna 44 prosenttia ja Kurkilahden palkka 35 prosenttia edellisen vuoden tasolta." lähde: Taloussanomat.
---

Kun se näyttää kaiken lisäksi joutuneen tekemään pitkää päivääkin palkkansa eteen.

lähde: Iltalehti 24-25.3.2007

Kuka oikein ottaisi asiaksensa ajaa näiden kaltoin kohdeltujen puolesta kunnon palkankorotuksia ja lyhyempää työaikaa?

---

Täällä vähän lisää surkuttelua johtajien palkkakuopasta.

River runs red

2007-03-23T17:50:00.000+02:00

Päivän tunnelma.

"River runs red, black rain falls, dust in my hand"

hienon biisin tarjoaa Midnight Oil

Lyriikka

Antakka mu olla

2007-03-19T18:07:00.000+02:00

Tänään olen väsynyt itseeni ja muihin ihmisiin.

Juuri nyt haluaisin olla

---

Lehm ja koiv

Mää tahro olla lehm koivu al.
Mää en tahro olla luav.

Mää en tahro oppi uut taitto-ohjelma.

Mää en tahro selvittä äit-tytär suhret.

Mää en tahro viärä sitä kirjet posti.

Mää en tahro soitta Kelan tätil.

Mää en tahro muista yhtäkän pin-koori.

Antakka mu olla lehm koivu al.

Viäkkä mu väsyne nahk

kamarim permanol,

kakluni ette.

Heli Laaksonen (Pulu uis 2000)

---

Kyseistä runoa voi myös lukea muille murteille käännettynä, kuten stadiksi, karjalaksi tai etelä-pohjanmaaksi.

---

Heli aloittaa tänään 19.3 jo osittain loppuunmyydyn runokiertueen.

Vahinko, ettei tule lähellekään näitä takametsiä. Olen elämäniloisuutensa fani.

Minun valintani on

2007-03-18T13:50:00.000+02:00

Olen nyt viimeiset viikot lukenut aluelehtemme mielipideosastolta kymmenittäin paikallisten vaikuttajien (?) vaalimainospuheita, jotka kaikki loppuvat lauseeseen "Minun valintani on X,Y tai Z". Oikeastaan itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa muiden ihmisten valinnat.

Minä en aikonut äänestää, mutta sitten aloin ajatella, jotta olisihan se ihan hyvä, jos siellä eduskunnassa olisi joku, joka ajaisi asioita minunkin puolestani.
Ja niinpä otin lehden tänä aamuna esiin ja tutkailin niiden ehdokkaiden kuvia.

Ja löysinkin yhden mielenkiintoisen.

Mutta sillä ei ollut äänestysnumeroa.

---

Sedis Blogin hienolta kuulostavaa valintaa etsiskelin myös. Mutten löytänyt ketään sen nimistä meidän luettelostamme.
---
Joten valitsin sitten sellaisen, jolla kuulemma on arvot kohdallaan.
Toivon totisesti, että siltä löytyisi myös se sydän, aivot ja selkäranka.

Koiran elämää

2007-03-15T11:52:00.000+02:00

Photo by Lumo

Oikeasti tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä koiran elämän kanssa.

PROLOGI

Meillä on ihana, kaunis, kiltti, puhdas sekarotuinen koira. Sen äiti on vehnäterrieri ja isäksi epäillään yhtä kultaista noutajaa.

Meidän koiralla on hyvät tavat. Se osaa temppuja. On Oikea leidi. Ei hauku. Toista kuin naapurien rakit. Ne tulevat kutsumatta tänne. Jättävät jätöksiä. Karkailevat omistajilta. Yrittävät tunkea kosioreissuillensa.

Meidän koira käy korkeintaan tervehtimässä kohteliaasti yhtä parempaa naapuria. Tai koululla sanomassa opettajille päivää. Jotta hakeutuu sellaiseen sivistyneempään seuraan.
---

ITSE DRAAMA
OTE OIKEASTA ELÄMÄSTÄ

Henkilöt:
- yksi Lyyli -koira, joka elää elämänsä ensimmäistä juoksuaikaa
- yksi Onni -koira, joka asuu naapurissa pellon toisella puolella
- yksi 7 -vuotias tytär
- yksi äiti
---

Tilannekuvaus:
Äiti ja tytär juoksevat kovassa pakkasessa iltahämärässä lumisten peltojen poikki karanneen Lyyli -koiransa perässä.

---

Äiti sanoo: - Tänne jäätyy. Oletko nyt ihan varma, että se saakutin Lyyli juoksi juuri tänne?

[Miksen minä ottanut sitä p#!!#¤¤n pipoa päähäni]

Tytär sanoo: - Juu, ymmärräthän äiti, että Lyyli on tyttö ja Onni on poika. Ja siksi Lyyli juoksi varmasti tänne, missä Onni asuu.

[Pitääkö tuolle vääntää rautalangasta kaikki. Eikä se saanut edes pipoa päähänsä]

Äiti huutaa: - Tuolla se on! Ala tulla senkin karkuri #!!#¤¤ Eihän meillä ole edes talutushihnaa mukana #!!#¤¤!

[hyvänen aika, sanoinko minä tuon kaiken lapseni kuullen]

Tytär kuiskaa: - Tässä on talutushihna, äiti.
[no eihän se ois tajunnu itse ottaa hihnaa mukaan tietenkään. Eikä yhtään uutta opittua kirosanaa tällä reissulla]

---

Kotiin saavuttua:

Lyyli -koira: [jos sais edes kerran reissullansa...]

---

EPILOGI

Kaikki ääneen sanottu on totta.

Äidin ajatukset olivat oikeita. Luulisin, että koirankin.
Tyttäreni ajatuksista en tiedä.
Hän on lapsi ja oikeasti lapsi ajattelee
suoraviivaisemmin ja hyvään uskoen.
Kyynisyys tulee sitten myöhemmin.
Elämän myötä. Ikävä kyllä.

Herätyskello soi, ihanaa!

2007-03-12T20:20:00.000+02:00

Positiivisuus, kiltteys, nauru ja elämänilo ovat aliarvostettuja voimavaroja yhteiskunnassamme. Esimerkiksi työelämässä yllämainitut luonteenpiirteet ovat saamassa jopa negatiivisia sävyjä ja vivahteita. Medialle ne ovat yhä epäkiinnostavampia uutisaiheita ja sanat yhdistetäänkin usein pehmoiseen [lue: tyhmään] feminiinisyyteen tai pelkästään lapsuuteen.

Tosiasiassa kyseiset ominaisuudet ovat tänäänkin suunnaton rikkaus itsellemme, läheisillemme, työnantajallemme sekä yhteiskunnalle. Ollenkaan väheksymättä myös toisen sävyisiä luonteenpiirteitämme.
[juu, ja ymmärrän että Me kaikki emme voi olla pelkkää positiivisuutta ja iloisuutta, tai varjeltakoon ainakin siltä, että joka päivä]
Muutama ajatus ja lainaus aiheesta:

POSITIIVISUUS

[Lainasin kirjoitukseni otsikon vanhasta Yliopistolaisen artikkelista jo vuodelta 96. Toteamus on positiivisin itsesuggestio, joka vuosien varrelta mieleeni on tarttunut]
Kyseisessä kirjoituksessa sanotaan mm. seuraavasti:

"Ei siis pidä etsiä aina piilevää depressiota, vaan piilevää iloa", Lonka siteeraa Ben Furmania. Positiivisuus ei ole pinnallisuutta eikä se tarkoita kritiikittömyyttä. Negatiivisuus ei ole sen realistisempaa kuin positiivisuuskaan.
KILTTEYS
Hm. Ei ole typerää olla fiksusti kiltti, kunhan kiltteys ilmenee hyvänä tahtona, jonka myöskin toteutamme [eikä pelkkinä ajatuksina tai arkajalkuutena]. Kiltteys hyödyttää itseämme ja yhteiskuntaamme.

Näin ainakin Stefan Einhornin mukaan, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan.
"Aina ei ole itsestään selvää myöskään se, mikä todellisuudessa on kiltteyttä, ja mikä pelkuruutta tai arkuutta. Myötäkarvaan silittely saattaa toisinaan olla osoitus siitä, että ihminen ei uskalla ottaa kantaa tilanteeseen", sanoo Stefan Einhorn.

NAURU

Minä pidän itselleen ja elämälle nauravista ihmisistä ja arvostan huumorintajun huitsin korkealle.

"Parhaimmillaan huumori on silloin, kun se on positiivisena elämänasenteena ja jaloimmillaan silloin, kun osaa laskea leikkiä itsestään." (naurukouluttaja Vesa Karvinen)

Karvinen kertoo, että tutkimuksen mukaan positiivisen elämänasenteen omaksuneilla elinikä lisääntyy jopa 12 vuodella.

---

Tämä yltiöpäinen ja valmistelematon hyppäys iloisuuteen ja positiivisuuteen lähti ystävyysblogini Pakkomielteen postauksesta, joka pisti fundeeraamaan. Ja sanottavaa jäi vielä toisenkin sepustelman verran, kunhan selviän tästä hyperpositiivisesta mielenalasta ja suggestoin itseni odottamaan ilolla aamulla soivaa herätyskelloa.

---

Ps. Mainitsin tuolla alussa listassani lisäksi elämänilon.

Se on jotakin syvemmältä kumpuavaa rakkautta elämään.
Tervetuloa vaatimattomaan majaani kaikki elämäniloiset, olen vankkumaton faninne.
[hei, pitäisikö tähän vetää loppuhuipennukseksi Kauko Käyköä ja "Rakastan Elämää". Hui, monikohan on tarpeeksi vanha, jotta moisen tulkinnan on kuullut]

Taskussa kodin avain

2007-03-10T14:17:00.000+02:00

Photo by Lumo

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen toi aikanaan esille vanhempien kasvaneet vaatimukset yhä pienemmille lapsille selviytyä itsenäisesti erilaisissa tilanteissa.

Lapsen tulisi olla

yhä osaavampi entistä pienempänä,

yhä enemmän entistä aikaisemmin.

Tämän vaatimustason noustessa

vanhemmat ovat unohtaneet,

että lapsi on vielä lapsi,

ja häntä pitää kohtuudella

hemmotella ja auttaa.

---

Pese hampaasi, pyyhi suusi,
pane takki naulaan,
olethan jo iso ja osaat.
Et kai sinä juhlakengillä ulos lähde ?
Ei saa piirtää pöytään,
ei saa koskea kukkaan,
älä laula noin kovaa
äläkä koko ajan kysele,
- Ja nyt tulit saappailla olohuoneeseen !

Olehan nyt reipas,
syö ruokasi ja tee läksysi,
niin sitten voitkin jo avata television.

Aino Kemppainen: Taskussa kodin avain

---

Ai ai, kun osui kipeästi omaan sydämeen.

Resepti tiimityöhön

2007-03-06T11:56:00.000+02:00

Jo aikoja sitten ICL Datan silloinen kehitysjohtaja Markus Westerlund antoi reseptin tehokkaaseen tiimityöskentelyyn. Ajatus sinänsä ei alunperin ole suinkaan Westerlundin, vaan mukailee organisaatiotutkimuksen hedelmiä.

Reseptin mukaisesti otetaan yksi

1) keksijä, eli älykäs ja omaperäinen mietiskelijä
2) tiedustelija, eli utelias kokeilija
3) takoja, jonka vahva tahto vie läpi esteiden
4) tekijä, se vanhanaikainen puurtaja
5) viimeistelijä, joka viilaa yksityiskohtia
6) arvioija, se kriittinen kaiken jarru
7) diplomaatti, joka sovittelee
8) kokoaja, eli viileä kokonaisuuksien hahmottaja.

Tästä kokoonpanosta syntyy sitten hyviä tuloksia aikaansaava työryhmä.

---

Olen ollut parikin kertaa moisessa tiimissä mukana.

Ja siitä ei ole paljon lapsille kerrottavaa tai tuloksia esiteltäväksi.

---

Minun piti olla niinkuin se viileä kokonaisuuksien hahmottaja. Ja kyllähän sitä kokoamista tosiaan tarvittiinkin.
Kokosin loukattuja tunteita, murhaavia katseita, itkunpuuskia ja rikkinäisiä hermoja. Juu ja ihmisiä pois toistensa kimpusta.
---
Se diplomaatti kun veti herneen nenäänsä ensimmäisenä.
Molemmilla kerroilla. Eri diplomaatti.
Roolitus jotenkin ontui.

Kohdusta hautaan

2007-03-03T22:45:00.000+02:00

Blogiystäväni Snowflakes heitti haasteen elämän ihmeellisyyksistä. Todettakoon heti alkuunsa, että olen jotenkin hirvittävän allerginen meemeille. Tämä jääköön ensimmäiseksi ja viimeiseksi moiseksi sepustelmaksi.

Snowflakes laati hyvin kauniin ja tyhjentävän listan kuudesta ihmeellisestä asiasta elämässä. Aiheeseen olikin etsittävä hieman erilainen näkökulma ja kaivettava satiiri, kyynisyys ja pessimismi avuksi.
---
Elämän ihmeellisyydet - kohdusta hautaan

Jos olemme onnistuneet selviytymään lapsivesitutkimuksen ja aborttivaaran ohitse, synnymme siististi ja kontrolloidusti hyvinvointivaltioon.
Shokista selviydyttyämme protestoimme huutamalla yöt läpeensä ja saamme vanhempamme hulluuden partaalle. Neuvolatädit seuraavat vierestä herkeämättä, pysymmekö sallittujen raja-arvojen sisällä. Kaikki epänormaalius pyritään pyyhkimään tai korjaamaan olemattomiin, koska vammaisuus on tehoyhteiskuntamme kauhistus.
---
Seuraavaksi meidät hylätään päiväkoteihin vanhempiemme rynnätessä huojentuneina takaisin työelämään. Sosiaalistamisemme jatkuu turhautuneiden opettajien taholta ja tutustumme koulukiusaamiseen sekä erilaisuutta kammoksuvaan koulutuskulttuuriin.
Kaikesta tästä huolimatta yritämme raivata tiemme lapsuuden traumoista kohti teini-iän kriisejä. Vailla rajoja ja rakkautta musta-valkoisine maailmankuvinemme hyppäämme aikuisuuteen. Eväinämme seuraavat suuret suunnitelmat työstä, urasta, talosta järven rannalla, maastoautosta, elämänkumppanista, kenties perheestä ja lapsista.
---

Jossakin vaiheessa huomaamme kaikkien hienojen suunnitelmien käyvän toteen tai toteutumattomiin. Kummassakin tapauksessa huomaamme olevamme onnettomia migreenin, kohonneen verenpaineen, palkkakuoppamme, syrjäytymisemme, työttömyytemme, uusioperheemme tai ongelmanuoriemme kanssa.
Potkittuamme mahdollisen jälkikasvumme pesästä ulos, tajuamme, ettei meillä sittenkään ole mitään sanomista toisillemme, saati sitten itsellemme. Vaihtoehtoisesti perheettömänä masennumme yksinäisyyteemme ja todellisuuteen siitä, ettei sittenkään kannattanut olla hyvä mies.
---
Tunnemme itsemme hyödyttömäksi, arvottomaksi ja epäkelvoksi. Luovumme vanhemmistamme ja lapsistamme. Tai sitten ei ole mitään, mistä luopua.
Pääsemme kontaten joko tylsän tavalliselle, sairas tai työttömyys -eläkkeelle. Ihmetellessämme, mistä löydämme sisältöä elämäämme, kuolemme armollisen nopeasti sepelvaltimotautiin tai aivoverenvuotoon. Pahimmassa tapauksessa päätämme elämämme kasveina vanhustenhoidon laatutakuu -leima otsassamme laitoksessa. Yksin.

Ihmeellistä on elämä ja sen kulku.

Päivitys: Juu. Unohtui. Tämä kaikki tehdään tuhannen kapakan kautta.

---
Tai toisaalta voisi ajatella, että:

Elämä oli se hauska juttu,
joka sattui kun olin matkalla hautaan.

Quentin Crisp

Elämän arvovalintoja

2007-03-02T21:30:00.000+02:00

Photot by Lumo

Kukkien kelta
ja musta vesi
vaellukselta
jäi lähellesi.
Viivyit hetken
ja katselit niitä.
Eikö se retken
määräksi riitä ?

Pertti Nieminen

---

Mökiltä [lue: ulkovessasta] palattuani.

Bikinit eivät oikeastaan sovi minulle ja Karibialla voisi olla liian kuuma.

Retki lähelle itseään ja perhettä lämmittää.

Mikä elämässä meni vikaan?

2007-02-28T13:35:00.001+02:00

Lähden perheen sanelemasta pakosta nyt mökille. Yksinkertaiset ikkunat. Ei vettä. Ulkovessa. Mukana aviomies, neljä omaa ja kaksi muuta lasta sekä koira [lisäksi makuupussit].

Noin vertailun vuoksi.

Siskoni lähtee tänään Dallasiin. Ja jatkaa sieltä Karibialle. Mukana yksi aviomies ja bikikit.

---

Mikä elämässäni oikein meni vikaan?
[palaan takaisin tullessani... se on tasan yksi yö, enempään en suostu...kuulitteko perhe!!!]

Kulutusjuhlaa

2007-02-27T16:22:00.000+02:00

Ensiksi tuli tuplavessat uusiin omakotitaloihin.

Sitten yleistyivät kaksoissuihkut pesuhuoneissa.

Nyt on vuorossa

Photot www.suomela.fi"kahden astianpesukoneen yhdistelmät"

"Kertyykö tiskipöydällesi likaisia astioita? Siemensin kahden astianpesukoneen yhdistelmä sopii perheisiin, joissa astianpesukone on kovassa käytössä. " www.suomela.fi

[sen puolesta, jottei tiskipöydillemme kertyisi likaisia astioita hetkeksikään]

sekä

"kaksi uunia yhdessä"

"Uunien lämpötilan voi säätää erikseen, joten niissä voi kypsentää kaksi eri ruokalajia yhtä aikaa. Tai voit säästää energiaa ja käyttää vain toista uunia." www.suomela.fi

[vau, kaksi ruokalajia yhtä aikaa tai vaihtoehtoisesti voi säästää vielä energiaakin]

---

Tällä vauhdilla tarvitsemme kohta kaksi asuntoa, jotta toinen voidaan siivouttaa rauhassa.

---

...no hyvä on, myönnettäköön, että kuusihenkiselle perheelle arkiaamuna se yksi vessa on joskus...

---

Ps. Nyt saa myös telkkarin integroituna jääkaappiin. Hienoa!

No can do

2007-02-25T15:12:00.000+02:00

Photot by Lumo

Isäntä toi sitten lumikenkiä töistään kokeiltavaksi.

Lapset innostuivat asiasta ja viime päivät on pakkaslukemista välittämättä tarvottu pitkin maita ja mantuja pitkässä jonossa peräkanaa.

Isäntä myhäilee, jotta tässäpä oiva perheen yhteinen harrastus. Minä en näe asiassa mitään hauskaa tallustellessani jonon viimeisenä kupsahdellen välillä nurin. Moinen puuhastelu on tuntunut myös huolestuttavan terveelliseltä.

Eilen isäntä onneksi palautti lumikengät.

---

....Ja toi tilalle näitä.

No can do. Ei ikinä.

[voisiko joku taikoa tuon merenjään vierestä ja sen erinomaiset luistelumaastot huitsin nevadaan]

Asiantuntijan profiili

2007-02-20T17:35:00.000+02:00

Asiantuntijuus rakentuu tiedoista, taidoista, kokemuksesta, luovuudesta ja älykkyydestä kokonaisuutena, mutta ei yleensä niistä yhdestäkään yksinään. Joskus tosin törmää rautaisiin asiantuntijoihin, jotka ilman koulutusta itseoppineina lyövät laudalta kenet tahansa.

Työyhteisön erilaiset ihmiset voivat muodostaa yhdessä yhden "kokonaisen" asiantuntijan, parhaimmillaan asiantuntijaorganisaation tai ns. oppivan organisaation (joka on eri asia kuin asiantuntijaorganisaatio).

---

Koulutuksen aikaansaamat tiedot ja taidot ovat tärkeitä, mutta koulutus tuottaa vasta potentiaalisia asiantuntijoita. Pelkkä teoreettinen tieto ei riitä, vaan sitä on osattava myös soveltaa mieluusti käytäntöön.

Tarvitaan siis kokemusta, jonka tulee olla sanonnan mukaisesti "majakka, joka näyttää meille tietä, eikä laituri, johon kiinnitämme aluksemme". Kokemusperäistä tietoamme tulee pystyä tarkastelemaan kriittisesti ja omia käsityksiä muuttamaan tarvittaessa.

---

Perinteistä ja arvostettua teoreettista älykkyyttä ehkä vielä tärkeämpää on käytännön älykkyys ja tunneäly. Tunneälykäs henkilö kykenee hyväksikäyttää ympäristöä älykkyytensä tukena. Hän osaa nuuhkia ilmapiiriä, mielialoja ja organisaation hiljaista tietoa [tacit knowledge] sekä sovittaa oman toimintansa niiden perusteella.

---

Työelämässä kohdattavat asiat ovat yhä useammin monimutkaisia, eikä niihin ole aina yhtä oikeaa ratkaisua, joka voitaisiin mekaanisesti löytää. Tarvitaan siis luovuutta, luovaa ongelmanratkaisukykyä ja oivaltamista. Tyypillisesti luovuus henkilöityy usein organisaatiossa tiettyihin ihmisiin.

---

Kyseenalaistaminen ja kriittinen arviointi ovat itseisarvoja. Ne mahdollistavat olemassa olevien totuuksien ja toimintatapojen arvioinnin ja kehittämisen. Tämä vaatii sekä yksilöltä että organisaatiolta rohkeutta olla eri mieltä asioista ja kykyä käsitellä erilaisia mielipiteitä ja ristiriitoja avoimesti. Tosiasiassa se taas on työyhteisössä yllättävän vaikeaa.

Kriittisyys tarkoittaa myös kriittisyyttä itseänsä kohtaan: itsearviointia. Todellisen asiantuntijan näennäisesti helpon ongelmanratkaisun tai näppituntuman takana pyörii itse asiassa jatkuva itsearviointi, jonka perusteella asiantuntija korjaa tarvittaessa toimintaansa.

---

Asiantuntijuus rakentuu aina vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Vuorovaikutus mahdollistaa oman tiedon jakamisen, toisten tiedon hyödyntämisen, tiedon jalostumisen; ympäristö toimii tällöin muistitukena, ajatusten ja ideoiden testipenkkinä ja tiedon lähteenä.

Asiantuntijuus kehittyy parhaiten nimenomaan eritasoisten osaajien yhteisössä, tarvitaan siis sekä parempia, että heikompia osaajia.

---

Asiantuntijan profiili:

Asiantuntijalle tyypillistä on ratkaista ongelma niin, että se kasvattaa osaamista, kun taas ei-asiantuntija pyrkii karttamaan ongelmia ja etsii rutiineja.

Asiantuntija työskentelee oman pätevyytensä äärirajoilla nähden ongelmat mielenkiintoisina haasteina ja mahdollisuuksina omalle kehittymiselle.

Asiantuntija suhtautuu muutokseen ”positiivisessa odotustilassa”, muutos on mahdollisuus, ei uhka.

Asiantuntijalla kyky hahmottaa entistä laajempia kokonaisuuksia kasvaa.

Asiantuntijuus tuottaa työyhteisölle jatkuvasti kehittyvää tietoa.

---

Ai miksikö kirjoitan aiheesta. Olen kyllästynyt kuulemaan seuraavaa:

”Ai, että mihin minun tekemiseni vaikuttaa?, no en minä vaan tiedä [eikä minua oikeasti edes kiinnosta], olen oppinut vain lukemaan nämä ohjeet, painamaan enteriä ja pitämään suuni kiinni”.
Niin, ehkä se oma asenne on sittenkin tärkeintä.

Harhakäsitykset asiantuntijuudesta

2007-02-17T18:03:00.000+02:00

Photo by Lumo

Asiantuntijuus liitetään yksipuolisesti vain tiettyihin ammatteihin, korkeaan koulutustasoon tai tietotyöläisen työnkuvaan.

Oikeasti asiantuntijoita tarvittaisiin jokaisessa työyhteisössä ja eri ammateissa. Toimistoissa, yliopistoissa, keittiöissä, sairaaloissa, tehtaissa. Missä tahansa työryhmässä. Johtajissa ja johdettavissa.
Asiantuntija on oman ammattinsa osaaja, joka osaa hyödyntää ympäristöä tehokkaasti työnsä tukena sekä jakaa omaa osaamistaan toisten osaamisen lisäämiseksi.

Ohessa ajatuksia herättävä lista jo vuosien takaa Helsingin yliopiston professori Anneli Eteläpellon laatimana. Eteläpelto on tehnyt uraauurtavaa työtä aikuiskasvatuksen, työyhteisöjen ja työssäoppimisen parissa.

---

Eli HARHAKÄSITYKSET asiantuntijuudesta:
- Asiantuntijuus liittyy vain korkeaan koulutustasoon
- Asiantuntijuus/experttiys edellyttää huippulahjakkuutta

- Asiantuntijatieto on pitkälle erikoistunutta kapea-alaista kirjatietoa

- Asiantuntijuus on yksilön pysyvä olotila

- Asiantuntijuus ja experttiys liittyvät vain tietotöihin ja tekniseen osaamiseen.

---

Lisää siitä, mitä on todellinen asiantuntijuus ja mikä on asiantuntijan profiili seuraavissa sepustuksessa.

Hanoi Rocks

2007-02-16T10:58:00.000+02:00

Tunnustan syyllisyyteni. Olen vanhan Hanoi Rocksin fani edelleenkin.

Yhtyeestä lisää täällä.

Mitä suomalaiset miehet tekevät päivittäin?

2007-02-14T18:35:00.000+02:00

Tutkimusten mukaan keskimääräinen suomalainen mies käyttää päivässä

- ansiotyöhönsä 5 tuntia 28 minuuttia,

- nukkumiseen 8 tuntia 11 minuuttia,
- kotitöihin 2 tuntia,
- television katselemiseen 2 tuntia 3 minuuttia,
- ruokailuun ja henkilökohtaiseen huoltoon tunti 56 minuuttia,
- matkustamiseen tunti 17 minuuttia,
- liikuntaan, harrastuksiin ja lepäilyyn tunti 3 minuuttia,
- sosiaaliseen kanssakäymiseen, opiskeluun, järjestötoimintaan ja kulttuuriin 57 minuuttia
- lukemiseen ja musiikinkuunteluun 43 minuuttia,
- naapuriapuun ja vapaaehtoistyöhön 11 minuuttia ja
- loput 10 minuuttia erittelemättömiin toimiin.
---

Yllä mainittuihin miesten ajankäyttölukuihin viitaten Tatu Hirvonen ja Esa Mangeloja nostavat kirjassaan esille kysymyksen, harrastavatko suomalaiset (miehet) lainkaan seksiä?

---

No sehän minuakin tässä kiinnostaa.

---

Vai mitähän tuo erittelemätön 10 minuuttia sisältää??

---

Muuten toivotan näillä sanoilla kaikille hyvää ystävänpäivää. Erityisesti niille minun omille arkunkantajilleni, joille olen tämän blogin osoitteen henkilökohtaisesti kertonut.

Hopottajat

2007-02-11T09:57:00.000+02:00

Talouselämän Irmeli Salon kirjoittamassa kolumnissa puhutaan verkon uudenlaisista käyttötavoista mainontakanavana.

Yritykset ovat alkaneet käyttää meitä verkossa eläviä myyntikonsulentteinaan.

Salo toteaa seuraavasti: "Netissä kuka tahansa voi olla konsulentti, menekinedistäjä tai markkinointipäällikkö. Uutuustuotteiden valmistajat ovat jo hoksanneet, että netissä viidakkorumpu kumisee äänekkäästi. Verkkoviidakkorummun päristelijöitä kutsutaan Suomessa hopottajiksi."
Hopottaja kuuluu virtuaaliverkostoon, jonka jäsenille hän levittää sanaa markkinoitavasta tuotteesta: "Hopottajien käyttö on tuotteiden valmistajille erittäin halpa ja myös vaivaton viestintäkeino. Hopottaja ei saa tuote-esittelystä palkkaa, mutta kylläkin tuotenäytteitä ja muuta promootiomateriaalia."

Hopottaja voi olla myös arvaamaton. Hän voi haukkua markkinoitavan tuotteen halutessaan lyttyyn: "Mutta hopotukseen liittyy myös riskejä. Jos verkkokeskustelija ei pidä tuotteesta, hän saattaa mättää verkkoon hyvinkin tylyä tekstiä - pyytämättä ja yllätyksenä."
---

Nyt kaikki hopottamaan.

Hopoti hopoti hop!

---

Vai oliko siinä sittenkin öön ja ään pilkut? En minä mikään höpöttäjä halua olla.

Miten ihminen oppii

2007-02-09T10:03:00.000+02:00

Ihminen oppii

10 % siitä, mitä lukee

20 % siitä, mitä kuulee

30 % siitä, mitä näkee

50 % siitä, mitä sekä kuulee että näkee

70 % siitä, mitä keskustelee muiden kanssa

80 % siitä, mitä on itse mukana kokemassa

90 % siitä, mitä opettaa toiselle
---

Kyllä näitä tutkimustuloksia voisi käyttää tehokkaamminkin hyödyksi kouluopetuksessa ja työssäoppimisessa. Etenkin noita 70, 80 ja 90 prosentin keinoja.

---

Lähde: William Glasserin tutkimus, jota uudemmatkin tutkimustulokset tukevat.

Etsitään laskutaitoisia päättäjiä

2007-02-07T09:35:00.000+02:00

Photo by Lumo

Osmo Soininvaara on todennut kansanedustajista seuraavasti "Olen eduskunnassa huomannut, että laskutaito on monella henkilöllä päässyt pahasti ruostumaan. Vaikka joskus olen vääntänyt asioita mielestäni oikein rautalangasta, niin niiden perillemeno on ollut heikohkoa".

Sama pätee kuntapäättäjiin.

Yksittäisen kuntalaisen näkökulmasta kunta- ja kaupunkipäättäjät ovat avainasemassa siinä, miten vaikkapa terveydenhoito, perusopetus, omaishoito, katuvalot, viemäröinti ja maisemointi pisteytetään tärkeysjärjestykseen kotikunnassa. Tai mistä haetaan säästöjä.

En ole onnistunut löytämään sankoin joukoin hyviä kuntapäättäjiä. Olen etsinyt antaumuksella ja tiiviisti.

---

Kaipaisin päättäjiltä lisää selkärankaa, sydäntä ja aivoja

[Tärkeimmät elimet mainitakseni].

Aistit olisi myös ihan hyvä pitää avoimina. Kuten näkö-, kuulo- ja ymmärtämisaisti. Lisäksi voisi omata jonkinmoisen oman arvomaailman, joka ohjaisi toimintaa.

---

Saisiko lisäksi pliis edes yhden SEKÄ luku- että laskutaitoisen kuntapäättäjän, joka osaisi lukea kunnan talousarviota ja laskea sen lukuja yhteen?

---

Ymmärrän, että johtopäätösten tekeminen laskutoimitusten jälkeen voi olla liikaa vaadittu.

Hajatelmia opetuksesta

2007-02-05T20:16:00.000+02:00

Photo by Lumo

Genoveeva, Maalainen ja Viistolla pinnalla ovat käsitelleet perusopetukseen liittyviä asioita blogeissaan. Aihe on niin lähellä sydäntä, että on pakko sanoa sananen myös tässä blogeihin heittämieni kommenttien lisäksi. Oikeasti minulla ei ole minkään maan asiantuntemusta tähän asiaan, mutta juuri silloinhan onkin helpointa tokaista jotakin painavaa.

---

Kunnat ovat talousahdingossaan viime aikoina lakkauttaneet pieniä kouluja. Päättäjät eivät ymmärrä sitä, että varsinkin koulutiensä aloittavalle turvallinen lähikoulu on parasta, mitä ensimmäisinä kouluvuosina lapselle voi evääksi antaa. Siellä lapsi saa olla ensin pieni kerätäkseen eväät kasvaa myöhemmin isoksi.

Pienessä n. 50 oppilaan koulussa toteutetaan yleensä ns. yhdysluokkaopetusta, jossa esimerkiksi kahta vuosiluokkaa opettaa sama opettaja samassa luokkatilassa. Käytännön opetustyössä toteutuu näin yksi oppimisen tehokkaimmista tavoista. Se, että toinen lapsi neuvoo ja opettaa nuorempaansa. Tästä hyötyvät tutkimusten mukaan sekä vanhempi että nuorempi lapsi [opettajan on tietenkin osattava hyödyntää tätä opetusmetodia ja kyettävä opettamaan oravaa ja kertolaskua samanaikaisesti]. Yhdysluokkaopetusta voitaisiin käyttää isoissakin kouluissa osana opetusta sovelletusti.

Pienessä koulussa ei ole tiukkoja ikärajoja. Eri ikäiset lapset leikkivät välitunnilla keskenään ja pelaavat samassa jalkapallojoukkueessa. Näin pienemmät lapset saavat kaipaamaansa huomiota isommilta ja isommat lapset pitävät ikäänkuin luonnostaan huolta pienemmistä, hoivaavat. Aivan kuten sisarusparvi toisiaan isossa perheessä. Tämäkin on lasten etujen mukaista.

Veikkaisin, että erityisopetuksen ja kouluavustajien tarve ei kasvaisi aivan näin radikaalia vauhtia, jos lapsen ensimmäiset kouluvuodet kuluisivat pienessä lähikoulussa.

---

Olen tuijotellut omien lasteni opetussuunnitelmia sekä seurannut käytännön opetustyötä. Mielestäni niissä ei huomioida tarpeeksi lasten kokemuksellista oppimista. Sitä, että tekemällä itse jonkin asian elää sen todeksi ja omaksuu aiheeseen liittyvät tiedot ja taidot helpommin. Positiivista on se, että kiusaamisen ehkäisemisessä on otettu kokemuksellinen oppiminen välineeksi useissa kouluissa.

Kuten Maalaisen blogissa tähän liittyen todettiinkin, kokemuksellinen oppiminen vaatii myös oppilailta jonkintasoista aivotyöskentelyä ja vaivannäköä.

---

Puhuminen, selittäminen ja keskusteleminen opetustilanteessa tuntuvat edelleenkin olevan aliarvostettuja opetustapoja Suomessa. Lasten pitää saada sanoa mielipiteitänsä, opetella argumentoimaan ja uskaltaa avata suunsa, jotta terve itsetunto kehittyy. Tämä vuoropuhelumaisuus ei oikein sovi opetuskulttuuriimme. Opettajalle asiallisestikin vastaan väittävä oppilas leimataan usein häiriköksi.

---

Maalainen toteaa osuvasti netin käytöstä opetuksen apuna. Totuus on se, että netti muodostaa aivan uudenlaisen varteenotettavan tiedon hankinta- ja opetuskanavan ja vieläpä upean sellaisen. Netin keskustelufoorumit, viestintäkanavat, kuvagalleriat, tietopelit ja moninaiset muut sivustot antavat lapselle aivovaivaa, uudenlaista yhteisöllisyyttä ja äidinkielen tunteja ohi virallisten oppituntien. Kohtuudella ja kriittisesti käytettynä.

Enemmän netin käyttöä osana opetusta sekä opastusta kriittiseen tiedon tarkasteluun tarvittaisiin ja pian. Myös opetustoimelta [meidän vanhempien lisäksi].

---

Sekä Kaura Viistolla pinnalla blogissaan, että Genoveeva omakohtaisine kokemuksineen puhuvat tärkeästä asiasta koskien lasten sosiaalistamisen "pakkoa" tiettyjen raja-arvojen sisälle. Tästä aiheesta kannattaa käydä lukemassa kyseisistä blogeista.

Loppujen lopuksi yksittäisen opettajan ammattitaito, halu, kyky ja etiikka ovat ratkaisevassa asemassa jokaisen koulutien taapertajan kohdalla. On olemassa upeita opettajia, jotka jaksavat aliarvostetusta työstään huolimatta. Ja sitten on toisenlaisia opettajia.

---

Itsekseni olen ihmetellyt sitä, että miten ihmeessä työsuojelua ei voida toteuttaa kouluilla asianmukaisesti? Kenenkään opettajan ei tarvitsisi sietää asiatonta, törkeää tai uhkaavaa käytöstä oppilaiden taholta.

---

Kyllä me vanhemmatkin saamme katsoa itseämme tiukasti peiliin. Mekin kai jollakin tavalla voimme vaikuttaa lastemme koulutien tukemiseen sekä oppimiseen, ja jopa siihen käytökseen [että osuikin omaan nilkkaan].

Minä pakenen nyt tarkastelemaan peilistä omaa vastuutani vanhempana.

PS. Pienten koulujen eduista ja yhdysluokkaopetuksesta on aika paljon tutkimustuloksia. Pläjäyttelen niitä eetteriin jossain vaiheessa.

Talouskasvun kupla

2007-02-04T00:04:00.000+02:00

Talouskasvu ei voi olla loputonta, eikä se pelasta ihmiskuntaa.

Myös Osmo Soininvaara kyseenalaistaa loputtoman talouskasvun ideologian. Hänen haastattelunsa oli sanomalehti Keskipohjanmaassa 28.1.

Soininvaara toteaa "Maksamme talouskasvusta liian kovaa hintaa. Aikamme ahneus ei palvele edes omia itsekkäitä etujamme". Soininvaaraa on haastateltu hänen tammikuussa ilmestyneen kirjansa "Vauraus ja aika" tiimoilta.

---

Soininvaara käsittelee kirjassaan samoja asioita kuin Tatu Hirvonen ja Esa Mangeloja, joiden kirjasta sepustin 29.1. Pointti on se, että lisääntyvä kulutus ja materialistisuus eivät sittenkään tee ihmistä onnelliseksi, eivätkä ne takaa hyvinvointia.

Olen tismalleen samaa mieltä Soininvaaran kanssa siitä, että hokemat "On juostava kovemmin pysyäkseen paikallaan", "Vain taloudellinen kasvu turvaa työllisyyden" ja "Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus tarvitsee välttämättä taloudellista kasvua" joutaisivat roskikseen. Toivottavasti joku jossain kysyykin kaikilta kansanedustajaehdokkailta, että

mihin loputon talouskasvun ideologia meidät johtaa?

---

Soininvaaran näkemyksen mukaan hyvässä yhteiskunnassa tehtäisiin vain tarpeellista työtä, eikä sidottaisi ihmisiä turhaan työhön, kuten nyt.

---

Ja niinpä Osmon mielestä niiden ihmisten, jotka nyt työskentelevät vaikkapa mainonnan ja markkinoinnin toinen toistaan ihmeellisimmissä ja päällekkäisissä tehtävissä hienoine englanninkielisine titteleineen, pitäisi ohjautua todellisiin töihin.

---

Kuulitteko Marketing People, menkää oikeisiin hommiin sieltä!

[Päivitys: onneksi se ei puhunut meistä ict-ihmisistä mitään]

The Blues Brothers

2007-02-03T13:35:00.000+02:00

Tämä tunnelma on säilynyt vuodesta 1980 asti.

Everybody needs somebody to love

Lyriikka

Päivitys: ne muuttivat Youtubessa osoitteen saakutarallaa. Pakko päivittää.

Pidä aivoissa virta kytkettynä

2007-01-31T11:20:00.000+02:00

Kuukausi sitten aloitin tämän blogisepustamisen.

Päätin silloin, että katson tammikuun ajan, mitä suustani sattuu päivittäin tulemaan [ns. Intelligence Without Brains].

---

Ja tulihan sieltä, joka päivä, sanoisinko vähän sitä sun tätä.

Osa joutaisi heti roskiin ja joissakin kohdin aivoissa on jopa ollut virta kytkettynä kirjoitushetkellä.
---

Ympäristö vaatii paluuta todellisuuteen.

Perheeni on raivoissaan, kun äiti ei kuule eikä näe mitään ajatuksissaan. Töissä ovat alkaneet huomautella jatkuvasta poissaolevasta katseestani. Olen myöhästynyt useista palavereista ja missannut yhden kokonaan. Kaksi kertaa olen unohtunut saunaan pohtimaan sepustamisen syvintä olemusta. Joskus öisin on pitänyt hiipiä salaa tietokoneelle raapustamaan ajatuksia muistiin. Flow-tilaan olen tipahtanut toistuvasti [tuopa kuulosti hienolta].
---
Minulla on itseasiassa ollut äärettömän hauskaa. Siinä kai se idea onkin, että tekeminen itsessään on palkitsevaa ja nautittavaa. Muulla ei mielestäni ole mitään merkitystä.
---
Palautan itseni nyt kuitenkin takaisin arkeen ja jatkan luultavasti väsäämisiäni hieman harvenpaan tahtiin kuin päivittäin.
Jospa sitten olisi jotakin sellaista, mikä se sana taas olikaan...korkeakulttuurista sanottavaa [muistettava tarkistaa Wikipediasta, mitä se oikein tarkoittaa].
Terveisin diletantti
[Päivitys: ei kun oliko se tiledantti?]

Lisää kaapista ulos tulijoita

2007-01-30T14:38:00.000+02:00

Pakko raportoida tuohon äskeiseen postaukseeni liittyen.

Myös Jorma Ollila tuli kaapista ulos. Tässä uutinen.

Kaappiutilitaristit

2007-01-30T13:10:00.000+02:00

Kuva www.bsg.fi

Viime vuosina erilaisista kaapeista on kömpinyt ulos useita siellä aikaisemmin viihtyneitä. Tiedoksi kaikille, että eilen käsittelemästäni kirjasta löysin myös kaikki meidät loputkin, jotka emme vielä ole ehtineet tulla ulos.

Robert Wrightin mukaan me kaikki olemme hyötyajattelijoita, eli toimintaamme leimaa pyrkimys onnellisuuden ja tyytyväisyyden maksimoimiseen ja kurjuuden minimoimiseen.

Hän nimeää meidät kaappiutilitaristeiksi.

---

Niille meistä, jotka haluavat maksimoida tyytyväisyyden ja kaivautua onnellisuuden tilastoihin tarkemmin, seuraavat linkit johdattavat lähteille:

Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tutkimus onnellisuudesta 2005:

Onnellisuuden vaikea yhtälö

Kansainvälinen onnellisuuden tutkijaverkosto:

International Society for Quality of Life Studies

Kansainvälinen onnellisuustietokanta:

World database of Happiness

Tieteellisesti onnesta

2007-01-29T17:41:00.000+02:00

Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi? on Tatu Hirvosen ja Esa Mangelojan kirjoittama mainio kirja onnellisuudesta. Kirja avaa tieteellisen näkökulman onnellisuuteen ja kokoaa yhteen tähänastisten tutkimusten tuloksia.

Onnellisuudella on monta taustatekijää ja tiedettä kiinnostaa yhä enemmän selvittää onnen salaisuus: "Onnellisuuden tutkiminen on alkanut kiinnostaa yhä suurempaa joukkoa psykologeja, sosiologeja ja kansantaloustieteilijöitä. He etsivät vastauksia kysymyksiin Mitä onnellisuus on? Ketkä ovat onnellisia? Onko onnellisuus meille hyväksi? Voidaanko siihen vaikuttaa?"

---

Yllätyksellisesti:) onnellisuuteen kannattaa tutkimustulostenkin valossa selvästi pyrkiä: "Onnelliset ihmiset ovat yleensä muita energisempiä, päättäväisempiä, joustavampia, luovempia ja sosiaalisempia, he kestävät paremmin turhautumista ja ovat terveempiä."

---

Hauskaa on se, että kirjasta löytyy yksikäsitteinen kaava onnellisuuden saavuttamiseen:
Onnellisuus = P + (5xE) + (3xH). [Kyllä tiede tietää].

---

Tutkimustulokset kumoavat useita harhaluuloja onnellisuudesta:

- kaiken kaikkiaan raha ei tee onnelliseksi, vaikka käyttäydymme kuin se niin tekisi

- lotossa voittaminen tekee monet vähemmän onnelliseksi

- onnellisuus on osittain synnynnäistä

- ilmastolla ei ole onnellisuuteen vaikutusta.

---

Kirjan mukaan useat eri tutkimukset ovat jo pitkään osoittaneet, että suurin osa ihmisistä on onnellisia. Lisäksi Suomi maana on yksi maailman onnellisimmista valtioista (7). Kuitenkin "EVA:n onnellisuusraportin "kahdeksan suomalaista kymmenestä on onnellinen" -tulos jättää vielä yli miljoona suomalaista onnettomiksi."

---

Kiinnostavaa on se, että taloudellinen kasvu ei ole tehnyt ihmisistä aiempaa onnellisempia, eikä sillä ole yhteyttä onnellisuuteen. Kirjoittajat kritisoivat hyvinvointivaltiomme myyttiä:

"Puolueet ovat hellyttävän yksimielisesti milloin säilyttämässä, puolustamassa tai kehittämässä pohjoismaista hyvinvointivaltiomalliamme. Jossain vaiheessa keskustelua tulee usein myös ilmi, että vain talouskasvu on tehnyt mahdolliseksi hyvinvointivaltion rakentamisen, ja niin on jatkossakin. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on pyhä asia, ja sen olemassaoloa kritisoiva poliitikko ajautuisi välittömästi äänestäjien ja median epäsuosioon."

Hyvinvointivaltio ei myöskään takaa onnellisuuden jakautuvan yhtään tasapuolisemmin: "Kansalaisten hyvinvointi ei jakaudu yhtään tasa-arvoisemmin niissä maissa, joissa hyvinvointivaltio on toteutunut laajimmin."

---

Jonkun onni on saada enemmän ja isompaa kuin naapurilla: "Ihmisten kulutuksesta kokema hyöty ei siis ainoastaan riipu kulutuksen absoluuttisesta määrästä, vaan myös oman kulutuksen suhteesta muihin. Kun kulutamme ja ansaitsemme enemmän kuin naapurimme, koemme tyydytystä."

---

Suomessa on tutkittu myös eri puoluiden kannattajien onnellisuutta. Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien kannattajat ovat muita onnellisempia. [Kumma etteivät käytä tätä VaaliAseena].

---

Ihmiset nostavat tutkimuksissa onnellisuuden peruskiviksi odotetusti terveyden, perheen ja ihmissuhteet. Itse miellyin Freyn ja Stutzerin näkemykseen siitä, että onnellisuutta ei oikeasti voi määritellä kukaan muu kuin yksilö itse.

Mielestäni jokaisella on henkilökohtaiset onnellisuuden lähteensä ja jokainen mittaa onnellisuutensa määrää omalla asteikollaan. Psygologi Jonathan Freedmankin näkee asian hyvin yksinkertaisena: "jos tunnet olevasi onnellinen, olet onnellinen".

---

Kirjassa on osuvat loppusanat: "Siitäkään, että muistaisimme olla välistä kiitollisia kaikesta hyvästä, mitä olemme elämässämme saaneet kokea, tuskin olisi mitään haittaa onnellisuudellemme. Itse asiassa sekin on jo empiirisesti todistettu."

---

Ai miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi? Se kannattaa itse lukea kirjasta.[Päivitys: tuli vasta mieleen, että asiaa voi tutkia empiirisesti myös itse]

Ulos

2007-01-28T13:21:00.001+02:00

Photo by Lumo

Tänään on hyvä päivä mennä metsään. Kirjoittaminen saa nyt jäädä.

---

Mene hiljaisuuteen
kuuntelemaan,
mitä sinulle kuuluu.

Mene metsään
ja ajattele rauhassa ajatus,
joka siellä sinulle on.

Sointu Sallinen

Sydänloogistukaamme

2007-01-27T15:25:00.000+02:00

Photo by Lumo

Oppiminen on elämänpituinen prosessi.

Toivoisin oppivani lisää sydämen viisautta. Elän vielä [epä]toivossa asian suhteen.

---

Sydämestään viisas osaa toimia luonnostaan oikein ja huomioida kanssaihmiset ympärillään. Viisaus laskeutuu usein sellaisten henkilöiden sydämeen, jotka ovat nähneet ja kokeneet elämää pidempään.

---

Nämä ihmiset näkevät harmaan kaikki sävyt ja mustavalkoisuus on heille tuntematon käsite.

---

Suvaitsevaisuus on heille tapa kohdata toinen ihminen.

---

Sanotaan, että viisaudessa sydämen tunto ja järjen logiikka yhdistyvät.

---

Siis näiden totuuden etsijöiden sanoilla sydänloogistukaamme.

Elän parasta aikaa

2007-01-25T18:55:00.000+02:00

Toinen seitsenvuotiaistani kysyi: "Eikö äiti elämä ole tylsää sitten oikein vanhana? Ne ei laske rattikelkalla eikä katso piirrettyjä, ja eihän ne kehtaa sitten enää leikkiäkään?"

Mieleeni tuli Lasse Reijomaan runo

---

Luen lehdet tarkkaan:

"Kammottava totuus on se,
että oon kohta 24-vuotias,
siis niinku vanha.

Ei mun oo tullu mieleen pelätä vanhuutta,

mutta kyllä tää ympäristö saa pelkäämään”

Rakas ystävä, nuorten palstalta.

Kerro itses kolmella

ja tule minun ympäristööni,

kylään vanhan luokse.

Toimitus tietää nimeni ja osoitteeni.

Nimimerkki ”Elän parasta aikaa”

Voin tulla noutamaan sinua autollani.

Lasse Reijomaa
---
Vasta viime vuosina olen oppinut itse elämään parasta aikaani. Kuten laskemaan rattikelkalla ja katsomaan piirrettyjä aikuisena.

Sankarit vaietkoon seurakunnassa

2007-01-24T17:55:00.000+02:00

Toimittaja Jari Lindholm käsitteli 22.1 blogissaan Sankari ei puhu -kirjoituksessa Tarja Tallqvistin haastattelua Apu-lehdessä. Haastattelu oli otsikoitu “Lähihoitaja Tarja Tallqvist taistelee ihmisarvoisen vanhuuden puolesta - Kuka jää vierellesi?”.

Lindholm kehui Tallqvistin työtä, mutta arvosteli sankarihaastattelujen antamista. Toimittaja luokitteli Tallqvistin niihin urheisiin ja aikaansaaviin naisiin, jotka nauttivat omista tarinoistaan vähän liikaa.
Lindholmin mielestä todelliset sankarit eivät pidä ääntä itsestään, he vaikenevat, eivätkä ainakaan sorru antamaan lehtihaastatteluja. Sankarit ovat nähtävästi tosimiehiä ja -naisia, joiden pitäisi antaa ainoastaan tekojensa puhua puolestaan.

Jäin miettimään sitä, kenellä Lindholmin mielestä sitten on oikeus kertoa journalistille, mitä yhteiskunnassa tapahtuu? Ketä journalistisin perustein pitäisi haastatella? Kuka ei nauttisi omista tarinoistaan liikaa? Kuka ei toisi itseään tarpeettomasti esille?

Kelpaisiko Lindholmille Bigbrother voittaja?

Sankareita ja sankaruutta on monenlaista. Suomessa on paljon Tallqvistin kaltaisia arkipäivän sankareita, jotka uskaltavat nostaa kätensä vääryyttä vastaan, laittaa itsensä likoon tai toimia pelkän puhumisen sijasta. Eikö tällainen henkilö ansaitse haastattelunsa ja yleisö sankarinsa.

Ilman pidempiä puheita lainaan suoraan lyhyesti osaa Avun jutusta:

"Lähihoitajana Tarja on avannut suunsa nähdessään hoitajan väärää vallankäyttöä, jopa seksuaalista väkivaltaa, kun moni oman työpaikkansa tai ehkä johtoasemansa ja maineensa puolesta pelännyt on vaiennut.

Tehyn lehteen kirjoittamassaan kolumnissa ja monessa muussa yhteydessä hän on arvostellut jatkuvasti vaihtuvia hoitajia, vaikka omahoitajasta asiakas maksaa.

Hän kertoi, että Helsingin kaupungin kotihoitokäynti sai kestää asiakasta kohden vain viisitoista minuuttia, ja sai virkamiehiltä porttikiellon Helsingin kaupungin töihin"

Suosittelen lämpimästi Lindholmia lukemaan Tallqvistilta ja Elina Simoselta ilmestyneen kirjan Kuka vierelles jää, jonka julkaisuajankohtaan Avunkin haastattelu oli varmasti sovitettu. Mutta mitä siitä.

Kiitos, enemmän näitä sankaritarinoita.

Tallqvistin toimista vanhusten ja lähihoitajien hyväksi voi lukea vaikka täältä , täältä, täältä tai täältä.

Tyhjästä saa maksaa

2007-01-23T11:50:00.000+02:00

Photo by Lumo

Sain jäteyhtiöltä lisälaskun. Jäteastiani on kuulemma säännöllisesti ylitäytetty. Soitin kyseiseen yhtiöön. Asiakaspalvelussa vastasi naishenkilö.

- Olen saanut lisälaskun ylitäytetystä jäteastiasta.

- Niin?

- Jäteastiamme on usein myös alitäytetty. Eikö sitä voisi huomioida hyvityksenä ylitäyttöön?

- Kuulkaa, jos te saatte ylinopeussakon, niin hyvitetäänkö siinä ne ajokerrat, kun olette ajaneet alinopeutta? Tai jos te saatte viivästyskorkolaskun maksettuanne laskunne myöhässä, niin huomioidaanko siinä se, että olette joskus sattunut maksamaan laskunne ennen eräpäivää?

---

Terävä nainen.

---

Maksoin kiltisti lisälaskun ja piruuttani vielä ennen eräpäivää.

Miehet järkeilevät, naiset havainnoivat (Rousseau)

2007-01-21T14:56:00.000+02:00

Photo by Lumo

Anonyymilta kommentoijaltani sain vinkin naisverkostouutiseen. Talouselämän Nainen on naiselle tuki artikkelissa kerrotaan uudesta naisille puuhattavasta verkostosta teknisellä miesvaltaisella alalla. Hankkeen tarkoituksena on parantaa naisten uramahdollisuuksia teknologia-alojen yrityksissä ja tutkimuksen piirissä.

Kaikki kunnia hienolle hankkeelle, mutta silmiin pisti yksi artikkelissa mainittu perustelu naisverkoston tarpeelle. Hankkeen projektipäällikkö Pirjo Putila sanoo seuraavasti "Haluamme lisätä tyttöjen ja naisten kiinnostusta tekniikkaan. Samalla saamme tekniikkaan lisää naisten arvoja".
Naisten arvoja? Ovatko työelämään tai elämään yleensä liittyvät arvot todella sukupuolisidonnaisia?

Aiheesta on tehty satoja tutkimuksia. Kiihkeimmin naisten omiin arvoihin uskovat puhuvat ns. Välittämisen etiikasta, joka heidän mukaansa kuuluu nimenomaan naisten arvomaailmaan useammin kuin miesten. Naisten arvojen on väitetty perustuvan myös enemmän vastuuntuntoon sekä moraaliseen selkärankaan.

Mene ja tiedä. Allekirjoitan sen, että naiset toimivat usein eri tavalla kuin miehet. Naiset ovat usein hienovaraisempia ja heillä on usein kehittyneempi tunneäly kuin miehillä. [huomaa, käytin kolme kertaa sanaa usein, joka ei ole sama kuin aina].

Mutta ovatko naisten arvot erilaisia kuin miesten ja ovatko ne lisäksi jollakin tavalla parempia?

Palatakseni Talouselämän artikkelin otsikkoon Nainen on naiselle tuki, niin omien satunnaisten, ei tieteellisten havaintojeni perusteella sanoisin, että joskus myös nainen on naiselle susi [tai uhka, kuten anonyymi oli hyvin sanonut kommentissaan]. Verkostossakin.

[Miesvaltaisella teknologia-alalla työskentelevänä verkostoiduin itse jo muinoin. Itse itseni kanssa. Meillä on mennyt ihan hyvin. Tuemme toisimme vastavuoroisesti, itseni ja minä.]

Verkostossa

2007-01-19T12:35:00.000+02:00

Maailmassa on iät ajat muodostettu verkostoja yhteisten intressien ympärille. Miesten verkostoja, naisten verkostoja, markkinointiverkostoja, poliittisia verkostoja, liike-elämän suhdeverkostoja, blogiverkostoja....

Naisverkostoihin en itse kummemmin usko. Verkoston jäseniä kun yhdistävät mielestäni paljon merkityksellisemmät asiat kuin sukupuoli.

Idealistisena haihattelijana uskon, että parhaimmillaan verkosto rakentuu spontaanisti erilaisista ihmisistä, jotka ajattelevat samoin tai vaikkapa taistelevat yhteisen asian puolesta.

Tällaisessa verkostossa toimii ihmisiä. Ei ole väliä, ovatko he miehiä vai naisia.

Tässä kaksi tarinaa suunnattomasti kunnioittamistani verkostoista kahdelta eri puolelta Suomea [kirj.huom: henkilökohtaisesti minulla ei ole kunnia kuulua kumpaankaan näistä].

Mäntyharjun kunnassa lähellä Mikkeliä olevassa Halmeniemen kylässä verkosto muodostui 2004 niiden ihmisten ympärille, jotka uskoivat lapsen oikeuteen pieneen ja turvalliseen kouluympäristöön lähellä kotia.

Nämä ihmiset menivät läpi harmaan kiven.

He kävivät pienin voimavaroin hirvittävän taistelun uskomansa asian puolesta kuntaa vastaan eri oikeusasteissa. He ottivat lapsensa pois koulusta ja pyörittivät omilla rahoillaan vapaakoulua vuoden, sekä saivat erittäin arvostetun opettajan tekemään opetustyötä talkoovoimin. He saivat puhuttua opetusministeriön ennenkuulumattoman hankkeensa taakse ja syksyllä 2006 Halmeniemellä on alkanut kolmevuotinen kehittämishanke "Halmeniemen Vapaa Kyläkoulu" ministeriön rahoituksella.

Minä kumarran syvään. Jos jotakuta kiinnostaa lukea tämän verkoston periksiantamattomuudesta, koko tarina on nähtävissä täältä. Vireän kylän elämästä enemmän osoitteessa www.halmeniemi.info.

[Päivitys: Halmeniemen verkosto kertoi, että OPM'n raha on olemassa, mutta he eivät löydä tahoa jolla olisi hyväksyttävä opetuksenantamislupa, ja joka ottaisi koulun 'hoteisiinsa' eli hallinnoitavakseen. Tässä yhteydessä neuvotteluja on käyty kunnan, naapurikunnan, kahden yliopiston, ja yhden valtion laitoksen kanssa ilman tulosta!!!! (tilanne 19.1.2007)]

Suomessa sijaitsee yksi Pohjois-Euroopan suurimmista yhtenäisistä hiekkarannoista, korvaamattoman arvokas dyynialue. Paikan nimi on Vattaja ja se löytyy länsirannikolta Oulusta n. 170 km etelään, Kokkolasta n. 30 km pohjoiseen.

Hiekkaa, puhdasta rantaa, dyynejä, luontoa. Natura2000 luonnonsuojelualue!!!

Kyseisellä alueella asuu ja harjoittelee vuokralla myös Suomen armeija mukanaan ammukset, pommit ja muut räjähteet. Korkein poliittinen johto puolustusministeriötä ja ympäristöministeriötä myöten "siunaa" asian. Näin tuhotaan yksi Suomen maailmanperinnöistä.

Vattajan puolesta taistelee verkosto, joka koostuu sekä paikallisista asukkaista, että muista henkilöistä eri puolella Suomea. Yhteistä heille on yritys säilyttää tuleville sukupolville jotakin korvaamatonta. Kun verkoston vastapuolella on noinkin kevytkenkäisiä instituutioita, tehtävä on vaikea.

Toivon sydämestäni, että oikeudenmukaisuus voittaa. Armeijan hirvittävää käden jälkea alueella voi seurata täältä. Alueen viralliset sivut löytyvät osoitteesta www.vattaja.com.

Sarjassa Loistavia blogeja OSA 2

2007-01-17T14:50:00.000+02:00

Meppi Eija-Riitta Korholan blogi saa minut sanattomaksi ihailusta. Blogissa on paljon Ajatuksia! Korhola on onnistunut valloittamaan suomalaisista kaikki kohderyhmät hienovaraisten blogikirjoitustensa kautta. Tässä muutamia esimerkkejä:

Naiset ovat myytyjä:

"Mutta näin vain on, että suomalaisessa kulttuurissa osaava ja vakavasti otettava nainen on perinteisesti laittamaton ja tympeä ruustinna." [linkki]
"Nainen, joka kulkee tyynyn jälki hiuksissaan koko päivän, saattaa antaa suomalaisessa politiikassa osaajan kuvan mutta Euroopassa sellainen on homssu." [linkki]

---

Miehet Korhola hurmaa yhdellä lauseella:

"Konrad on siitä hauska kollega, että mieheksi hänellä on poikkeuksellisen tarkka silmä ja valistunut maku" [linkki]

---

Korhola tavoittaa koko kansan selkokielellään:

"Toisaalta naiset ovat joskus provosoituneet tästä asetelmasta defenssiin" [linkki]

"Toisen ihanteena on sekularistinen, relativistinen yhteiskunta ja toisen ihanteena pluralistinen." [linkki]

---

Korholan poliittiset naiskollegat saavat häneltä solidaarisia kannanottoja:

"On ajattelematonta, että maassa, jonka viennistä kulttuuri muodostaa merkittävän osan, kulttuuriministereiltä ei edellytetä alan erityisosaamista tai asiantuntemusta". [linkki]

"Lentokoneessa lehdet nähtyäni tajusin heti, että nyt Olli Saarela, vanha tuttumme, on tehnyt Tanjalle hyvin vakavan vahingon." [linkki]
---

Avuttomat tuntevat yhteenkuuluvaisuutta tämän lukiessaan:

"Puhelimen akku oli lähes lopussa, joten hotellille päästyäni päätin suihkun lisäksi odottaa siellä sen verran, että saisin hieman virtaa laitteeseen – muuten en löytäisi avustajaani Miikkaa enkä muitakaan kollegoita." [linkki]

"Mutta siellä ei ollutkaan ketään ja eräs mies tuli sanomaan, että euromepit kokoontuvat kerrosta alempana." [linkki]

"Vaadin löytää jonkun, joka voisi auttaa. Pääsin lopulta sisään kelvottomalla passilla, kun löytyi eräs, joka vakuutti minut itseni kelvolliseksi." [linkki]

---

Lopuksi päiväkirjaote, joka teki minuun todella suuren vaikutuksen.

"Logiikan jatkokurssin selvittäneenä ymmärrän, että tästä voi vetää lukuisia johtopäätöksiä." [linkki]

---

Pienenä miinuspuolena mainittakoon, että Eija-Riittaan saa yhteyden ainoastaan Kysy Korholalta palstan kautta. Ei siis sano, kommentoi tai puhu -palstan kautta.

Mutta eihän kenelläkään toki voisikaan olla mitään sanottavaa hänen jälkeensä.

---

Ai kontekstistaan erotettuja yksittäisiä lauseita, joiden merkitys muuttuu viitekehyksen kadotessa ympäriltä?...No niinpä, menkää ja lukekaa itse sitä blogia.

---

Tosiasiassa tämä on pelkkää homssuisen naisen kateutta. Sen lisäksi, että minulla on tyynyn jälki sekä hiuksissa että poskessa päivittäin, niin minulla on surkeat kynnetkin [kts. Korholan kynnet kuvassa]. Anteeksi.

Vihan perintö

2007-01-16T13:45:00.000+02:00

Suomessa sataa vettä keskellä sydäntalvea. Ilmastonmuutos se siellä etenee vääjäämätöntä tietään. Kyseisen sanan markkina-arvo on kasvanut eduskuntavaalien lähestyessä kummasti.

---

Asiallisia ja kriittisiä pohdiskeluja aiheesta lukee kyllä mielellään, kuten esimerkiksi tämä NimBlogin [tosin olen eri mieltä ydinvoimasta]. Suomen Greenpeacen artikkeleita joutaisi käydä vilkuilemassa tiuhempaankin tahtiin. Tässä yksi lukemisen arvoinen aiheesta Voiko ilmastonmuutokseen sopeutua hieman erilaisesta näkökulmasta.

Artikkelin kirjoittaja Kaisa Kosonen esittää reportaasinsa lopuksi hyvän kysymyksen

"Niin, ja loppujen lopuksi, voiko ilmastonmuutokseen sopeutua? Monet eläinlajit eivät voi. Voiko ihminen?"

---

Varmaa on se, että tulevaisuuden sukupolvet tulevat pitämään meitä vastuuttomina, ahneina ja typerinä ihmisinä kaikesta tästä tehokkuudesta, kehittyneestä teknologiasta, ihmiskunnan suurista saavutuksista ja korkeakulttuuristamme huolimatta.

---

He tulevat vihaamaan meitä sen vuoksi, mitä me jätämme perinnöksi.

---

Sen vihan me olemme totisesti ansainneet.

Ikävät ihmiset

2007-01-15T18:35:00.000+02:00

Ikävät ihmiset pilaavat mukavien ihmisten elämän. Ikävä ihminen on kyyninen, ilonpilaaja, epäkohtelias, pikkusieluinen, näköalaton, masentava, kateellinen, elämäänsä kyllästynyt tai sitten vain muuten syväjäätynyt.

Vedoten siihen, että olen sanonut Ei ikäville ihmisille, haluan heiltä työrauhan, kotirauhan sekä kaikinpuolisen lähestymiskiellon.

Yhtä ikävää virkamiestä vastaan jätin äskettäin kantelun, mutta olen alkanut miettiä, pitäisikö tehdä, kuten Touhulan perheen äiti suunnitteli aikanaan

rakastaa ne kuoliaaksi.

Vai joutuisikohan siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen?

Mööpeleitä

2007-01-14T14:55:00.000+02:00

Miehet menevät sekaisin kummallisista asioista. Teknisistä vempaimista. Tämä iPhone oli kaiken huippu. Miehet olivat hurmiossa, ja kertoivat heti ensitunnelmansa. Että tässä se on edestä ja tässä takaa ja kuinka kaunis ja litteä ja ihana se on...se suorastaan kuumottaa näppejä [eikö se ole huono ominaisuus puhelimelta?].

Minä ajattelin sitten esitellä omia vempaimiani. Vaikken minä niistä niin innoissani olekaan.

Tässä on minun kannettava. Se on litteä ja toimii.

Ja tässä teknofriikeille näkyviin sen tekniset tiedot.

Tässä tälläinen rakennelma, joka liittyy minun työhöni. Se on kirkas ja kaunis.

Ja tällä voidaan vaihtaa ajatuksia langattomasti. Sillä on kivat sarvet ja siinä on sinistä.

Lopuksi minun iPhoneni. Sillä voi soittaa. Puheluita. Eikä se kuumenna näppejä.

Brändää osaamisesi ajoissa

2007-01-14T00:30:00.000+02:00

Ai tämäkö? Se on minun ennustuspalloni. Photo by Lumo

Yritysfuturologi Tarja Meristö on ennustanut tulevaisuutta lasipallostaan Ratkaisu -lehdessä. Tai anteeksi maalaisuuteni, oikeammin sanoen hänen mukaansa "yritysfuturologin työ ei ole ennustamista, vaan signaalien ja trendien tutkimista ja tulevaisuuden skenaarioiden laatimista".

Meristö analysoi nykyaikaa seuraavasti: "Elämme 24/7/365 -elämää, jossa tapahtuu koko ajan ja jatkuvalla syötöllä. Teknologia luo illuusion, että elämä on elettävä pikakelauksella. Ihminen on muuttunut lyhytjänteiseksi ja kärsimättömäksi. Kaikilla on kiire julistaa innovaatioiden mantraa, mutta kenelläkään ei ole aikaa pysähtyä ja antaa innovaatioiden tulla."

Yritysten hallitukset Meristö laittaa futurologiassaan rohkeasti uusiin puihin: "Yritysten kannattaisi hankkia hallituksiinsa "osa-aikaisia kylähulluja" tuomaan uusia näkemyksiä".

Kiinnostavinta artikkelissa oli kuitenkin se, mitä Meristö sitten Ennustaa: "Rekrytoinnissa käydään jatkossa kova kilpailu. Osaaminen kun ei ole paikkaan sidottua. Kansainvälisessä kilpailussa selvitäkseen jokaisen tulee brändätä oma osaamisensa".
Hoh hoijaa, juupa juu. Kaiken kiireen keskellä tässä pitää vielä alkaa keksimään itsellensä brändiä...[pakenee takaviistoon paniikissa tutkimaan Wikipediasta, että mitäs ihmettä se brändi taas oikein tarkoittikaan. Onhan se hommattava, kun se futurologi kerran sanoi niin]

PS. Kyllä minä haluaisin olla se kylähullu siellä hallituksessa. Siitä maksetaan kuulemma hyvin, eikä siellä kai mitään erikoista kylähullun roolissa tarvitse tehdä.

Kunhan on hullu.

Haluan sanoa Ei

2007-01-13T14:30:00.000+02:00

Photo by Lumo

Talouselämän nettisivuilla on Pekka Seppäsen 12.1 kirjoittama loistava kolumni otsikolla Jonkun pitää sanoa Ei. Minun piti lukaista teksti kolmeen kertaan, koska olin niin myyty.

Seppänen toteaa mm. seuraavasti:

"Kypsän ja aikuiseksi kasvaneen ihmisen merkki on se, että hän osaa sanoa ei. On sama, onko kyseessä lapsiaan kasvattava isä tai äiti vai aikuisiaan työpaikalla kaitseva isä- tai äitijohtaja."

"Ein sanominen tarkoittaa joskus sitä, että on eri mieltä kuin muut, oli kuinka oikeassa tahansa. Tätä harva haluaa."

"Kun sanoo ei, toisille voi tulla paha mieli. On paljon mukavampaa ja helpompaa sanoa kyllä."

"Maailma on täynnä mielistelijöitä ja myötäilijöitä, joille ei on mahdoton sana. He näyttävät ihmisystävällisyydessään vihreää valoa yhtä aikaa joka suuntaan. Seurauksena voi olla vain liikenteen puuroutumista ja yhteentörmäyksiä."

"Risto Jarvan elokuvassa Mies joka ei osannut sanoa ei pastori Aimo Niemi kirjoittaa nimensä sekä puutalojen säilyttämistä puoltavaan adressiin että niiden purkamista puoltavaan adressiin. Aimo Niemiä tulee vastaan joka päivä."

Seppänen ottaa kantaa myös Kyllä sanan puolesta:

"Erityisesti työnteon oppaissa opetetaan nykyään sanomaan ei. Sanavarastossa olisi hyvä olla myös kyllä."

"Kyllä on hyvä sana aina silloin, kun tarjolla on jotakin uutta, vierasta ja pelottavaa, oli kyseessä sitten avantouinti, tanhuilta, uusi toimenkuva tai uusiin ihmisiin, kulttuureihin ja paikkoihin tutustuminen."

Laadin välittömästi oman Ei listani:

- ei liialle työnteolle [vietän parhaillaan lauantaita töissä]

- ei huonolle oma[lle]tunnolle

- ei turhille kotitöille

- ei lasten kokeillaan-jos-se-sattuisi-lupaamaan kysymyksille

- ei lehtimyyjille

- ei sosiaaliselle pakolle ja painostukselle

- ei mitähän-ihmisetkin-siitä-sanovat ajattelulle

- EI ikäville ihmisille.

Kyllä kaikille minulle tärkeille asioille, joita aina siirrän tulevaisuuteen, koska en osaa sanoa oikeassa kohtaa Ei.

[PS. Jos Ei-listaa lähestyisi maailmanparannukselliselta kannalta, siitä tulisi masentava ja pitkä]

Riittääkö rakkaus?

2007-01-12T18:05:00.000+02:00

Joskus tuolla rakkausrintamalla on kotona vähän hiljaisempaa, eikä oikein tapahdu sanoisinko mitään. Ei kuulu eikä näy rakkaudenvaloja, ruusuja, tulisia suudelmia...ei edes kiihkeitä katseita.

Silloin kaukorakkaus lämmittää.

Minun päiväunissani on kaksi hurmaavaa miestä.

Paljastan teille sieluni ja pläjäytän niidet kuvat nyt tähän.

Piiparisen kuva © yle.fiEttäkö kumman kaa? Sehän riippuu vähän päivästä, vaihtelu kun virkistää. Johnnyn kanssa luomme jo kiihkeitä katseita toisiimme, mutta Piiparisen kanssa olemme päässeet vasta tutustumisasteelle, sillä kun on se Hellä aina katsomassa perään.

Oikeasti minun piti vastata vain tuohon otsikon kysymykseen itselleni.

Heräsin yhtenä aamuna ja vilkaisin sitä miestä vieressäni ja totesin, että pidän sen sittenkin mieluummin, kuin vaihdan Johnny Deppiin. Että rakkaus riittää, ainakin tänään.

Sori vaan Johnny.

Sielun täytyy ehtiä mukaan

2007-01-11T23:00:00.000+02:00

Joskus on pakko odottaa, että sielu ehtii mukaan, että sille kertoo menneen päivän tarinan. Pysähtyy kuuntelemaan, mitä sille kuuluu. Kysyy, olenko vielä tallessa. Etsii itsensä ja pitää löytämänsä ehjänä.

---

Nukkumaan käydessä
ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti
ja ihailen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,minä luotan sinuun

Eeva Kilpi

Onneksi en kuulu suuriin ikäluokkiin

2007-01-10T17:15:00.000+02:00

Media ja kaikki yhteiskunnalliset instituutiot näyttävät rakastavan suuria ikäluokkia.

---
Suuret ikäluokat ovat syyllisiä kaikkeen mahdolliseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensin he pistivät syntyessään uusiin puihin neuvolat ja koululaitoksen. Sitten he eivät synnyttäneet tarpeeksi lapsia jatkuvuuden turvaamiseksi. Nyt ikäluokka istuu tulppana yhteiskunnan huipulla ja seisoo esteenä nuorempien työelämään pääsylle ja etenemiselle. Heistä johtuen on pakko edistää työssä jaksamista ja korottaa eläkeikää. Jatkossa kyseinen sukupolvi on eläkepommi ja yksin heidän syytään on siitä johtuva työmarkkinoille syntyvä työvoimapula. Kaiken muun lisäksi tämä paheellinen joukko muodostaa tulevaisuussa ongelman myös vanhustenhoidossa ja terveydenhoidossa. [Ai niin, jossain sanottiin vielä, että ahneitakin ovat].

---
Hyi teitä, ettäs kehtaatte pilata meidän muiden ikäluokkien elämän.
---
Kannattaisi valita hieman paremmin syntymäaikansa.

Onnellisuutta kotitöistä

2007-01-09T19:15:00.000+02:00

"Lumon pyykit 9.1.2007" Photo by Lumo

Minun piti tänään kirjoittaa vakavasti onnellisuudesta, mutta sattuneesta syystä en pysty.

---

Helsingin Sanomat uutisoi eilen 8.1.2007 kotitöistä otsikolla Miehillä enemmän vapaa-aikaa kuin naisilla.

Tehdyn tutkimuksen mukaan: "Naiset tekevät keskimäärin yhdeksän tuntia viikossa enemmän kotitöitä kuin miehet".

Jos nainen käy ansiotöissä, kotitöihin käytetty aika vähenee. Hänen kokonaistyöaikansa ei kuitenkaan vähene

---

Tänään töissä pohdiskelin asiaa keppijumpan ohessa. Siis yhdeksän tuntia ENEMMÄN kuin miehet. Tämähän tarkoittaa sitä, että naiset itse tekevät keskimäärin enemmän kuin yhdeksän tuntia kotitöitä viikossa tai sitten miehet eivät noin keskimääräisesti tee yhtään tuntia kotitöitä vastaavana aikana.

---

Laskin moneen kertaan keskimääräiset kotityöni ansioäitinä, enkä päässyt yhdeksään tuntiin edes kahdessa viikossa. Kiittelin kohtaloa ja aikanaan tekemääni hyvää naimakauppaa. Meillä mies tekee enemmän kotitöitä kuin minä. Se on saanut syntymälahjaksi jonkin siivousgeenin, joka minulta puuttuu kokonaan.

---

Mies oli lukenut uutisen tänään.

---

Ja siitä syystä en kirjoita nyt onnellisuudesta.

---

Minä teen kotitöitä.

Sarjassa Loistavia blogeja OSA I

2007-01-08T18:40:00.000+02:00

Kansanedustajaehdokkaan huippublogi. Kävin Kimmo Sasin blogissa. Se on sanonut blogissaan 14.12.2006, jotta sen blogi avautuu silloin. Sen jälkeen ei ole mitään merkintöjä [tänään on siis ääh...8.1.2007].

Hm..luuleeko se, että riittää, jos ajattelee ne ajatukset sinne blogiin?

---

... tai olisiko sen taustakirjoittajat olleet vähän liiankin luovasti laiskoja?

---

...vai voisiko se odottaa niinku ekaks juuri Minun henkilökohtaista yhteydenottoani?

---

...Eihän se nyt ole voinut sentään hyvänen aika unohtaa, että sillä on vaalikampanja alkamassa [hei sanokaa sille nyt joku..]

---

..Tai sitten sille ei ole tullut vielä yhtään ajatusta mieleen.

---

Mutta sen puku on kyllä hieno siellä blogissa olevassa kuvassa, joten kyllä siellä kannattaa käydä visiitillä.

Haluan työrauhan

2007-01-08T15:30:00.000+02:00

Tampereen yliopisto on julistanut Suomeen työrauhan tänään 8.1.2007 klo. 12. Siihen vedoten haluan moisen ehdottomasti myös itselleni. Olen ajatellut lähestyä työnantajaani seuraavanlaisella julistuksella, jonka tyyppisen olen muistaakseni nähnyt joskus jossakin

Vaadin työrauhaa seuraavilta häiriötekijöiltä:

asiakkaat
pomo
työpalaverit
työmatkat
työposti
työsähköposti
työpuhelut
työkaverit
työ.

Saisin sitten takuuvarmasti aikaiseksi jotakin innovatiivista ja tuottavaa olemalla luovasti laiska. Työhön liittyvät [satunnaiset] ajatukset voin pitää, myöskään ruokatunti ja kahvitauot eivät häiritse minua.

---

......Ai että ei. No ei sitte. Saisiko edes sen yliopiston julistuksessa mainitun keppijumpan?

Arkunkantajat

2007-01-07T18:14:00.000+02:00

Olen kantanut yksissä hautajaisissa arkkua ja voin sanoa, ettei se suinkaan ole helppoa punttisalilla käymättömältä naispuoliselta, mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä tämän kirjoituksen kanssa.

---

Hyvistä ystävistä on puhuttu slangissa termillä arkunkantajat. Irma Kiikkala Stakesista sanoo seuraavasti: "Jokaisella olisi hyvä olla muutama sydänystävä, arkunkantaja, jotka kulkevat elämää rinnalla ja jakavat niin hädän kuin ilonkin hetket".

---

Henkilökohtaisesti olen erakko, huono ystävä, surkea sukulainen, kiittämätön tuttava ja kaikki läheisten syntymäpäivät unohtava. Näistä pikkuvioista huolimatta, elämässäni on monta arkunkantajaa, joita en ole ansainnut. Monikaan heistä ei arvaa arvoansa [eihän sitä nyt suomalainen voi suoraan sellaista sanoa, että toinen on tärkeä toiselle].

---

Arkunkantajilla on jotakin yhteistä. Sen soitosta tai tekstarista ilahtuu aina. Siitä tietää, että se on vilpitön. Sillä on samoja iloja, ongelmia tai v*n aiheita kuin sinullakin. Se on yhtä fiksu kuin sinäkin [makeaa naurua], joten sen kanssa voi puhua syntyjä syviä. Siltä voi hätätilanteessa aina pyytää yösijaa. Sen voi soittaa tuomaan bensaa, kun on jäänyt tien päälle. Siihen luottaa kuin kallioon.

Arkunkantajilleni kiitos.

---

Ystävän kanssa

taival

matkanteko

viivähtäminen

yhtä tärkeää

kuin perillepääsy.

Tai tärkeämpää.

Maaria Leinonen

[Tähänkin juttuun oli sitten pakko lisätä jälkikirjoitus. Arkunkantajan ominaisuuslistasta jäi pois se, että se tulee vetämään sinut traktorilla ojasta, kun köllötät siellä autosi kanssa. Lisäksi se lainaa sinulle rahaa, jos olet pulassa....HEI...mihin kaikki arkunkantajani hävisivät???]

Mihin uskoa vai eikö uskoa mihinkään?

2007-01-06T12:35:00.000+02:00

photo by Lumo

Olisihan se lohdullista uskoa johonkin Suurempaan ja ajatella, että Joku Jossain johdattaa meitä ennalta määrätyn elämäntarinamme mukaisesti. Tuumailtuani asiaa vaatimattomalla aivokapasiteetillani pienen ikäni, olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että ei.

Jos siellä jossain Se Joku olisi, niin kyllä Se olisi huolehtinut siitä, ettei ihmiskunta tuntisi käsitteitä sota, nälänhätä tai väkivalta. Se olisi pitänyt meistä parempaa huolta. Lisäksi Se olisi antanut selkeät poistumisohjeet täältä. Että mihin portille ja mihin aikaan pitää mennä, sitten kun aika koittaa. Ja mistä matkalipun saa, että pääsee kyytiin.

---

Ja kyllä sieltä rajan takaa olisi joku jo tähän mennessä käynyt sanomassa, että mitä kannattaa pakata mukaan tai millainen sää siellä on tai onko enkeleillä oikeasti siivet. Mutta ei ole kukaan kertonut kuulumisia, ainakaan minulle. Niin että omaan uimataitoon tässä nyt vain uskotaan, eikä sekään ole kummoinen.

---

Viimeiset kymmenen vuotta olen notkunut kirkkoon kuuluvana mukana noin niinkuin kannatuksen vuoksi. Ne kun tekevät siellä paljon hyvää työtä vähäosaisten ja apua tarvitsevien parissa. Viime syksynä päätin sitten, että tämä sponsori lopettaa nyt tältä erää. Laskeskelin sponssanneeni työikäni aikana kirkkoa hirvittävällä summalla, joten kyllä tässä on omalta osaltaan kannatettu ihan riittävästi.

---

Eroaminen oli helppoa, sen pystyi tehdä netissä Eroa kirkosta -sivustolla suoraan. Sitä ennen täytyi fundeerata perusteellisesti näitä käytännön asioita, että mitä eroaminen sitten oikeasti oman elämän kannalta tarkoittaa.

Että mihin haudataan [ikäänkuin se minua enää siinä vaiheessa kiinnostaisi]? Voiko mennä kirkkoon kuuntelemaan joululauluja, vai onko niillä jokin musta lista, että potkivat pois? Eroanko yksin vai teenkö päätöksen lastenkin osalta? Voinko kantaa hautajaisissa arkkua? Sanooko pappi minulle enää päivää? Lakkaanko olemasta kummilasteni kummi?...

Asiat kannattaa pohdiskella tarkasti, jottas tietää, mitä on tekemässä. Tosin sponsorit otetaan ainakin toistaiseksi takaisin, jos tulee katumapäälle.

PS. Lupaan ilmoittaa täällä heti, jos kuulen kuulumisia rajan takaa.

Väsyneen perjantai-illan pelastus

2007-01-05T20:20:00.000+02:00

[Jos tämä ei kuulu sinulla, se ei sitten ole saakutarallaa minun vikani, vaan sinun koneesi henkilökohtainen ongelma]

Kuuntelin tämän Poikakuorolta aika moneen kertaan.

Johnny Cash - God will cut you Down
Uploaded by peakers

Perjantain väsymys

2007-01-05T16:45:00.000+02:00

EI TÄNÄÄN

Paras viikonpäivä on
huominen.

Silloin panen kuntoon
kaikki pikkuseikat
jotka kolkuttavat omaantuntoon

kuten komerot ja hyllyt
ja laatikot
ja ihmissuhteet.

Eero Toiviainen

Melkein kaksisataa apinaa

2007-01-04T22:35:00.000+02:00

Arvot ovat asioita, joita pidämme oikeina, hyvinä ja tavoittelemisen arvoisina elämässä [vaikkapa oikeudenmukaisuus, tasa-arvoisuus ja ympäristön suojelu]. Omat arvomme vaikuttavat käyttäytymiseemme sekä valintoihin ja päätöksiin, joita teemme.

Päätöksiä ja valintoja eri tarpeiden kesken tekevät myös valtio ja kunnat. Niiden on lakien perusteella turvattava ensisijaisesti kansalaisten perusoikeudet ja -tarpeet, mutta sekä valtiolla, että kunnilla on kuitenkin itsenäinen päätäntävalta isojen rahojen kohdentamisessa.

Päätöksenteon valmistelevat aina virkamiehet ja heillä onkin päälle näkymätön, mutta pelottava valta rahanjaossa. Varsinaiset päätökset nuijitaan kuitenkin niiden ihmisten toimesta, jotka ovat vastuullisessa luottamustoimessa hallituksessa, eduskunnassa sekä kunnan eri elimissä. Nämä ihmiset ovat isiä ja äitejä, nuoria ja vanhoja, perheellisiä ja perheettömiä. Päätöksentekoa yhteisten rahojen käytöstä ohjaavat näiden henkilöiden omat, henkilökohtaiset arvot ja linjaukset, tai ainakin niin pitäisi olla.

Valinnat ovat usein vaikeita luottamustoimissa. Aina ei ole olemassa parasta vaihtoehtoa, on vain useita huonoja, joista on valittava yksi. Jos annan rahaa sairaanhoitoon, onko se lapsiperheiltä poissa? Jos nostamme opintorahaa, täytyykö poliiseja vähentää? Rakennammeko oopperatalon, vai teemmekö indeksikorotuksen eläkkeisiin?

Eduskuntavaalit ovat tulossa.

Nimimerkki Mestariampuja PiPi referoi Tiede.fi keskustelupalstalla Iltasanomia:

"Näin eduskunta törsää

Liki 250000 euron juhlakirja, kolmen miljoonan tutkimusinstituutti, juhlaoopperoita sadoilla tuhansilla euroilla, ulkomaanmatkoja yli kahdella miljoonalla.

Puhemies Paavo Lipposen ja pääsihteeri Seppo Tiitisen mukaan eduskunta on päättänyt juhlia 100-vuotistaivaltaan komeasti ja kalliisti, mutta yksin juhlavuosi ei selitä eduskunnan iloista varainkäyttöä. Kun valtion budjetti on tarjonnut kaikille niukkuutta ja säästöjä, on eduskunta saanut kasvattaa menojaan rauhassa viime kymmenen vuotta.

Vuonna 1996 eduskunnan menot olivat euroissa 41,8 miljoonaa. Tänä vuonna sama vertailukelpoinen budjetti on jo kohonnut 91,9 miljoonaan.

Valtiovarainministeriö ei ole uskaltanut puuttua eduskunnan tuhlailuun. Nyt kuitenkin eduskuntaryhmissä haluttaisiin painaa jarrua."

Eläköön eduskunta 100 vuotta. Eläköön kansanedustajat.

Uskallus, halu ja kyky asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ovat päättäjiltä hukassa. Samaisilta veijareilta tuntuu kadonneen kyky erottaa oikea väärästä ja puoluekuri tarjoaakin miellyttävän tekosyyn olla olematta eri mieltä.

Asioihin tiukasti kantaa ottava Sanoma Ihmiskunnalle - [vain ihmiskunnan jäsenille] ehdottaa 4.1 blogissaan Vaihtoehtoliike 2007:n nimissä: Kierrätä kansanedustaja.

Luulen, ettei kierrätys auta. Seura tekee kaltaisekseen, kukaan ei uskalla painaa jarrua eikä vauhtisokeutta voi parantaa edes kaihileikkauksella.

Mielestäni kaikkien luottamustoimien osalta pitäisi vaatia todellinen tilivelvollisuus päätöksenteossa.

Jätän äänestämättä. Päätöksenteko on syvältä.

[PS: En voi olla lisäämättä perjantaina 5.1 tähän jälkikirjoitusta. Kansanedustaja Päivi Räsänen on tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän vaatii pitkien hiuksien oikeutta armeijassa oleville miehille. Siinäpä sitä näkökulmaa asioiden tärkeysjärjestykseen.]

Särkymättä isoksi asti

2007-01-03T20:55:00.000+02:00

Photo by Lumo

"Saattaen vaihdettava" ...sanat olivat niin kauniit asiayhteydessään erityisopettaja Merja Pikkaraiselta, että menin itse sanattomaksi useiksi päiviksi. Pikkarainen kirjoitti koulupolun pienemmistä ja isommista taivaltajista kolumnissaan sanomalehti Keskipohjanmaassa loppuvuodesta otsikolla Koulupolun varrelta.

Pikkaraisen ajatusmalli on se, että lapsen siirtyessä esikoulusta kouluun tai kouluasteelta toiselle, tulisi lasta luovuttavan opetustahon siirtää arvokasta tietämystään lapsen persoonasta, kyvyistä ja tuen tarpeista vastaanottavalle osapuolelle. Näin lapsen matkan jatkuminen koulupolulla turvattaisiin mahdollisimman suotuisissa merkeissä.

Pikkarainen kuvaa ajatuksiaan mm. seuraavasti:

"Turvallista koulupolkua ajatellen ei riitä, että vain esikoulun väki ja vanhemmat ovat tietoisia lapsen kyvyistä ja mahdollisista tuen tarpeista. Tieto pitää siirtää eteenpäin niille aikuisille, jotka seuraavaksi ottavat lapsen vastuulleen."

"Vanhoissa rautatievaunuissa näki joskus tekstin: Saattaen vaihdettava. Joskus tekisi mieli laittaa samanlainen lappu lapsen kaulaan, jotta hänen tarpeensa varmasti huomioitaisiin myös seuraavassa elämänvaiheessa. Saattaen vaihto tapahtuu käytännössä esimerkiksi siten, että jo keväällä istutaan yhteisen pöydän ääreen niiden kesken, jotka tuntevat lapsen ja niiden, jotka ottavat hänet seuraavana syksynä vastuulleen."

"Saattaen vaihto -palaveri voi olla paikallaan myös siirryttäessä isompiin ympyröihin 7. luokalle tultaessa tai muulloinkin, jos esimerkiksi opettaja vaihtuu. Joskus myös 9. luokalta keskiasteelle siirryttäessä voisi yhteinen palaveri säästää paljon päänvaivaa, kun opiskelijan koulunkäynnin historia ei jäisi arvailujen varaan."

"Polullaan kohti aikuisuutta lapsi ylittää monenlaisia siltoja siirtyessään elämänvaiheesta toiseen. Toivoa sopii, että asioista vastuuta kantavat aikuiset huomaavat sillan lahot kohdat ja puuttuvat astinlaudat. Ja että he kantavat vastuunsa vielä siinäkin vaiheessa, kun on tartuttava toimeen asioiden kohentamiseksi. Jokaisella meistä on oma vastuunsa yhteisessä rakennustyössä - toisella pienempi, toisella suurempi."
Niinpä.

Kyseisen vaihto-operaation puuttuessa ainakin virallisesti koulujärjestelmästämme, me vanhemmat voimme jo nyt itse aktiivisesti osallistua saattamiseen. Opettajalta pyydetty kirjallinen tai sanallinen kertomus (ei siis pelkkä koulutodistus) lapsen persoonasta voidaan äitien ja isien kautta välittää uudelle opettajalle tai kasvatustyöhän osallistuvalle. Tämä kertomus tehdään nimenomaan opetuksellisesta näkökulmasta.

Tärkeintä kertomuksessa olisi kuvata lapsen henkilökohtaista persoonallisuutta sekä erityisesti niitä taitoja, joissa lapsi tarvitsee tukea, ja niitä valmiuksia, joissa lapsella on eniten kehitettävää. Tämä edellyttää tietenkin avointa ja rehellistä vuorovaikutusta vanhempien ja opettajan välillä. Lisäksi vastaanottavan opetustahon on haluttava, jaksettava ja kyettävä käyttää saamansa tietous lapsen tukemiseksi. Se on sitä opettajan etiikkaa.

Saattaen vaihtaminen auttaa myös omalta osaltaan lasta selviämään särkymättä isoksi asti:

Niin pieni. Herkkä.

Niin haavoittuva.

Altis kaikille tuulille
polun kiville
pahoille sanoille.

Miten selvitä
särkymättä
isoksi asti.
Vahvaan aikuisuuteen
(Maaria Leinonen)

Mies, tuiki tarpeellinen varustus

2007-01-02T21:50:00.000+02:00

Photo by Lumo
Aina, kun parempi puoliskoni lähtee työmatkalle, huomaan miehen olevan juuri meidän perheessämme korvaamaton käytännön voimavara.

Viimeksi armaan poissaollessa minulta hajosi auto. Ymmärsin olla edes yrittämättä vilkaisua konepellin alle, joten ilmoitin töihin olevani esteellinen pääsemään paikalle. Miehen kotiuduttua, se löi akun laturiin, loi minuun säälivän katseen ja totesi valojen jääneen taas kerran päälle (miksei vanhoissa autoissa ole valonpäällejäämishälytintä?).

Kaksi kertaa leskenpäivilläni bensa loppui tien päällä, jolloin hälytin miespuolisen työkaverini kanistereineen avuksi. Jälkimmäisellä kerralla työkaverini vihjaisi kohteliaasti autostani kyllä löytyvän bensamittarin. Minun oli selvennettävä hänelle, että kaikista vaikeinta on laskeskella ihan tarkalleen, kauanko bensavalon palaessa uskaltaa ajaa. Normaalisti valo häviää itsekseen puoliskoni hoitaessa tankkauksen.

Viime talvena miehen poissaollessa talovanhuksemme pannuhuoneesta loppui öljy. Öljysäiliömme vajauksen varoitusvalo kun taas ei toimi. Töistä kotiin tullessani ulkona oli pakkasta -20 ja sisällä +10. Minulla ei ollut hajuakaan, mistä ja miten noin tarkalleen öljyä tilataan. Mies hoiti etänä tilauksen ja se toimitusauto ei tietenkään tullut kahteen päivään. Vävy kantoi selkä vääränä kanisterissa meille polttoöljyä ja lapset sanoivat, että heidät on jätetty heitteille.

Samaisena talvena, toisella kertaa, satoi lunta hirvittävät määrät työpäivän aikana. Pääsin autolla kotipihalle, mutta en sieltä pois. Arvatkaa, kuka meillä normaalisti hoitaa lumityöt [retorinen kysymys...] Lapset ja minä teimme koko illan lumen aurausta hikipäin. Sen jälkeen nuo kiittämättömät sanoivat isällensä toivovansa, ettei heitä todellakaan jätettäisi äidin kanssa kotiin yksinään.

Armas kumppani lähti tänä aamuna työmatkalle. Olen tuijottanut laskelmoiden bensamittarin syttynyttä varoitusvaloa, kuunnellut epäluuloisesti autosta kuuluvia murinoita, ajanut työmatkat varmuuden vuoksi kuuttakymppiä, juossut koko illan tarkistamassa öljypolttimen hurinaa sekä auton valottomuutta ja nyt surffaan Ilmatieteen säätiedotuksessa varmistamassa, ettei vain ala sataa lunta.

Olen uupunut. Työnteko ei ole mitään tähän verrattuna.

Tule kotiin.

Ei sairastuta omnipotentiaan

2007-01-01T14:55:00.000+02:00

Täytyy heti aluksi tähän kirjoitukseen liittyen todeta, että en ole feministi. Olen ateisti, optimisti, idealisti (merkityksessä epäkäytännöllinen haaveilija ja haihattelija), löysästi liberalisti ja painajaisissani alkoholisti.

Työelämässä en ole henkilökohtaisesti törmännyt lasikattoihin tai naisten sortamiseen. Itse asiassa olen tottunut melko tasa-arvoiseen työkulttuuriin ja fiksuihin, asiallisiin sekä reiluihin miehiin vähintäänkin yhtä paljon kuin vastaaviin naisiin. Sekä johtajissa, että johdettavissa.

Sorruin ostamaan omaksi Päivi Lipposen toimittaman kirjan Akat aidan tekee, miehet käyvät mittaamassa - nainen työelämässä. Kirja keskittyy lähinnä naisjohtajuuteen ja käsittelee mm. tätä lasikattoilmiötä, jolle on tyypillistä naisten urakehityksen pysähtyminen ylimmän johdon alapuolelle; mutta kirjassa puhutaan mielenkiintoisesti naisista työelämässä yleiselläkin tasolla.

Lipponen toteaa naisten pätevyydestä osuvasti: "Pankkiiri Björn Wahlroos on useasti toistanut upseerikoulutuksen auvoisuutta johtajien kouluttamisessa. Upseerikoulutus ansaitsee kunnian, mutta entä äidin työ? Se antaa paineensietokykyä, taitoa erottaa oleellinen epäoleellisesta ja organisoida tehtäviä, kykyä kannustaa, motivoida ja asettaa toisten etu oman edun edelle. Naisilla on oikeaa pätevyyttä, mutta se on väärällä tavalla hankittua".

Eräs kirjassa haastateltu naisjohtaja vastaa kysymykseen Miten naiset voivat puolustaa etujaan yritysmaailmassa? seuraavasti: "Naisten pitäisi olla ylpeämpiä siitä, mitä he tekevät. Naiset eivät ole tyytyväisiä suoritukseensa, jos se ei ole 10+. Naiset vähättelevät taitojaan. Miehiä ei yhtään hävetä kerskua omilla tekemisillään. Meillä naisilla olisi siinä opittavaa, että kehuisimme toinen toisiamme" Naulan kantaan, toistemme kehumisen sijasta meillä naisilla on kummallinen tapa olla kateellisia toistemme menestyksestä. Yksi naisjohtajista toteaakin suoraan: "Naiset eivät ole erityisen solidaarisia toisilleen. Naiset pyrkivät löytämään ja osoittamaan vikoja niistä naisista, jotka ovat menestyneet hyvin urallaan."

Yksi haastatelluista sanoo: "Nykyisin naisille tulee helposti sellainen omnipotentia, että pitää olla ura, kymmenen lasta, kirjoittaa runoja ja leipoa pullaa. Täytyisi ymmärtää, ettei kaikkea voi eikä tarvitse tehdä." Omnipotentia? (kuulostaa joltakin potenssin sukulaisesta) Vaatimaton sivistystasoni ei riittänyt ymmärtämään tuon hauskalta kuulostavan sanan merkitystä, ja piti kipittää heti nettiin sivistämään itse itseänsä. Sana merkitsee kaikkivoipaisuutta, uskomusta omasta kaikkivoipaisuudesta. Ja siitä muuten oli olemassa myös sanamuoto omnipotenssi...

Itse yhdyn täysin erään kirjassa haastatellun naispomon mielipiteeseen: "Eivät naiset luonnollisestikaan ole parempia tai eettisempiä kuin miehet, mutta naiset eivät ole myöskään huonompia. Naisten tapa toimia on tutkimustenkin mukaan erilainen kuin miesten."

Joten ollaan ylpeitä itsestämme, kannustetaan toisiamme ja muistetaan olla sairastumatta omnipotentiaan. Niin naiset kuin miehetkin.

2007

2006-12-31T16:27:00.000+02:00

Photo by Lumo

Onneksi emme tiedä tulevaa,

mennyttä ei pitäisi surra,
saisimmepa hyviä ja huonoja päiviä
tasaisesti
jaksamisemme mukaan.

Terkuin Lumo

Ujon lapsen oikeudet

2006-12-31T11:40:00.000+02:00

Ujolla lapsella on oikeus olla ujo. Ujous ei ole vika, sosiaalisten taitojen puute tai luonteenpiirre, josta tulisi ehdottomasti oppia pois. Ujous on synnynnäinen temperamentin ilmentymä, joka on yhtä oikeutettu olemassaololtaan kuin esimerkiksi uteliaisuus tai sosiaalisuus.

Jollekin lapselle ujous voi olla ongelma, jos se rajoittaa kanssakäymistä toisten lasten kanssa tai jopa estää sen; ja lapsi itse kärsii tästä. Toiselle ujous voi kuitenkin olla auvoisa olotila ja osa lapsen turvallisuuden tunnetta. Mielestäni Wikipedia onnistuu määrittelemään ujouden kapea-alaisesti ja pelkästään ongelmalähtöisesti. Hm. on hyvä muistaa, että kyseisen tietopalvelu ei ole pelkkää faktaa.

Päiväkodeissa ja kouluissa suositaan hyvin pitkälti sosiaalista ja vilkasta käytöstä ja siitä palkitaan tavalla tai toisella. Ujoa lasta kannustetaan tulemaan ulos kuorestaan usein itseisarvoisesti pysähtymättä miettimään juuri tämän lapsen persoonaa ja ujouden laatua. Lapsi voidaan jopa pakottaa tilanteisiin, joissa ujous muuttuu ahdistukseksi. Mitä pienempi lapsi, sitä heikommat mahdollisuudet hänellä on puolustautua. Antakaa hyvät kasvatuksen ammattilaiset lapselle oikeus olla ujo!

Liisa Keltikangas-Järvinen on Helsingin yliopiston psykologian laitoksen professori ja temperamenttitutkimuksen suomalainen uranuurtaja. Suomalaiseen kasvatuskulttuuriin liittyen hän on ansiokkaasti ottanut sekä mediassa, että kirjoissaan kantaa ujouden puolestapuhujana. Opettajien koulutuspäivillä jo vuonna 2004 Keltikangas-Järvinen sanoi seuraavasti:

"Mikään temperamentti ei ole hyvä tai huono, vaan kulttuuri määrää, minkälaisia merkityksiä eri temperamenttipiirteille annetaan. Esimerkiksi erään tutkimuksen perusteella havaittiin, että rohkeista ja aktiivisista lapsista kehittyi Yhdysvalloissa vahva itsetunto, kun taas Kiinassa heistä tuli häiriköitä. Kiinassa ujoille kehittyi hyvä itsetunto, ja Yhdysvalloissa ujot syrjäytyivät. On tärkeää pohtia, minkälainen on kasvatusmalli meillä Suomessa. Nyt meillä näyttää olevan kritiikittömästi hyväksytty amerikkalaisen kulttuurin malli. "

Olen hurahtanut arvoisan professorin oppeihin melkoisesti. Hänen kirjojaan ovat mm. Temperamentti ja koulumenestys (2006), jonka Johanna on arvostellut blogissaan, sekä teokset Tunne itsesi suomalainen (2000) ja Hyvä itsetunto (1998).

Keltikangas-Järvinen puhuu perustellusti myös erilaisten opettajien tarpeesta otsikolla Erilaisuus kunniaan. Opettajista sitten toisella kertaa enemmän.